Anopin kanssa ongelmia

Vierailija

Elikkäs olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta vuoden ja heti alusta alkaen minun ja hänen äitinsä välillä oli kitkaa. Olen aina ollut kohtelias, puhelias ja tulen melko hyvin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. En ole koskaan tuntenut olevani tervetullut poikaystävälleni...aina pitkiä halpamaisia katseita sekä piilokettuilua. Olen useasti kysynyt poikaystävältäni olenko sanonut/tehnyt jotain väärin, mutta aina sama kieltävä vastaus. Muutama kuukausi sitten tilanne kärjistyi suoranaiseen kettuiluun jonka jälkeen päätin olla menemättä heille ollenkaan. Välimatkaa meillä on poikaystäväni kanssa vähän yli 50km joten näemme lähinnä viikonloppuisin. Nyt on ollut jo reilun 1,5kk kun poikaystäväni on käynyt joka viikonloppu meillä. Eniten minua ihmetyttää ettei hänen äitinsä ole kysynyt koko sinä aikana miksi en minä mene sinne päin. 

Kaiken tämän takia olen alkanut oloni ahdistuneeksi. Poikaystäväni on ihana ja rakastan häntä. Meillä menee muuten todella hyvin joten tämä sotku hänen äitinsä kanssa on pistänyt minut miettimään eroa :(. Olen 18 ja poikaystäväni pian myös 18. Siltikään minulla/meillä ei ole mitään sanavaltaa asioihin. Olen puhunut poikaystäväni kanssa tilanteesta ja hän puolustaa aina minua äidilleen. Kuitenkaan tilanne ei parempaan päin ole mennyt koko seurustelumme aikana :( Olisiko kenelläkään ideoita mitä tehdä tai onko teillä samanlaisia kokemuksia? 

Kommentit (4)

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011

Jotkut on sellaisia, etteivät siedä vieraita talossaan. Poikaystäväni ja äitini välillä oli kitkaa niin kauan kun asuin kotona ja poikaystäväni oli luonani öitä. Ja niin oli minunkin suhteeni äitiini aika huono, mutta nyt kun asutaan omassa kämpässä, on äidistä tullut ihana :) ei enää mitään riitoja. Mun äiti vaan stressaa kauheasti sitä kun joutuu muiden kanssa jakamaan talonsa. Myös yhdellä kaverillani on sama ongelma, hänen appensa on kamala. Luulen, että siinäkin on kyse samasta jutusta. Kun ei saa olla rauhassa kotonaan niinkuin on tottunut vaan joku uusi ihminen tulee sinne sotkemaan rutiinia, niin jotkut ihmiset ei sitä kestä. Kaverinikin tilanne on se, ettei hän ole nähnyt appeaan varmaan vuosiin. Kun taas minun tilanteessani auttoi se kun muutettiin erilleen. Eihän tuolle oikein mitään voi tehdä. Jos tuo nykyinen järjestely toimii, niin jatkakaa sillä. Ehkä joskus anoppisi asenne muuttuu, esim kun muutatte yhteen. Se jää nähtäväksi.

vaahtokarkkeja
Seuraa 
Liittynyt17.2.2011

Oman poikaystäni porukat on tosi kivoja mutta tiedän tollaisia tapauksia. Joskus vaan on niin että äiti ajattelee ettei kukaan ole "tarpeeksi hyvä hänen pikku kullannupulleen". Voi siis olla kyse silkasta mustasukkaisuudesta. Tiedän että susta tuntuu kamalalta, mutta komppaan edellistä, eli kannattaa jatkaa nykyistä järjestelyä. Anoppia ei kannata päästää muuten ihanan poikaystävän ja itsen väliin. Tsemppiä!

Vierailija

Omalta osaltani on myös kokemuksia kauheista anopeista. Entiseni äiti ei pitäny siitä, että yritin saada hänen poikansa aikustaumaan. Aluksi hän lopetti vain tervehtimisen, myöhemmin yltyi jopa huorittelemaan päin naamaani. Hän oli venäläistaustainen ja puhui venäjää, kun olin paikalla tietäen, etten ymmärrä sanaakaan. Satuin usein kuulemaan oman nimeni puheen seassa ja saatoin vain arvailla, mitä hän puhui, sillä poikaystäväni ei tätä minulle suostunut kääntämään...

Tämä rasitti suhdettamme paljon ja muutamia kertoja mietin, että jättäisin poikaystäväni vain sen takia, että pääsisin hänen äidistään eroon. Entiseni ei edes pitänyt puoliani, kun tämän äiti huusi ja haukkui minua. Varsinkin silloin jos heidän sukulaisiaan oli kylässä, hän järjesti kunnon shown, jossa kaikki saivat kuulla miten huono käytöksinen olen ja miten yritän kääntää hänen poikansa sukuaan ja perhettään vastaan.

Eromme ei liittynyt äitiin mitenkään, mutta olen iloinen, ettei häntä tarvitse enää nähdä. Toivon, että itse kestät ja kokemuksesta tiedän, miten tuollainen syö parisuhdetta...

Vierailija

Mulla on samankaltaisia kokemuksia; tosin mulla on ongelmia appiukon kanssa..

Hän on ollut mulle nyt puolisen vuotta lainkaan puhumatta. Kesällä poikaystäväni ja isänsä alkoivat tapella minusta. Olen kuulemma "paskapää" ja "pihi, koska äitini on pankissa töissä". (!) Riita alkoi siitä, kun "en kuulemma puhunut tarpeeksi kovalla äänellä"! Voi luoja sentään!

En edelleenkään voi olla samalla tilassa appiukkoni kanssa samaan aikaan. Jos menen olkkariin, menee hän istumaan keittiönpöydän ääreen tai makkariinsa. Lapsellista käytöstä aikuiselta mieheltä! Lopulta kyllästyn tilanteeseen, ja lähden itse poikaystäväni huoneeseen.

Luulen, että appiukossani on vähän narsistisia piirteitä.. Tai sitten voi olla, että hän on mustis. Mitä epäilen sunkin tapauksessasi.

Poikaystäväni kanssa en ole aiheesta keskustellut aikoihin. Syksyllä tosin keskusteltiin asiasta, ja hän oli sitä mieltä, että mun pitäisi pyytää anteeksi. Vaikka mielestäni se on appiukko, jonka tässä anteeksi pitäisi pyytää!

En tiedä, auttoiko tämä yhtään tilannettasi, mutta halusin vain sun tietävän, ettet todellakaan ole ainut tässä tilanteessa! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat