Pääsiäinen

Vierailija

Pitkä perjantai. Istuskelen kotosalla monitorin edessä, naksuttelen välilehtiä ja mieleni on tyhjä. Ideoita ei ole. Tällaiset juhlapyhät tuntuvat kurjilta, koska niitä yksin joutuu viettämään. Ei ole ketään kenelle soittaa, mitään minne mennä. Lähikauppa on kiinni, enkä sieltä olisi mitään tarvinutkaan.

Elämä on yksinäistä. Seuraa olen etsiskellyt netistä, ja sen turhuuden huomanneena, vaikka haluaisin seuraa, en koe mielekkääksi yrittää. Kaikki naiset joille olen jutellut, ovat osoittaneet ettei heitä kiinnosta, tai he pitävät minua luuserina. Voisin kuitenkin etsiä seuraa ihan niinkuin muutkin, jostain kapakasta. En juo alkoholia, joten kapakkaan meneminen ei tunnu kovin mielekkäältä. Lähipubi sijaitsee tuossa 100 metrin päässä, sinne voisin mennä. Muutaman kerran olen siitä ohi kävellyt, mutta nähnyt alkoholistit ja muutenkin vanhat ihmiset siellä norkoilevan humalaisen näköisenä, nuorista ei tietoakaan. Enhän minäkään enää nuori ole, se vaihe elämässä oli ja meni. Karaoke kuulostaa kamalalta, ilmapiiri on tunkkainen, ja hälinää on paljon. Minusta ympäristö tuntuu hyvin vastenmieliseltä. En siis ole ajatellut lähipubiin menoa kovin kiinnostavana vaihtoehtona seuran löytämiseen.

Kaupunkiin voisi toki mennä, johonkin baariin tai pubiin. Siellä on nuoriakin. Kaupunkiin on tosin matkaa, koska asun vähän laitakaupungissa, 5km. Ei huvittaisi kävellä sen vuoksi että selvin päin voisin menn pubiin seuraa etsimään, mutta eihän tuo mikään varsinainen ongelma ole. Se vaan tekee ajatuksesta vastenmielisemmän. Pubista takaisin käveleminen olisi yhtälailla työlästä. Matkoihin pitäisi varata useampi tunti aikaa, pakkastakin on. Määränpää näyttelee keskeisemepää roolia tässä tarinassa.

Vaikka pubiin tai baariin onnistuisin kulkeutumaan, olen varma ettei yksikään nainen tulisi kanssani juttelemaan. Voisin itse mennä juttelemaan jollekulle toiselle, nähdä hänen kasvon ilmeistään kuinka hän halveksuu epävarmuuttani. Minulla ei varmaan ole mitään sanottavaa, enkä halua baarista raahata ketään kotiin seksin harrastamisen vuoksi, eikä tuo aiemmin mainittu kävelymatkakaan tee ajatuksesta yhtään houkuttelevampaa, tai ainakaan sellaista, johon joku muukin haluaisi osallistua. Ennen kaikkea en asennoidu sillä tavalla, että minun pitää jotenkin valita sanani ja toimintani niin, että tämä yöllinen kohtaaminen humalaisen naisen kanssa johtaisi seksuaaliseen kanssakäymiseen - en halua viritellä mitään yhden illan juttua, ja olen muutenkin vanhanaikainen ja ajattelen seksin kuuluvan parisuhteeseen. No mielekkään keskustelun toivossa voisi tietysti yrittää silti. Mutta olisin varmaan liian vaivautunut, enkä voisi nauttia olostani, varsinkin koska se toinen osapuoli olisi kovin nyrpeä ja halveksuva. Enkä muutenkaan tietäisi hänestä mitään etukäteen, ja koska hän tuskin haluaisi jatkaa keskustelua, mitä varmaan ei edes syntyisi, niin tuskimpa mitään selviäisikään. Voisin toki kertoa hänelle jotain itsestäni, mutta naiset halveksuvat kaltaisiani ihmisiä. Olen työtön, mulla ei ole kokemusta seurustelusta, en ole hurjan miehekäs ja muutenkin muiden ihmisten omaavien mittapuiden asteikoilla, ei mulla ole mitään arvoa. Pitäisi siis kovasti nähdä vaivaa, ja keskustella jonkun ihmisen kanssa, joka todennäköisesti ei arvostaisi seuraa ollenkaan ja lähinnä halveksuisi.

En haluaisi sellaista naisystävää, joka on sillä tavoin julma, että osoittaa kylmyytensä ja halveksuntansa hetken mielijohteesta, silmänräpäyksessä, kun tekee tunnetason assosioita ihmisen olemuksen perusteella seksin onnistumisesta karrikoituihin stereotyyppeihin asti. Mutta naiset ovat sellaisia, he välittävät tietynlaisista asioista, ja ovat kovin ikäviä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole harjaantuneita naisten narraamisessa, ja jotka eivät ole kiinnostuneita pelkästään seksuaalisesta kanssakäymisestä. Minulla ei ole sellaista vahvaa tarvetta johdatella tilannetta siihen suuntaan. Kimmoke puuttuu.Ehkä kuitenkin on poikkeuksia, eivät kaikki naiset varmaan ole sellaisia, kylmiä ja tuomitsevia, eivät kaikki varmasti ole sellaisia, että välittävät työttömyydestä tai hyljeksivät yksinäisiä. Ongelmiinhan on sitä paitsi ratkaisu: Asioita voi kommunikoida.

Voin esimerkiksi kirjoittaa intternettiin itsestäni ja elämästäni, kertoa minkälaien ihminen olen. Ei kannata summittain humalaisia yrittää riiata baarin perukoilta, jos nämä kohtaamiset tuntuvat pahalta ja saavat mielen surulliseksi. Ei kannata yrittää etsiä neulaa heinäsuovasta, kun melkein kaikki naiset halveksuvat kaltaisiani ihmisiä. Se taustatietämys tekee näsitä lähestymisyrityksistä entistä ikävämpiä. Nämä ongelmat voi ylittää informaatiota kanavoimalla. Voin olla avoin oma itseni, hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, ja tässä tekopyhien ihmisten maailmassa pintapuolisesti kuvittelisi olevan sellaisia ihmisiä, jotka eivät niin jyrkästi kaltaisiani tuomitse. Mutta eihän tämä avoimuus, inhimillinen ihmisten kohtaaminen ole kovin syvällä ihmisten sydämmissä, se on sellainen sokerinen kuorikerros, jolla ihmiset ovat itsensä päällystäneet, koska kuvittelevat näin sopivan modernin avarakatseisuuden ja eettisyyden määritelmiin. Ei heillä sisimmässään kuitenkaan ole kykyä nähdä ihmisiä sellaisena kuin ovat. Tai niin olen pikkuhiljaa alkamassa uskomaan. Kuvittelin muuta joskus aikaisemmin, mutta pettymys toisensa jälkeen, nämä illuusiot ovat hälvenemässä.

Seurani ei kelpaa kenellekkään. Ei sen takia että itse uskon niin, tämä ei ole itseään toteuttava ennustus, eikä sen vuoksi, että olisin masentunut. Masentuneisuus ja tämä havainto, molemmat ovat seuranneet niitä aiempia naiivempia tiloja, jolloin kuvittelin ihmisistä muuta, ja nyt olen lähinnä sulattemelassa tätä todellisuuden raadollisuutta.

Olen puntaroinut niitä syy ja seuraus suhteita, jotka ovat johtaneet tilanteeseeni. Olen pitkälti perillä siitä minkälaiset tekijät ovat aiempiin valintoihini vaikuttaneet, mitkä olivat ne tekijät lapsuudessani ja nuoruudessani, jotka minusta muovasivat sen ihmisen joka olen tänä päivänä. Näihin tekijöihin en enää voi vaikuttaa, ja puntaroin olemustani ihan toisesta näkökulmasta: Mikä minusta on oikein? Mitä minä haluan? Minkälaisena haluan muut ihmiset nähdä ja minkälaisena heidät oikeasti kohtaan? Haluan naisystävän, naisen kosketuksen, pehmeän naisen vartalon lähelleni, itseäni vasten, haluan tietää mitä hän ajattelee ja mitä hän haluaa, kokea asioitaan hänen kanssaan, sellaisia arkisia juttuja, laittaa ruokaa yhdessä, katsoa televisiota, käydä kävelemässä, pohtia tulevaisuutta, miettiä mitä seuraavaksi tekisi, mitä elämällä on tarjottavanaan. En halua materiaa, olen ihan tyytyväinen siihen materiaan jota minulla on. Nainen on siis päälimmäisenä mielessäni. Mutta he eivät halua minun seuraani.

Suurin yksittäinen tekijä minussa itsessäni, on etten ole tarpeeksi eläimellinen, tarpeeksi yksinkertainen, tarpeeksi suoraviivainen. Kuulostaa ehkä siltä, että yritän rationalisoida tilannettani, nähdä muissa huonoja puolia ja itsessäni parempia puolia, mutta siitä ei ole kyse. Vaikea kirjoittaa asiasta niin, että syntyvä mielikuva olisi oikea. Mutta ajatelkaapa tuota aikaisempaa kertomustani sitä "lähtisinkö baariin" - yksinkertaisempi ja viettiensä sanelema intohimoinen olento, ajattelisi, kuten yleensä miehet ajattelevat, että "haluan seksiä, voisin lähteä baariin" ja vaikka heillä olisi täsmälleen samat ongelmat edessä, jos eivät he näitä asioita erikseen ajattelisi, ei se toimintaa silloin estäisi. Samat ongelmat saattaisivat tulla vastaan näiden ihmisten kasvoilta, heidän sanoistaan ja eleistään, voi olla ettei hän edes näitä eleitä ymmärtäisi, ajattelisi vain kuumottavasti sitä seksiä, kuinka tämä edessä oleva naisolento olemuksellaan herättää kaikki vietit ja houkuttelee eteenpäin. Nainenkin huomaisi tämän polttavan intohimon noista silmistä, joiden takana se tiedostamaton mieli majailee.Ehkä se jo yksistään riittää siihen, ettei nainen muuttukkaan kylmäksi, ei nyrpistelekkään nokkaansa, ei ole kalsea ja torjuva, vaan kokee tämän olennon, jolla on selkeästi vahva intensiivinen läsnäolo mielenkiintoiseksi ja haluaa viekoitella tilannetta eteenpäin. Ehkä se menisi niin. Ehkä ei. Ehkä he vain toistaisivat tätä toimintakuviota, niin kauan että oppivat kaikki ne olennaiset seikat, jotka tuohon naisen reaktioiden muodostumiseen vaikuttavat - kuinka hallita keskustelun ilmapiiri, poistaa vaivautuneisuus, pohjustaa sopivaa mielenkiintoa ja rentoutumista, osoittavat olevansa taitavia naisten käsittelijöitä. Jotain sellaista.

Minulla se ei mene niin. Vaikka minulla olisi 4 harrastusta ja osaisin vielä virkata kaupan päälle, ei tämä kohtaaminen baarissa tulisi menemään niin. En myöskään haluaisi sellaista naisystävää, jolla on jo tuhottomasti suhteita ja seksiä takanaan, vaan toivoisin naisen olevan suht. kokematon, kuten itsekin olen. Poikuus mulla vielä on tallella, ja olisi mukavaa jos nainenkin olisi neitsyt. Mutta kun ikää on 26 vuotta, kohta 27 vuotta, niin sellaista on turhaa toivoa. Vaikka monet kyllä toivovat kuitenkin, ja ne ovat näitä samoja ihmisiä, jotka samalla tavalla naisia lähestyvät, jotka heidänkin kanssaan pitkälti ovat. No minusta on kuitenkin hölmöä ajatella enää tässä iässä, että niin kävisi, eikä se ole muutenkaan kovin tärkeää kun sitä ajattelee. Mutta arvoista en silti haluaisi luopua - haluaisin että naisella olisi myös tämä arvomaailma, jossa on sen verran siveyttä, että seksuaalisuus hänelläkin kuuluu parisuhteeseen eikä mihinkään yhden illan kohtaamisiin tuntemattomien ja jännittävien ukkeleiden kanssa, vaikka näitä parisuhteita sitten oliskin taustalla jo useampia. Onhan se myös vähän ikävää, kun naisten kokemuksen karttuessa, he odottavat aina vain enemmän, ja tietysti tämä itsevarmuus on myös niiden odotettavien asioiden joukossa. Eli toisinsanoen, kokeneempi nainen myös tietyssä mielessää vaatii enemmän. Olisihan se mukavampaa harrastaa seksiä naisen kanssa, kun se olisi eräänlainen tutkimusmatka seksuaalisuuden maailman molemmille osapuolille, sen sijaan että ajattelisi naisella olleen entisiä seksisuhteita niin paljon, että kaikki on jo koettu ja kokeiltu, sama mitä tekee niin naisella löytyy muistista aina joku johon verrata, oli intohimoisempi, ymmärsi paremmin naisen haluja, sukuelin oli suurempi tai erektio parempi - ei sillä että omissa "välineissäni" mitään vikaa olisi, mutta ainahan niitä on joilla on asiat paremmin/huonommin. No kuitenkin, miehille on melko luonnollista ihastua kokemattomiin naisiin, ja ajattelen olevani siinä suhteessa hieman samanlainen, eikä tarkoitukseni ole pelkästään puolustella asiaa.

Huomasin että kun kirjoittelen itsestäni avoimesesti, niin kaikki suhtautuvat siihen jyrkän tuomitsevasti. He eivät voi hyväksyä inhimillistä alakuloisuuttani, joka on seurausta yksinäisyydestäni. Vaikka en olisi edes alakuloinen - ei kaikki mitä kirjoitan ole sellaista, niin he kuitenkin näkisivät minut negatiiviseksi, koska kirjoitan pitkälti tällaisia merkityksettömiä asioita suoraan kuten vaikka työttömyydestä. Naise odottavat että miehellä on virheellisetk äsitykset itsestään, sellainen ego joka ei vastaaa todellisuutta. Nainen haluaa että häneen yritetään tehdä vaikutus esittämälllä että on parempi kuin oikeasti onkaan. Olen tällaista joskus vierestäki nseurannut, joku on hölmöllä tavalla kehunut itseään, sanonut asioita jotka eivät varmasti pitäneet paikkaansa. Nainen ilmeisesti tulkitsi sen yritykseksi tehdä vaikutuksen, kielivän että nainen on arvokas, kun miehen pitää yrittää olla parempi kuin onkaan. Mutta osaatteko miettiä kuinka idioottimaiselta se tuntuu yrittää jotain tuollaista, jos se ei tule luonnostaan, virheellisen omakuvan ja yksinkertaisen ajatuksen juoksun seasta? Tuntuu niin hölmöltä sanoa jotain sellaista mikä ei pidä paikkaansa, vain koska naiset odottavat sitä. Esimerkiksi jos sanon että "omistan kitaraa, mutta en ole kovin musikaalinen" niin tämä on sellainen seikka johon naiset reagoivat täsmälleen kuten aikaisemmin kuvailin. En ole musikaalinen, pitäiskö mun siis valehdella asiasta? Entä tämä työttömyys, taas pitäisi esittää jotain muuta? Olen väliaikaisesti työtön, etsin kovasti töitä ja olen tosi ahkera. Tai esittää että olen itsevarma? Keinotekoisesti on hirveään hankalaa yrittää sopeutua sellaisilla tavoilla, jotka käyvät omaa moraalia vastaan.

Välillä puntaroin itsemurhaakin. Enkä hae sääliä sanoessani näin, se on vain sellainen asia. Esimerkiksi juuri tällaisina päivinä. Kun on pääsiäinen, yksinäistä, ja on lukenut näistä ketjuista vai tuomitsevia kommentteja, jotka sanovat että sun kuuluukin olla yksin, ihmiset jotka eivät oikeasti ole ymmärtäneet näitä asioita, kirjoittelevat sillä tavoin. En tarkoita että se olisi jonkun umun vika kuin mun. Syyllistäminen ei ole sinänsä hyödyllistä. Se on maailman luonne - siis tämä traagisuus. Asiat ovat epäreiluja, traagisia. Ikäviä asioita tapahtuu, siihen ei vaadita mitään erityistä syytä, ei löydy sopiva syyllistä. Voin ajatella että minussa itsessäni on vikaa, esimerkiksi tupakoin. Se on turhaa, siitä on haittaa. Miksi en ole lopettanut tupakointia? Onko se minun vikani? Kai se on. Ehkä se on tupakkayhtiön vika, kun sen maapallon toiselta puolelta tänne tuo. Ehkä se on lain vika, kun sitä täällä saadaan myydä. Ehkä se on sen vika, joka mulle tupakkaa tarjosi joskus. No minun vikani se tietysti on ensisijaisesti, mutta jos siihen johtopäätökseen on tyytyväinen, niin silloin ei ole vielä ymmärtänyt asiaa. Samalla tavalla se on naistenkin vika, kun eivät ymmärrä tätä ympäristöään, heidän valintansa on tuomita ihmisiä pintapuolisesti tyhmiin perusteisiin vedoten. Mutta ei sekään jää siihen. Miestenvikahan se on että ovat aktiivisempia ja seksuaalisempia kuin naiset - keskimäärin siis. On kulttuurin vika kun ihmisten pitää olla tietynlaisia. On maailman vika kun kulttuurit ovat mitä ovat.

Haluaisin oikeasti tavata joskus jonkun naisen, enkä mä ole mitenkään parempi kuin muut. Mulla on moni asia huonommin. Mutta olen ihminen siinä missä muutkin. Kaikki geenini ovat lisääntyneet geenipoolissa ennenkin, ja varmaankin yli 99% geeneistäni on sellaisia, että niistä on maailmassa satoja tuhansia kopioita. Me ihmiset olemme käytännössä toistemme kopioita, koska olemme niin samankaltaisia.

Masentavinta tässä yksinäisyydesä on huomata, että nainen täsmälleen samassa elämäntilanteessa, täsmälleen samoilla ajatuksilla, samoilla arvoilla, samoilla ratkaisuilla - ei olisi ollenkaan yksinäinen. Itse kirjoittelin tuollaisen testi ilmoituksen, tai oon niitä useammankin joskus tehnyt, mutta viimeisin oli sellainen, jossa kerroin yksinäisyydestä ja syrjäytyneisyydestä "negatiiviseen" sävyyn ja ensimmäisen 24 tunnin aikana vastauksia tuli 51 kappaletta. Suurin osa oli ihan asiallisia viestejä, en tosin kaikkia lukenut. Ei mitään valittamista. Mutta itse kun kirjoitan samanlaisen ilmoitusken, niin siihen ei vastaa vuoden aikana kukaan. Tai ehkä yksi nainen, eikä hänkään ole kiinnostunut.

On siis kovin tympeää lukea naisten kommentteja, kun he tulevat kertomaan että miten mun pitää muuttaa kaikki itsessäni, kun se on niin paljon pyydetty, verrattuna siihen pieneen seikkaan, että joku nainen voisi jutella ja ottaa yhteyttä tai olla kiinnostunut? Heidän ei itse tarvitsisi kokea yksinäisyyttä samassa tilanteessa, eikä mikään ominaisuuksistani olisi sellainen, joka heillä hurjasti aiheuttaisi ongelmia. Jotenkin kurjaa siinä mielessä lukea, miten he tulevat haukkumaan luuseriksi, jos kerron itsestäni.

Punainen lanka katosi ajat sitten ja en tiedä oliko tässä tekstissä päätä tai häntää, yksinäisyyttä siinä nyt kuitenkin käsiteltiin.

Terveisin: Yksinäinen mies kokkolasta etsii seuraa, rekisteröin nimimerkin. Varmaan sen tosta tekstikäkin huomas..

Hyvää pääsiäistä

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Et sä naista baarista löydä. Ainakaan sellaista mitä etsit. Ei ole järkeä etsiä paikasta, jossa vastakkainasettelu sinun ja muiden välillä on jo heti ilmeinen. Etsi jotain hengauspaikkoja, missä itse viihdyt. Tai kokeile jotain harrastusta, jonka kautta voit löytää itsesi kaltaisia ihmisiä.

Omasta kokemuksesta, lähipiiriä katselemalla olen huomannut, ettei kukaan kumppania löydä, jos ne sitä metsästää. Johtuu varmaan siitä, että silloin vaikuttaa epätoivoiselta ja etsii vääristä paikoista ja löytää vääränlaisia (ei suhdetta haluavia) ihmisiä. Kai netin deittipalstoiltakin rakkauden voi löytää, mutta itse en tunne ketään, jolla näin olisi käynyt. Yleensä kumppani löytyy opiskelu- tai työkavereista tai kaverin kavereista. Näin se vaan on.

Vierailija
Vierailija

Ooks se tyyppi Kokkolasta joka etsi aiemmin seuraa??

Ainakin tuossa lopussa lukee niin:

"Terveisin: Yksinäinen mies kokkolasta etsii seuraa, rekisteröin nimimerkin. Varmaan sen tosta tekstikäkin huomas.."

Vierailija

ehkä voisit lopettaa tuon surkuttelun? kukaan ei jaksa kuunnella. tämä ei ole oikea paikka purkaa huonoa itsetuntoa. mene hoitoon, ryhdistäydy, puhu läheisillesi, jotain. ikävää jos olosi tuntuu noin toivottomalta, mutta oikeasti aikuinen mies, tee jotain! tämä on ihan mahdoton dilemma, miksi hakeudut jollekkin keskustelupalstalle voivottelemaan elämääsi, et ota mitään ohjeita/neuvoja vastaan. Lisäksi tämä on lähinnä naisille suunnattu keskustelupalsta, joten asiaa ei varmasti auta se, että suaranaisesti haukut naiset julmiksi itsekkäiksi olennoiksi joiden ainoana tarkoituksena on loukata sinua ja tuottaa sinulle pahaa mieltä... Tämä ei ole oikea palsta sinulle. hanki ammattiapua; kuraattori, psykologi, terapeutti, jotain. kukaan muun kuin ammattilainen tai sinä itse ei voi sinua auttaa. 

Vierailija
Vierailija

ehkä voisit lopettaa tuon surkuttelun? kukaan ei jaksa kuunnella. tämä ei ole oikea paikka purkaa huonoa itsetuntoa. mene hoitoon, ryhdistäydy, puhu läheisillesi, jotain. ikävää jos olosi tuntuu noin toivottomalta, mutta oikeasti aikuinen mies, tee jotain! tämä on ihan mahdoton dilemma, miksi hakeudut jollekkin keskustelupalstalle voivottelemaan elämääsi, et ota mitään ohjeita/neuvoja vastaan. Lisäksi tämä on lähinnä naisille suunnattu keskustelupalsta, joten asiaa ei varmasti auta se, että suaranaisesti haukut naiset julmiksi itsekkäiksi olennoiksi joiden ainoana tarkoituksena on loukata sinua ja tuottaa sinulle pahaa mieltä... Tämä ei ole oikea palsta sinulle. hanki ammattiapua; kuraattori, psykologi, terapeutti, jotain. kukaan muun kuin ammattilainen tai sinä itse ei voi sinua auttaa. 

En tarvitse mitään hoitoa, olen ihan terve. Olen yksinäinen, ja etsin seuraa. Täällä kirjoittelee ja lueskelee enemmän naisia kuin miehiä, siinä mielessä tämä on ihan oikea paikkakin. Toivoisin kovasti, että joskus vielä löytäisin seuraakin

Vierailija
Vierailija
Vierailija

ehkä voisit lopettaa tuon surkuttelun? kukaan ei jaksa kuunnella. tämä ei ole oikea paikka purkaa huonoa itsetuntoa. mene hoitoon, ryhdistäydy, puhu läheisillesi, jotain. ikävää jos olosi tuntuu noin toivottomalta, mutta oikeasti aikuinen mies, tee jotain! tämä on ihan mahdoton dilemma, miksi hakeudut jollekkin keskustelupalstalle voivottelemaan elämääsi, et ota mitään ohjeita/neuvoja vastaan. Lisäksi tämä on lähinnä naisille suunnattu keskustelupalsta, joten asiaa ei varmasti auta se, että suaranaisesti haukut naiset julmiksi itsekkäiksi olennoiksi joiden ainoana tarkoituksena on loukata sinua ja tuottaa sinulle pahaa mieltä... Tämä ei ole oikea palsta sinulle. hanki ammattiapua; kuraattori, psykologi, terapeutti, jotain. kukaan muun kuin ammattilainen tai sinä itse ei voi sinua auttaa. 

En tarvitse mitään hoitoa, olen ihan terve. Olen yksinäinen, ja etsin seuraa. Täällä kirjoittelee ja lueskelee enemmän naisia kuin miehiä, siinä mielessä tämä on ihan oikea paikkakin. Toivoisin kovasti, että joskus vielä löytäisin seuraakin

Vinkkinä sanoisin ettei sitä tarvitsekkaan olla sairas jotta saisi hoitoa :) Ihan vaikka vaan ehkäisynä, terveyden edistämisen, yms. esimerkiksi kriisien ehkäisynä. Siellä ne osaa esimerkiksi neuvoa minne kannattaa hakeutua ja mistä esimerkiksi kavereita löytyisi. 

 

Vierailija
Vierailija

Vinkkinä sanoisin ettei sitä tarvitsekkaan olla sairas jotta saisi hoitoa :) Ihan vaikka vaan ehkäisynä, terveyden edistämisen, yms. esimerkiksi kriisien ehkäisynä. Siellä ne osaa esimerkiksi neuvoa minne kannattaa hakeutua ja mistä esimerkiksi kavereita löytyisi. 

 

Eivät ne kuule voi naisten mieliä muuttaa siellä, vaan se on ihan teidän naisten päätöksistä kiinni. Yritän etsiä seuraa netistä ja muualta, naiset eivät ole kiinnostuneita seurastani, pääasiassa, koska ovat tottuneet siihene että voivat mielivaltaisesti tehdä mielikuva-assosiaatioita ja tuomita vähäpätöisten sivuseikkojen perusteella muita ihmisiä, koska ovat tottuneeet siihen että ne mielenkiintoiset miehet tuottavat tarkoituksen mukaisesti sellaisia haluttuja mielikuvia.

Maailma on myös epätasa-arvoinen siten että naiset löytävät seuraa paljon helpommin kuin miehet, mikä vaikuttaa siihen että tällaisille yksinäisille miehille kuten minulle, ei ole seuraa tarjolla, vaikka naiselle samassa tilanteessa, sitä riittäisi yllin kyllin.

Yritän nyt kuitenkin löytää seuraa pitkin nettiä, ehkä mä joskus vielä löydän jonkun sellaisen naisen, joka ei halveksu yksinäisiä yksinäisyyden vuoksi, ei ajattele että kokemattomassa ihmisessä on välttämättä jotain vikaa, antaa mahdollisuuden työttömällekkin ihmiselle, ja pystyy näkemään maailman tasa-arvoisten yksilöiden kohtaamispaikkana, jossa kaikki ovat samalla viivalla.

Vaan onko sellaisia naisia? Minkälainen onkaan tämä naisten kollektiivinen muotokuva? Naiset jotka karttavat yksinäisiä, syrjäytyneitä, seksuaalisesti kokemattomia, työttömiä... Sen sijaan pettävät varattujen kanssa, kiinnostuvat kavereidensa miesystävista, kun jostain näkökulmasta menee paremmin kuin jollain toisella naisella.

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Vinkkinä sanoisin ettei sitä tarvitsekkaan olla sairas jotta saisi hoitoa :) Ihan vaikka vaan ehkäisynä, terveyden edistämisen, yms. esimerkiksi kriisien ehkäisynä. Siellä ne osaa esimerkiksi neuvoa minne kannattaa hakeutua ja mistä esimerkiksi kavereita löytyisi. 

 

Eivät ne kuule voi naisten mieliä muuttaa siellä, vaan se on ihan teidän naisten päätöksistä kiinni. Yritän etsiä seuraa netistä ja muualta, naiset eivät ole kiinnostuneita seurastani, pääasiassa, koska ovat tottuneet siihene että voivat mielivaltaisesti tehdä mielikuva-assosiaatioita ja tuomita vähäpätöisten sivuseikkojen perusteella muita ihmisiä, koska ovat tottuneeet siihen että ne mielenkiintoiset miehet tuottavat tarkoituksen mukaisesti sellaisia haluttuja mielikuvia.

Maailma on myös epätasa-arvoinen siten että naiset löytävät seuraa paljon helpommin kuin miehet, mikä vaikuttaa siihen että tällaisille yksinäisille miehille kuten minulle, ei ole seuraa tarjolla, vaikka naiselle samassa tilanteessa, sitä riittäisi yllin kyllin.

Yritän nyt kuitenkin löytää seuraa pitkin nettiä, ehkä mä joskus vielä löydän jonkun sellaisen naisen, joka ei halveksu yksinäisiä yksinäisyyden vuoksi, ei ajattele että kokemattomassa ihmisessä on välttämättä jotain vikaa, antaa mahdollisuuden työttömällekkin ihmiselle, ja pystyy näkemään maailman tasa-arvoisten yksilöiden kohtaamispaikkana, jossa kaikki ovat samalla viivalla.

Vaan onko sellaisia naisia? Minkälainen onkaan tämä naisten kollektiivinen muotokuva? Naiset jotka karttavat yksinäisiä, syrjäytyneitä, seksuaalisesti kokemattomia, työttömiä... Sen sijaan pettävät varattujen kanssa, kiinnostuvat kavereidensa miesystävista, kun jostain näkökulmasta menee paremmin kuin jollain toisella naisella.

Eihän niiden tarkoitus ole siellä saada naisten mieliä muuttumaan, vaan keskittyä sinuun ja auttaa sinua, että et kokisi enää itseä yksinäiseksi ja että saisit itselle hankittua seuraa. Ja nimenomaan auttavat. Paljon on mahdollista saada tukea tuollaisissa tilanteissa, jos vaan viitsii pyytää. Esimerkiksi mielenterveys keskusliiton sivujen kautta saa tietoa, miten voi saada itselleen apua: http://www.mtkl.fi/tietopankki/arjessa_selviytyminen/yksinaisyys/

 

 

Vierailija

Älkää ruokkiko trollia. Selvää provosointia, syyttää kaikkia vastakkaisia sukupuolen edustajia omasta yksinäisyydestään. Lopettakaa näihin vastaaminen tai kohta koko palsta täyttyy näillä samoilla trollauksilla.

Vierailija
Vierailija

Eihän niiden tarkoitus ole siellä saada naisten mieliä muuttumaan, vaan keskittyä sinuun ja auttaa sinua, että et kokisi enää itseä yksinäiseksi ja että saisit itselle hankittua seuraa. Ja nimenomaan auttavat. Paljon on mahdollista saada tukea tuollaisissa tilanteissa, jos vaan viitsii pyytää. Esimerkiksi mielenterveys keskusliiton sivujen kautta saa tietoa, miten voi saada itselleen apua: http://www.mtkl.fi/tietopankki/arjessa_selviytyminen/yksinaisyys/

 

Haluaisin löytää seuraa itselleni, etsiskelen sitä internetistä, mm. nyt täältä Cosmopolitanin palstalta, koska täällä lukijakunnasta suuri osa on naisia. Voisi siis ajatella, että jos seurani ylipäätään jollekulle naiselle kelpaisi, hän saattaisi ihan yhtä hyivn löytyä tätä kautta, kuin jotain muutakin kautta.

Vierailija

Älkää ruokkiko trollia. Selvää provosointia, syyttää kaikkia vastakkaisia sukupuolen edustajia omasta yksinäisyydestään. Lopettakaa näihin vastaaminen tai kohta koko palsta täyttyy näillä samoilla trollauksilla.

 

Minusta on ikävää että kehoitat muita ihmisiä tuollaiseen syrjimiseen ja mykkäkouluun, ei ole mukavaa olla yksinäinen ja tulla jatkuvasti torjutuksi etsiessään seuraa, eikä asiaa ainakaan yhtään auta että sinunkaltaisesi ihmiset ajattelevat yksinäisten "provosoivan" kun yrittävät saada seuraa. Ei mun tarkoitukseni ole provosoida vaan löytää ihan oikeastikkin seuraa. Se että kirjoitan miksi minun kaltaisteni miesten seura ei kelpaa naisille, ja toisenlaisten miesten seura kelpaa, tai miksi naisten on helppo löytää seuraa kun miesten on vaikeaa löytää seuraa - johtuu siitä että nämä asiat oikeastikin näen niin, enkä sano vain sanoakseni.

Minusta on surullista, ettei yksinäiselle ihmiselle ole seuraa naisista, koska naiset ajattelevat yksinäisissä olevan jotai vikaa. Minusta on myös surullista, että naiset mielummin valitsevat kiinnostuvansa varatuista miehistä, kuin yksinäisistä miehistä. On harmillitas olla yksinäinen ja huomata, ettei oma seura kelpaa naisille, varsinkin kun huomaa että suuri osa niistä syistä, joista se johtuu, perustuu epäloogisiin ennakkoasenteisiin, jotka ovat naisilla yleisiä. Onhan mulla itsellä paljon vikoja kuten työttömyys, hankalaluontoisuus, tupakointi. Ne on ihan oikeita vikoja sinänsä.

Mutta harmillista on että naiset pitävät sitäkin vikana, että on avoin ja hyväksyy omat vikansa ja myös kertoo niistä.

Teidänkin kannattaisi kuitenkin tiedostaa sellainen seikka, etteivät sukupuolet ole 2010 luvun maallistuneessa tietoyhteiskunta Suomessa tasa-arvoisia seuranhaeskeluasioissa. Miesten on paljon vaikeampi löytää seuraa kuin naisten. Nainen minun tilanteessani voi sopia vaikka 100kpl treffejä viikossa netinkautta, koska kiinnostuneita riittää. Itse saan työskennellä monta tuntia päivässä, eikä silti vuodenkaan aikana välttämättä löydy yhtään kiinnostunutta ihmistä. Teidän pitäisi harjoittaa vähän sellaista objektiivista vertailua, niin ehkä huomaisitte miten paljon helpommalla pääsette, eikä ole lainkaan luonnotonta turhaan yrittämisestä ja yksinäisyydestään masentua.

Ikävää, kai se on ihan turhaa kirjoitella mitään teille. :(

Vierailija

Voi herranjumala ja varren kans. Oon nyt lueskellut näitä surkutteluja melkein kyllästymiseen asti ja niihin on kyllä sadellut paljon hyviä neuvoja, mikset oo ottanut niistä mitään ideoita? Ja karu totuus on se, että et sä mitään naista löydä kotona istumalla ja kirjottelemalla ainakaan tänne. Ylös, ulos ja toimintaa, hyvä mies! Ehkä se baari ei tosiaan ole se paras paikka, mutta eikö siellä oo mitään muuta häppeninkiä koskaan? Rohkeasti ihmisten ilmoille ja juttusille mukavannäköisten naisten kanssa, ei se ota, jos ei annakaan. Ja oletetaan, että pääset juttusille jonkun kivan naisen kanssa, niin sinuna en latelisi heti tiskiin noita kaikkia asioita, mitä kerroit tuossa aloitusviestissä. Miksi muuten olet vailla koulutusta ja työtä?
Harmillinen tilannehan se on, jos on kovin yksinäinen. Ja ainakin mun mielestäni jokaisella on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta täällä keskustelupalstoilla roikkumalla ja surkuttelemalla ei taida paljon naista löytyä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat