Kaverisuhteet yhdistettynä huonoon itsetuntoon ja epävarmuuteen

Vierailija

Toivon saavani jonkinlaisia mielipiteitä/apua yllämainittuun ongelmaan teiltä muilta. Oon siis parikymppinen tyttö, mulla on ollu oikeestaan aina tosi huono itsetunto ja oon epävarma omasta itestäni. Peittelen sitä olemalla ylisosiaalinen kälkättäjä, yli-ilonen ja tekoreipas. Sekä sillä että vältän ja kartan kaikin mahdollisin tavoin kaikkia riitoja ja sanaharkkoja joita väkisinkin kavereiden kans välillä syntyy. Tykkään solmia uusia kaverisuhteita ja niitä onkin parin vuoden sisään tullu paljon lisää. Mulla on kavereita aika paljon, 4-5 läheisempää ystävää ja muut sitten niitä "tavallisia" kavereita. Niiden läheisimpien kanssa ei juurikaan riitoja/kinoja synny, mut sit niiden muiden.

Eli yks perimmäisistä ongelmista on se, että omasta näkökulmasta hoidan aina ite nää tutustumiset uusiin ihmisiin..pelkään, että jos en ite niitä "hoida", niin muhun ei haluta tutustua ollenkaan, tai jos en aina jaksa olla sellanen ylisosiaalinen. Tää koskee siis näitä uusia kaverisuhteita. Ja otan jotenki tosi raskaasti sen, että jos se ihminen johon haluisin tutustuu, haluukin tutustua vaikka mun johonkin toiseen kaveriin enemmän ku muhun (jos siis liikutaan samoissa piireissä). Se latistaa mut ihan kokonaan moneks päiväks, mietin vaan et mikä mussa on vikana.

Toinen asia on se, että nää vanhat kaverit, joita oon pitäny hyvinäkin kavereina ja joiden kans kaikki on ollu hyvin, saattaa ihan yhtäkkiä vaa lopettaa yhteydenpidon..näin on siis muutaman ihmisen kanssa käyny..ja vaikka tiedän etten oo tehny mitään väärää kyseisille tyypeille, mietin silti et mikä mussa on vikana ja miksei ne halua enää olla kavereita. Vaikka noi asiat kalvaakin joka päivä, niin oon silti niin ylpee etten ota asiaa niiden kanssa puheeks, vaan annan olla kokonaan. Tiedän et mun pitäs nostaa se kissa pöydälle, niin saisin mielenrauhan, mutta ei. Tohon liittyy vahvasti myös se mun aiemmin mainitsema riitojen ja kinojen karttaminen.

Eli tiivistettynä: murehdin ja huolehdin ihan jatkuvasti kaverisuhteista ja mietin keinoja pitää kaverit mahdollisimman lähellä, koska pelkään niin paljon hylätyks tulemista sen takia etten kelpaa omana itsenäni, ja se ilmenee sit sellasena ihme ylisosiaalisuutena ja ylisuorittamisena ja jatkuvana stressaamisena. Tiedän oikeesti olevani hyvä kaveri, oon luotettava, empaattinen ja hyvä kuuntelija mut haluan tästä hiton epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta eroon.

Toivottavasti joku ees jaksaa tän lukee :D olis kiva tietää onko kellään muulla tällasia fiiliksiä ja hyviä mielipiteitä/vinkkejä otetaan vastaan! :)

Kommentit (2)

Vierailija

eiks kellää oo tosiaan mitään mielipidettä / vinkkejä tähän asiaan tai omakohtasta kokemusta? tää on muutaman kerran kuitenki näköjää luettu..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat