Kertokaa mielipiteenne ja auttakaa!

Vierailija

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa melkein puoli vuotta. Kaikki on ollut TODELLA ihanaa, ilmeisesti tavallistakin rakkauden alkuhuumaa. Olemme suunnitelleet muuttavamme yhteen syksyllä kun opiskelujen kannalta se olisi käytännöllistä, ja olemme todella halunneet asua yhdessä. Olen koko ajan pitänyt tätä miestä sinä oikeana, hänestä tulee vielä aviomieheni, saamme lapsia ja elämme todella onnellisina yhdessä. Olen kaikesta sydämestäni ajatellut että olen maailman onnellisin, esimerkiksi kun menemme kihloihin. 

Suhteemme on todella toimiva, seksi on todella hyvää, otamme toisemme hyvin huomioon ja puhumme kaikista asioista avoimesti ja luontevasti. En usko että tälläistä tapausta tulee elämääni toistamiseen. Hän rakastaa kertomansa mukaan minua enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja en yhtään kyseenalaista sitä. 

Ainut "ongelma" alkoi noin viikko sitten kun sairastuin, olin melkein vuodepotilaana kotona monta päivää. En saanut yöllä nukuttua, oksentelin, söin vahvoja kipulääkkeitä, toisin sanoen olin kaikenkaikkiaan todella sekaisin. Poikaystäväni piti minusta koko ajan todella hyvää huolta ja oli kaikin puolin ihana. Siinä sairauteni lomassa aloin kuitenkin miettimään, kuinka paljon rakastan tätä miestä. Kun katsoin häntä, en tuntenut enää sitä kutittavaa tunnetta mahanpohjassa kuten ennen, en hymyillyt heti kun hänkin hymyili. Mietin vain, että rakastanko häntä tarpeeksi. 

Missään nimessä en osaisi kuvitella jättäväni häntä ja että eroaisimme. Se ei ole vaihtoehto. Sovimme, että pidämme viikon taukoa ja näemme sitten, saan selvittää ajatukseni ja kun taas näemme, kaikki on yhtä hienosti kuin ennen. Todella toivon että näin tulee tapahtumaan. Lääkkeiden syömiseni on nyt vähentynyt mutta en ole vielä pystynyt ajattelemaan selvästi mitä tunnen. Kun hän lähti, itkin kaksi tuntia, ehkä siksi, että olisin halunnut hänet takaisin, ehkä siksi että saatoin loukata häntä. Toivon, että lyhyt taukomme saa kaiken ennalleen, koska vielä vähän yli viikko sitten olin umpirakastunut, en ymmärrä miten kaikki muuttui niin äkkiä. 

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea :) kertokaahan mielipiteenne ja antakaa vinkkejä mitä kannattaisi tehdä! Onko tämä vain rakkauden alkuhuuman haihtumista vai lääkesekoilua, vai jokin asia joka oikeasti merkitsee jotain? Olemme molemmat ensimmäisessä vakavassa suhteessamme ja nuoria (olen 18 ja hän 23), mutta älkää antako sen hämätä, ihan yhtä vakavaa tämä on kuin vanhemmillakin olisi :) En ole kokenut miltä tuntuisi olla toisen miehen kanssa, mutta tuntuu ettei se edes kiinnosta :)

Kommentit (4)

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011

Itse en välttämättä puhuisi alkuhuuman häviämisestä. Ei minulla sellainen huuma ole mihinkään kadonnut alkuajoista. Välillä se valtaa täysin ja katselen vaan poikaystävääni lumoutuneena ja haluan halata häntä ikuisuuden. Ja sitten taas välillä tulee kausia, etten voi sietää häntä. Kaikki hänen tekemisensä ärsyttää minua ja toivon, että voisin olla yksin. Tämmöisiä kausia on välillä ja ne saattavat kestää viikkoja.

Katsopa vähän aikaa miten tilanne kehittyy. Jos tuo tunne on tullut jäädäkseen ja tunteesi on muuttuneet pysyvästi, ei yhdessä ehkä kannata pysyä, mutta odota nyt vielä.

Vierailija

Älä nyt ainakaan hirveesti murehdi, vaikka tiedänkin ettei sitä oikein voi välttää. Mä oon ollu poikaystäväni kanssa 1,5 vuotta, ollaan alle 18 molemmat. Alkuhuumaa ei oo ikinä ollu, koska suhde lähti niin pohjamudista. Välillä on viikkojakin et mietin oonko sen kans vaan koska en osaa päästää irti ja kun nähään tuijottelen sen ohi ja tekstaan kaverille. Sitte tulee taas se hetki kun aurinko paistaa (myös konkreettisesti), ollaan vierekkäi peiton alla ja ajattelen etten haluu mitään muuta kun ton ihmisen, ettei onnellisempi voi olla... Ja kohta taas pelkään etten mä ehkä rakastakaan sitä. Naurettavaa tavallaan.

Pointti tais olla et fiilikset saa muuttua. Ootko varma ettet vaan haaveile vapaudesta?

Vierailija

Kiitos vastauksista, on ollut apua :)

Voi tosiaan olla, että tämä on joku ohimenevä vaihe. Ja en haaveile vapaudesta, on melkein masentava ajatus tällä hetkellä olla ilman kyseistä miestä. Tulee olemaan vaikea viikko ilman toista mutta uskon että kaikki tulee olemaan taas edes melkein niin kun ennen kun taas nähdään. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat