Yksinäisyys

Vierailija

Miten löytää kavereita enää aikuisiällä? Olen nuori aikuinen nainen ja jotenkin kummasti ystävät ja kaverit ovat lienneet matkan varrella. Aloitin opinnot vuoden alussa ja olin toiveikas uuden luokan suhteen, josko tutustuisin ihmisiin ja saisin kavereita. Luokassa kuitenkin muodostoi heti alkuun kuppikuntia, eikä ihmiset näytä olevan kiinnostuneita tutustumaan paremmin. Kaikilla tuntuu olevan jo tarpeeksi kavereita entuudestaan. Vanhojen kavereiden kanssa olen yhteydessä, mutta hekin yleensä unohtavat kutsua minut bileisiin yms. Saattavat fb:ssä ohimennen mainita samana iltana klo. 21.00 että heillä on bileet ja mäkin voin tulla jos haluun. Muutenkin minusta tuntuu että minua syrjitään vanhassa kaveriporukassani. Luokkakavereiden kanssa tulee kyllä juteltua koulussa niitä näitä ja käytyä lounaalla, mutta siihen se jääkin. Ketään ei tunnu kiinnostavan ajanvietto vapaa-aikana, ja monet heistä lähtevät viikonlopuiksi ja lomiksi kotipaikkakunnilleen. Ainoa ystäväni tuntuu olevan avopuolisoni, joka onkin paras ystävä mitä vain voi ihminen toivoa. Kaipaan silti kovasti naisystävää/ystäviä, jonka kanssa vaikka shoppailla, käydä baarissa tai muuten vain parantaa maailmaa teekupposen ääressä/kahvilla.

Olen silti sosiaalinen, iloinen ja hauska ihminen. Nuorempana minulla oli kavereita enemmän kuin olisi aika riittänyt kaikille ja nyt tunnen jääväni täysin ulkopuoliseksi porukassa kuin porukassa... Olen hakemassa toiseen kouluun ensi syksyksi (nykyinen on vain ns. varavaihtoehto). Pelkään, että sama toistuu uudessakin luokassa, mikäli pääsen opiskelemaan.... Olen nuori ihminen ja haluaisin vielä nauttia hauskanpidosta kavereiden kanssa. Minua surettaa että elämäni on kuin keski-ikäisellä näin nuorena.

Kokemuksia, vinkkejä, mitä tahansa? :)

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Olen itsekin huomannut, että aikuisemmalla iällä niitä kavereita/ystäviä on hankalempi saada, olen sen itsekin huomannut. Joku harrastus voisi olla paikka, missä voisi tutustua muihin ihmisiin, koska sitten teillä olisi ainakin yksi mielenkiinnon kohde. Mutta jos syksyllä pääset uuteen kouluun, niin elä pelkää, että kävisi samoin: ole rohkeasti oma itsesi, mene kaikkiin juttuihin mukaan ja juttele ihmisille, niin sieltä voi löytyä se joku, jonka kanssa on jotain yhteistä.

Jotkunhan myös laittavat jonkin sortin "deitti-ilmoituksia", missä etsitään nimenomaan kaveria. Sekin voisi olla yksi vaihtoehto, en vain tiedä, että kuinka hyvin ne toimii.

Vierailija

Muuten tuo harrastusten kautta tutustuminen olisi hyvä, mutta harrastan vain yksilöjuttuja. Joskus jossain jumppatunnilla olen käynyt mutta siellä minusta keskitytään lähinnä siihen jumppaan ja tunnin päätteeksi kaikki kiirehtivät pois kuka minnekin.

Muutenkin tuntuu vaikealta olla täysin oma itseni uusien ihmisten seurassa, koska pelkään jotenkin "antaa itsestäni liikaa". Mietin myös paljon mitä uskallan saoa/tehdä etten joutuisi arvostelun tai syrjinnän kohteeksi.

Vierailija

Täällä cosmon sivuillakin on kerätty monesti kaveriporukoita. Sinäkin voisit harkita liittyväsi sellaiseen. Pääset tutustumaan uusiin ihmisiin ja kaikki ovat samassa tilantessa, kun kukaan ei tunne toista entuudestaan.  :)

Vierailija

Sun tarinas kuulostaa tosi tutulta! Oon joku aika sitten nuorena aikuisena muuttanu uuteen kaupunkiin ja kavereitakin saanut, mutta sekin porukka tuntuu muuttuneen lyhyen ajan sisällä jotenki etäiseks..

Kavereihin täällä uudessa kaupungissa oon tutustunu lähinnä baareissa.. Tosin usein on helpompi lähestyä miehiä ja jostain syystä en osaa olla miehen kanssa pelkkä kaveri, joten nekin "kaverisuhteet" sitten jää. Sulla toki muutenki eri tilanne, kun oot avoliitossa ja usein jos miehiä lähestyy baarissa, niin ne ymmärtää sen usein väärin ja luulee, että haluut muutakin ku olla kaveri..

Toivottavasti kuitenkin uudessa koulussa olis eri tilanne ja uusia kavereita saisit! Ehkä hyvissä ja kestävissä ystävyyssuhteissa pätee sama ku "sen oikean" löytämisessä - se tulee vastaan sillon ku sitä vähiten odottaa! ;) Tsemppii!

Vierailija

Miehiin on yleensä helpompi tutustua, kun miehet on jotenkin suorapuheisempia ja ennakkoluulottomia. Toisaalta he saattavat ymmärtää juttelun väärin. Kuitenkin juuri kaipaan nimenomaan naispuolisia ystäviä. Olen harkinnut ilmoittautuvani tänne cosmon kavereidenhakukeskusteluun, mutta en vielä viitsi kun tulen tod.näk. muuttamaan naapurikaupunkiin kesän aikana. Tietysti sitä voisi koittaa jo "valmiiksi" löytää sieltä uusia tuttavuuksia :) Ja tuota mieltä olen ollut aina että ystävyyssuhteet tulevat silloin kun vähiten odottaa. Alkaa vain jo pikkuhiljaa tää yksinäisyys tosissaan tuntumaan tylsältä.

Keljuttaa tietää ettei ole kenellekään se bestis (paitsi omalle miehelle, kuten hänkin minulle). Eikä myöskään itsellä ole ketään hyvää ystävää kenelle soittaa tai ketä pyytää kanssaan yhtään minnekään. Todella paha mieli tulee myös siitä kun vanhat kaverit, joiden kanssa aikoinaan on ollut tosi läheinen, nykyään unohtavat aina minut.

Vierailija

Kuulostaa niin tutulta!

 

Itse olen muutamia vuosia sitten toiselta paikkakunnalta Espooseen muuttanut ja kaverit vaan jotenkin jääneet. Muutamat hyvät ystävät täältä matkustaa aina lomilla tms.omille kotipaikkakunnilleen, osa perustanut perheen johon menee niiden aika.

 

Itse oon tosi meneväistä tyyppiä ja rakastan mm.klubeilla tanssimista, nykyään ei vaan oikein mukaan lähtijää saa:( Avomies ei oikein yöelämässä viihdy, joten en häntäkään viitsi pakottaa mukaan :D

Huomenna haluisin kovasti lähteä tanssahtelmaan, joten jos joku seuraa vailla niin ilmoittele vaikka tänne :)

Vierailija

Harmi kun itse vaikutan toisella puolella Suomea :/ En tykkää käydä usein juhlimassa, mutta aina välillä olisi mukava bailata kunnolla. Juoda shotteja ja tanssia unohtaen muu maailma! Toisaalta olisi ihanaa joskus käydä jossain pubissa oluella tai vaikka viinilasillisella muuten vain. Vaikka ihan arki-iltana. Minullakin mies haluaa juhlia todella harvoin, joten hänestäkään ei oikein baariseuraa saa niin usein kuin haluaisi.

Jostain syystä muutenkin löydän aina liian sulkeutuneita ihmisiä. Itse tykkään puhua suoraan asioista oikeilla nimillä ja minulla on tumma ja joskus jopa kieroutunutkin huumorintaju. Tämän takia en oikein uskallakaan olla täysin oma itseni, koska pelkään etteivät ihmiset hyväksy hieman erilaista persoonaa. Minulla on ollut samanhenkisiä kavereita joskus, mutta jotenkin vain on ajautunut erilleen kaikista. Toiset ovat muuttaneet pois, toiset perheellistyneet ja joidenkin kanssa on vaan "kasvanut erilleen"

Vierailija

Jännää kun olen lukenut keskusteluja netissä tästä aiheesta, niin melko paljon näyttäisi olevan yksinäisyydestä kärsiviä nuoria naisia eri puolilla Suomea. Johtuisikohan Suomalaisesta yhteiskunnasta tai kulttuurista tällainen ilmiö? Vaikuttaisikohan sosiaalisen median yleistyminen siihen, ettei ystävyyssuhteita synny enää IRL:iin...

Vierailija

Minulla on sama tilanne kuin teillä. Kavereita kylläkin on, mutta ystäviä sitten ei niinkään. Itse tunnen jotenkin oloni ulkopuoliseksi kavereideni seurassa, kun heillä lähinnä on tapana juoruilla ja nähdä bileissä/baarissa, mistä minä taas en pidä.

Olen syksyn mittaan päätynyt aina juttelemaan erään tytön kanssa ja huomannut kuinka hyvin olemme tulleetkaan juttuun. Tässä viikolla sitten kävinkin hänen luonaan leipomassa, saimme kunnolla juteltua ja molemmat totesimme mitenkä mukavaa molemmilla oli.

Eli neuvoisinkin, että rohkeasti juttelette ihmisille silloin tällöin ja kysäisette, jos he lähtisivät vaikkapa kahville, shoppailureissulle makutuomariksi/seuraksi tms. Ja haamukoira, ole rohkesti vain oma itsesi! Tietenkään kaikkea ei tarvitse itsestään heti paljastaa, mutta varmasti lähes kaikki ihmiset arvostavat sitä, että on aito omaitsensä eikä esitä mitään :)

Vierailija

En varsinaisesti esitä mitään, mutta olen vain ehkä seunsuroitu versio itsestäni uusien ihmisten seurassa :D Luokallamme on muutamia mukavia tyyppejä joita voisin helposti kuvitella pyytäväni joskus vaikka koulun jälkeen kaupungille tmv. Mutta näistä tyypeistä kaikki kulkevat jostain muualta. Koulu johon hain syksyksi on eri kaupungissa, joka on paljon isompi ja toivon totisesti, että mahdollisella tulevalla luokalla olisi avoimempaa porukkaa. Aiomme muuttaa kyseiseen kaupunkiin vaikken saisi koulupaikkaa, koska olemme kultani kanssa molemmat niin onnettomia tässä pikkukylässä. Toisessa kaupungissa sentään edes miehellä on joitain kavereita ja minullakin on siellä sukulaisia, joiden kanssa olen hyvissä väleissä.

En tajua miten elämä voikaan olla nykyään tällaista. Ennen minulla ei ollut mitään ongelmaa löytää ihmisiä ympärilleni ja saada joku mukaan kanssani illanviettoon tai muuhun.... Mietinkin, että onko vika edes minussa vai olenko vain väärässä paikassa ja kohtaan vain "itselleni sopimattomia" tyyppejä.

Vierailija

Hänellä on 2 kaveria joilla on puoliso ja tunnen kyllä heidät mutta nämä pariskunnat asuvat eri kaupungeissa kuin me. Toinen näistä naisista on jopa fb:ssä kaverini ja juttelemme silloin tällöin. Toisen kanssa tulen toimeen, mutta olemme aivan eri aaltopituuksilla.

Vierailija

Minulla sama probleema. Tosin syynä siihe miksi en näe entisiä hyviä ystäviä on, että he ovat muuttaneet muualle töitte/koulujen perässä. Että mieheni on ainoa ystäväni koirani lisäks periaattees kenen kanssa touhuan kaikkea.. Olisi kiva saada ystäviä tai edes hyviä kavereita, mutta koen sen todella hankalaksi tällei aikuisiällä.

Vierailija

Yksinäisyys on tuttua täälläkin.. Pari vuotta sitten muutin uudelle paikkakunnalle enkä ole oikein kavereita saanut.. Osittain se on vähän oma vika, koska olen jonkinverran miesmäinen persoona. Olen aina viihtynyt enemmän miesten kanssa, koska heidän kanssaan voi olla luontevasti ja puhua suoraan. Muoti ei kiinnosta, tykkään toimintaelokuvista ja oluesta. Sanon asiat tosiaan miten ne ovat, en kaunistele. Jne. Miespuolisia kavereita on siis pari mutta kyllä sitä naisseuraakin kaipaisi, jos joku vaan jaksaisi jutella muustakin kuin miehistä ja muodista ja kauneudesta yms. En myöskään välitä bilettämisestä oikeastaan ollenkaan. Jos on hyvä esiintyjä niin sitten tanssin vaikka pilkkuun asti.

Mutta että tällaisia omanlaisia kavereita on todella vaikea löytää, ja välillä kaipaisi muutakin seuraa kuin oma mies ja hänen kaverinsa. Vanhat kaveritkaan eivät pidä yhteyttä oikestaan ollenkaan, eivät ole pitäneet moneen vuoteen koska ovat aloittaneen oman elämän myös toisella paikkakunnalla.. En ihan ymmärrä sitä logiikkaa että miksi vanha hyvä ystävä unohdetaan kun tulee uusia tilalle. Itselleni ainakin mahtuisi ystäviä lähipiiriin vaikka kymmenittäin.

Vierailija

Joo itselläkin juuri samoja ongemia. Eli kaverit siis muuttaneet vuosien varrella eri puolille Suomea ja myös tää että olen vähän erilainen kuin valtaosa nasista. Vaikka minua kyllä kiinnostaa hius- ja kauneusjutut, shoppailu jne. tykkään silti puhua muustakin kuin muodista (jota en orjallisesti seuraa), edellisviikon baarisekoiluista, miehistä tai juoruta pirkko-annelin miessotkuista. Minua kiinnostaa esim. videopelit, pubeissa käyminen, biljardin pelaaminen, rock-musiiki ja joskus on ihanaa keskustella oikein syvällisistä aiheista, kuten salaliittoteorioista tai fysiikan laeista yms. Kaiken tämän päälle minulla  on melkoisen tumma huumorintaju.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat