Mielipiteitä/apuja kaipailisin ihmiset rakkaat:(

Vierailija

Olemme poikakaverini kanssa seurustelleet reilu 2 vuotta. Alussa suhteessa oli paljon rakkautta, mutta vähitellen minun luottamuspula, jota poikakaveri ruokki salailulla on sammuttanut poikakaverini rakkauden. Lisäksi poikakaverilla on ollut masennusta ja kovaa työstressiä. Hänestä tuntuu, että ei rakasta enää minua, meidän välillä ei ole yhteyttä ja hän pelkää, että voisi pettää. Arki meillä toimii hyvin ja on hyvä olla yhdessä. Läheisyyttä on ja seksi sujuu. En haluaisi erota, eikä poikakaverikaan haluaisi, mutta hän ei näe enää muuta vaihtoehtoa. Tällä hetkellä olemme tauolla ja mietimme vielä asioita.

Onko enää mitään tehtävissä? Ja mikä helpottaa luopumaan toisesta jos on pakko? Kummallekkin eroaminen tuntuu niin vaikealta :'( Minä todella rakastan tätä miestä ja haluaisin jakaa tulevaisuuden, mikä on ensimmäinen kerta minulle. Tuntuukin niin epäreilulta, että vihdoin löysin jonkun johon rakastuin ja sitten kävi näin :(

Kommentit (4)

Vierailija

Jos mies on suoraan myöntänyt, että voisi pettää, niin onko tuossa järkeä enää? satutat itseäsi vielä pahasti, jos menet takaisin.. 

Vierailija

Mulla on vähän sama tilanne, tosin ei seurusteltu noin kauaa. Mies vaan sanoi, ettei näe suhteella enää tulevaisuutta ja juttu ei tunnu enää tarpeeksi hyvältä vaikka hyvältä tuntuukin. Tosi vaikea hyväksyä asiaa ettei se ole valmis tekeen tän jutun eteen mitään. Jos niitä tunteita on ollut niin ei ne ole mihinkään voinut kadota, ne on vaan hautautunut kaiken muun alle ja ne pitäis sieltä jotenkin kaivaa esiin.

 

Ehkä teillä saattaisi vielä auttaa se, että miettisitte mitkä asiat on johtanu tunteiden laimentumiseen ja voisko niille tehdä jotain. Yksinkertasetkin asiat voi joskus auttaa paljon (toisen huomioiminen jne.).

Vierailija

sama tilanne oli itsellä hetki sitten. mies oli ihastunut, suhteessamme oli enää pelkkää seksiä, ei läheisyyttä tai hellyyttä tai mitään muutakaan. päädyttiin eroon,koska en halunnut olla mikään toinen nainen ja pelkkä pillu. muutaman kuukauden eron jälkeen palattiin yhteen, koska me molemmat tajuttiin, että haluamme toisemme. nyt olen onnellisempi kuin koskaan.

ehkä on hyvä että olette tauolla. miettikää rauhassa omia tunteitanne ja puhukaa sitten asiat selviksi kerralla ja kunnolla. pienillä asioilla on suuri merkitys ja rakkaus itsessään parantaa jo monta haavaa.

Vierailija

Hei! Minulla ja exälläni oli samantyylinen tilanne (outoa sanoa exä :D ). Hän ei oikein tuntunut enää viihtyvän seurassani ja palloili ties missä yö myöhään, jos edes tuli kotia nukkumaan.. Ehdotin ensin taukoa ja olimmekin parisen viikkoa tauolla, kunnes hän kännisäpissään haukkui minut ihan pystyyn.. Sanoi esim. kuka tuollaisen kanssa nyt haluaisi olla, ei se ole mun muija enää, erottuha tässä ollaan jo aikoja sitten.. Satutti ja itketti, mutta tein päätöksen että jos toinen haluaa viettää villiä sinkkuelämää, nii miksen minäkin voisi kokeilla, kerta yhteisestä suhteesta ei mitään tule. Olimme seurustelleen melkein 3 vuotta ja yhdessä asuneet 2 vuotta. Asiat alkoivatkin etenemään nopeasti ja pian asuimmekin jo erillään.. Nähty on vielä eron jälkeenkin ja yhteyttä pidetään, kavereina. Mutta enää en osaisi ajatella että palaisin tuon ihmisen kanssa yhteen. Jos toinen ei halua seurustella nii ei siihen voi pakottaakkaan :/ ensimmäisen kuukaudet olivat kauheita, mutta nyt kun on saanut oman kämpän kondikseen ja aika on mennyt, nii olo on kyllä hyvä pitkiin aikoihin :) Mielummin sitä on sinkku kuin huonossa suhteessa missä vastakaikua ei tule toiselta puolelta.
Mutta miksei asia voisi järjestyä muullakin tavalla! Jos olisimme jatkaneet taukoa pidempään niin ehkä sitä vielä olisi ollut mahdollisuus, minä vain en jaksanut enää.. Tsemppiä teille todella paljon! Jos rakkautta löytyy tarpeeksi niin eiköhän asia ole selvä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat