Elämänkumppani ja toiveet elämäntavalta: mitä tehdä?

Vierailija

Hei "siskot"!

Mun päässä pyörii. Olen seurustellut ja asunut yhdessä usemman vuoden mieheni kanssa. Tässä välissä mulla on ollut muutama ihastuminen toisiin miehiin. Tunnen itteni ihan kamalaksi. Olen ihastunut yhteen heistä uudestaan. Hän on kaverini, joten hänen kanssaan tulee vietettyä aika paljon aikaa. Mulla ja mun miehellä on eroja siinä, mitä odotetaan elämältä ja millä tavalla haluaisimme elää. On meillä yhteistäkin kyllä. No, tää toinen mies haluaa huomattavasti samantyylisempää elämää kuin oma mieheni. Ja nimenomaan niiden itselleni tärkeimpien asioiden kannalta. Nyt oon alkanut miettiä, että entä jos se toinen (kaverini) olisikin mulle jotenkin paljon sopivampi?

Mun ja mieheni big issue on lasten hankkiminen. Mies ei todellakaan halua lapsia, mä en ole ollenkaan niin varma. Musta on alkanut yhä enemmän tuntuu siltä, että haluan niitä vielä joskus. Pelkään, että meidän suhde päättyy kuitenkin vielä joskus sen takia, ja nyt mietin, miksi odottaa siihen asti? Toisaalta rakastan kyllä miestäni, viihdyn hänen kanssaan nyt, mutta jos en voi elää hänen rinnallaan täysin niin kuin haluaisin, niin miksi jäisin? Ja kuitenkaan en haluaisi erota, en halua satuttaa häntä enkä itseäni, ja lisäksi pelkään, että ero olisi suuri virhe. Pakko myöntää, mutta pelkään jääväni yksin kokonaan. Mä haluan parisuhteen, punaisen talon ja perunamaan, farmariauton ja koiran ja lapsen.

Vaihto tuntuu tavallaan houkuttelevalta, vaikka en tiedä, haluaako tämä kaverini/ihastuksenikaan koskaan lapsia. Enkä tietenkään tiedä sitäkään, toimisiko parisuhde ylipäätään hänen kanssaan. On ihan eri asia olla kaveri- kuin parisuhteessa. Toisekseen nää mun ihastukset on ennenkin ajan mittaan hävinnyt/oon huomannut, ettei se toinen ollutkaan niin sopiva mulle kuin olin kuvitellut. Ja vaikka erottaisiin mieheni kanssa, niin haluattaisiinko riskeerata ystävyyttämme sen toisen kanssa.. tai jos hän ei haluaisi lapsia, niin olisin jossain määrin joutunut taas samaan jamaan, vaikka muuten elämäntavat meniskin enemmän yhteen.

Tää on niin vaikeeta! Mistä sen tietää, milloin toiveet menee liikaa ristiin, ettei kannattaisi enää tuhlata aikaa? Ajattelin enne, että onhan tässä vielä elämää eessä, mutta oon alkanut tajuta elämän lyhyyden ja arvaamattomuuden. Oonhan mä vielä nuori toisaalta, mutta ei tätä lastenhankinta ikää oo ku reilu kymmenen vuotta jäljellä. Mun äitikin oli vain pari vuotta vanhempi, kun se sai ekan lapsensa.

Terveisin Elenna

Kommentit (3)

Vierailija

Mulla on mieheni kanssa sama ongelma: minä en tahdo lapsia, mutta hän tahtoo. Tiedettiin tämä aika aikaisessa vaihetta suhdetta, utta silti päätettiin jatkaa tapailua, seurustelua, nyt asutaan yhdessä.. Osaltaan se on virhe, koska tiedän, että nyt on paljon vaikeampi päästää toisesta irti, mutta kun se ei ole ollut missään vaiheessa helppoa. Mieheni on tärkein ihminen elämässäni, ja jotenkin sovimme tarpeeksi hyvin yhteen, meillä on hauskaa, hän tukee minua niin surussa kuin silloin kun on ilon aihetta. Se on syy, miksi emme osaa päästää irti, ja tietenkin molemmat toivovat, että toinen muuttaa mielensä Joten ensiksi meinasin tulla sanomaan, että eroa ihmeessä miehestä, jos haluatte eri asia, koska se olisi järkevintä: lapsien hankinta nyt kuitenkin on tosi iso juttu, eikä kummaltakaan voi sitä toivetta kieltää. Sitten toisaalta tiedän, kuinka vaikeaa se eroaminen voi olla, joten.. sinun pitää vain punnita kaikki puolet suhteessanne, tulevaisuudessa, ja päättää sillä perusteella jatkatko hänen kanssa vai ei. Sen toisem miehen miettimisen jättäisin sitten mahdolisen eron jälkeiseen elämään, että voisiko hän olla "sopivampi" sinulle.

Vierailija

Itse olin kaksi vuotta avoliitossa miehen kanssa joka ei tahtonut lapsia. Olin onnellinen ja pidimme hauskaa sen ajan, mutta elämä vei meidät erillimme. Olisin itse tahtonut jo sitoutua, mutta hänen kanssaan se ei vain onnistunut. Luonteemmekaan eivät olleet niin yhteensopivat joten ero oli väistämätön.

En kuitenkaan suosittele eroamista vain lastenhankinnan takia, jos todella rakastatte toisianne. Joissain tilanteissa miehen mieli voi muuttua lapsista. Varsinkin jos hän on vielä lähempänä kahta kuin kolmeakymppiä iältään.

Kuitenkin itse löysin eron jälkeen miehen, joka tahtoo elämältään samoja asioita kuin minä. On tärkeää että on sekä rakkautta, että yhteinen tulevaisuus. Kyllä sellainen mies on mahdollista löytää.

Se kaveri johon olet ihastunut saattaa vaikuttaa hyvältä kun hän on ns. kielletty ja se kiehtoo. Hänellä ei silti välttämättä ole samoja haaveita. Kuitenkin jos eroat ja alat seurustella kaverin kanssa niin se saattaa myös johtaa eroon ja samalla saatat menettää myös hyvän ystävän. Saatat myös myöhemmin eron jälkeen löytää jonkun muun miehen jota rakastat ja haluatte samoja asioita. Mutta tietenkin pitää tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.

Vierailija

Kyllä tuollaisissa asioissa pitäisi voida joustaa.. Siis lasten hankkiminen ym.Tietääkö miehesi, että haluaisit lapsia joskus? Tunnetko tämän kaverisi oikeasti yhtä hyvin kuin luulet? Ja onko hänellä tunteita sinua kohtaan? Mitä hän ajattelisi jos jättäisit miehesi hänen takiaan? Entä jos nykyinen miehesi muuttaa mieltään lasten saannista yms.? Olisitko sitten täysin onnellinen hänen kanssaan? Jos keskustelisitte asioista ja hän alkaisikin joustaa enemmän? Yleensä ihastuminen parisuhteessa ollessa tarkoittaa, että etsit muista jotain mitä omasta suhteestasi puuttuu. Tässä tapauksessa miehesi ei halua samoja asioita kuin sinä. Joku muu ehkä haluaa. Sinun pitäisi selvittää asiat miehesi kanssa. Jos hän ei muuta mieltään, sinun pitäisi ehkä miettiä eroamista.. Ja tutustua paremmin seuraavaan henkilöön johon isket silmäsi, jotta tavoitteenne ovat samanlaiset..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat