Todella tylsä elämä eikä yhtään ystävää

Seuraa 
Liittynyt15.11.2011

Mulla on 0 ystävää. On nettikavereita mutten usko tapaavani heitä kun asuvat niin kaukana. On joitakin kavereita, mutten pidä heitä ystävinäni koska näen heitä muutaman kerran vuodessa, asuvat hekin liian kaukana. 

Yksinäisyys saa mut masentumaan. Mulla on poikaystävä, mutta ei sekään voi olla mun kanssa joka päivä. Aina kun jään yksin, en tee muuta kuin olen koneella tai katson telkkaria. En vaan jaksa muuta koska mikään ei huvita. Lenkkeily tai muu liikkuminen olisi vain pakkopullaa. 

Tylsyyteeni selailen vaatesivustoja ja usein tilaan juttuja mitä en välttämättä edes tarvitsisi. Kai mä korvaan kaverittomuuden tilailulla, koska siitä tulee hetkellisesti parempi mieli ja joskus kuvittelen että tulen rohkeammaksi ja saan uusien vaatteiden avulla kavereita. En kuitenkaan tilaa jos mulla ei oikeasti ole rahaa. 

Olen koittanut tutustua poikaystäväni kavereihin mutta tuntuu että hekin ovat niin paljon erilaisempia kuin minä. Juovat melkein joka viikonloppu tai useamminkin mutta mua juominen ei niin usein huvita. 

Tuntuu että elämä valuu hukkaan. Ei ole ketään ketä pyytää käymään tai mennä jonkun luo kylään. Veljeni asuu kämppäni lähellä mutten viiti sielläkään aina ravata. Ja koska en veljenikään kanssa keksi oikein puhuttavaa niin en sinne siksi kovinkaan usein mene. Ei meillä ikinä mitkään hyvät välit oo ollu koska niin suuret ikäerot. Olen perheen kuopus ja ainoa tyttö. Näen siis ihmisistä vain perhettäni ja poikaystävääni. Joskus menen vanhempieni luokse käymään ja siellä saatan nähdä muitakin sukulaisia. 

Mulla ei oo oikein ikinä ollu kunnolla ystäviä. Ei sellaisia aitoja ainakaan. Harvoin nykyään tunnen itteni enää onnelliseksi. Onhan mulla hyviäkin hetkiä elämässä muttei tunnu siltä että elän elämäni parasta aikaa, niinkuin tämän ikäisenä luulisi. 

Vaikea tutustua ihmisiin koska olen niin epävarma itsestäni. Monet sanovat että pitää vaan mennä porukkaan mukaan ja olla rohkea, helpommin sanottu kuin tehty. En mä nyt mikään uusavuton ja ylihiljainen ole kun olen poikaystävänkin saanut, osaan kyllä jutella paljonkin mutten helposti näytä omaa itseäni muille, koska pelkään etten riitä. 

Mua syrjittiin aika pahasti koko ysiluokan ajan ja olin ysiluokan jälkeen todella pohjalla. Sen jälkeen itsetuntoni oli riekaleina ja vaikea oli saada kavereita. Niitä en saanutkaan mutta poikaystävän myötä rohkaistuin ja sain itsevarmuutta lisää. Silti olen aika epävarma edelleen. 

Haluaisin ehkä harrastaakin jotain mutta tuntuu etten yksin kykene mihinkään. Joskus yksin kauppaan meneminenkin ahdistaa. 

Välillä mietin esim ammattikorkeakouluun hakemista, mutta pelkään etten saa sieltäkään kavereita ja yksin toiselle paikkakunnalle muuttamisesta tuntuu kamalalta. Masentuisin vielä enemmän. 

Käyn eräälle sairaanhoitajalle juttelemassa n. kerran kuukaudessa ongelmistani, mutta tuntuu ettei siitäkään ole hyötyä kuin hetkeksi. 

Mitä teen? :/

Kommentit (13)

Shenny
Seuraa 
Liittynyt15.11.2011
Vierailija

Käytkö koulua, oletko töissä? asutko isommassa kaupungissa? 

En ole töissä enkä koulussa. Toivon mukaan saan jonkun harjottelupaikan pian tms. Työkkärin tuilla toistaseks elän. Aika pienellä paikkakunnalla asun. 

Vierailija

Koulussa sitä tutustuisi uusiin ihmisiin - osa opiskelijoista ovat tulleet kaukaa ilman ketään tuttuja paikkakunnalta. On varmasti silloin helpompaa tutustua ihmisiin, kun ei ole valmiina tiettyjä kaveriporukoita. Itse, kun aloittelin opinnot AMK:ssa, tunsin vain kasvoiltaan yhden ihmisen 25:stä. Nyt kolmen vuoden jälkeen olen saannut uusia ja hyvin rakkaita ystäviä. Ehkä pystyisikö poikaystäväsi muuttamaan myös? Ja kohtahan alkaa yhteishaut. Vaikka et haluaisi vielä aloittaa opiskelua, voit käydä kokeessa ja ottaa sen harjoituksena ja tosiaan 2 vuotta voi lykätä opiskeluita ainakin mun koulussa. 

Vierailija

heippa! Täytyy sanoa että tunnistin viestistäsi itseni. minullakaan ei ole paljon ystäviä mutta olen tutustunut netissä mielenkiintoisiin tyyppeihin. ja joskus tuntuu siltä, että he todella ymmärtävät minua paremmin kuin läsnä olevat "kaverini". Sinäkin kerroit nettikavereistasi. Ehkä voisit ehdottaa tapaamista, jos he siis ovat suomalaisia?

Toivottavasti olet saanut itsetuntosi kohoamaan ysi-luokalta pääsyn jälkeen ja tiedät olevasi kelpaava ja hyvä juuri tuollaisenaan :) Ainakin "kunnon ihmiset" hyväksyisivät ja pitäisivät sinusta juuri sen vuoksi kuka olet.

Minäkin asun pienellä paikkakunnalla ja tiedän, että piirit voivat olla tosi pienet ja harrastusmahdollisuuksia ei oikein ole. Toimiiko paikkakunnallasi kansalaisopistoa ja löytyisikö sieltä mahdollisesti jokin sinua kiinnostava kurssi? Kursseilta voisi saada helposti ainakin uusia tuttavia sillä samat kiinnostuksen kohteet yhdistävät.

jaksamisia sinulle ja tsemppiä.. ja toivottavasti minusta oli edes jotain apua :) Minusta ainakin oli mukava (eihän tätä tilannetta silti mukavasti voi sanoa, mutta..) kuulla, että en ole ainoa yksinäinen susi.

Shenny
Seuraa 
Liittynyt15.11.2011

sofiav: 

Pari hyvää nettikaveria on, ja toisen kanssa olen jutellut varmaan jo 2 vuotta joten voisin hyvinkin tavata hänet, luotan häneen melko hyvin :) 

Olen saanut itsetuntoni kohoamaan sitten ysiluokan, mutta edelleen se on aika huono, koska ei ole ympärillä kannustavia ystäviä, vain poikaystäväni ja perheeni.

Kursseja varmasti on tarjolla, mutta asun melkeinpä tän paikkakunnan keskustassa ja eräs kansalaisopisto on aika syrjässä eikä mulla olisi mahdollisuutta sinne kulkea kun ei joka viikko olisi varaa maksella linjalippuja. Ajokortti on, muttei omaa autoa käytössä.

Kiitos! Oli sinusta apua, ja kiva jutella muillekin yksinäisille, vaikkei tää tilanne kellekkään kivaa varmasti ole :(

Vierailija

vaikka harrastuksen aloittaminen tuntuisi vaikealta, ota itseäsi niskasta kiinni! harrastuksista saa usein ystäviä, tai edes tuttuja joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja ehkä sen myötä ystävystyä. jos et pidä liikunnasta, harrastuksia on muitakin. valitse sellainen harrastus, joka on pari kertaa viikossa, niin on varaa kulkeakin. kaikki harrastukset eivät tarvitse kalliita maksuja tai välineitä. kannattaa ottaa oman ja lähipaikkakuntien harrastustarjonnasta selvää ja lähteä mukaan ! 

jos esimerkiksi pidät piirtämisestä/maalaamisesta, voit myös aloittaa esimerkiksi lapsiryhmän ohjaamisen paikkakunnallisi. yleensä jossain esim. taideseurassa yms. ohjaaja saa myös pientä korvausta. 

tietysti oman mielenkiinnon ja mahdollisuuksien mukaan mutta tässä nyt muutama ehdotus, joiden kautta itse olen saanut lähipiiriä kartutettua ja itsevarmuutta!

Vierailija

Kannattaa mennä keskustelemaan johonkin toiseen sivustoon. Ei cosmopolitanissa ole järkeviä tai avuliaita ihmisiä. Täällä  on vain halpamaisia horoja ja lutkia.

Katherine

Mitä ihmettä, haet tietysti kouluun koska sinulla ei ole vielä lapsia ja olet tod näk nuori! Kiität itsestäsi vanhempana kun opiskelut kunnon ammatin niin ei tartte hanttihommia tehdä. Varmasti kuolet tylsyyteen jos vaan istut kotona etkä tee mitään!ihan samanlaisia ihmisiä kaikki ovat ja kaikki ovat ainakin vähän epävarmoja itsestään ainakin salaa. Ei missään nimessä saa jäädä kotiin istumaan koska jos jäät, todennäköisesti istut siellä vielä 50 vuoden päästä jos et tee muutosta! Muutos on hyväksi!

Vierailija

Shenny kirjoitti:
Katherine, huomasitko että keskustelu on yli 3 vuotta vanha... Voin kyllä paremmin nykyään ja ystäviäkin löytyy :)

Saako kysyä, miten/mistä sait ystäviä? Mulla on tällä hetkellä melko samanlainen tilanne :)

Shenny
Seuraa 
Liittynyt15.11.2011

Vierailija kirjoitti:
Shenny kirjoitti:
Katherine, huomasitko että keskustelu on yli 3 vuotta vanha... Voin kyllä paremmin nykyään ja ystäviäkin löytyy :)

Saako kysyä, miten/mistä sait ystäviä? Mulla on tällä hetkellä melko samanlainen tilanne :)

Liikuin tämän keskustelun tehdessäni väärissä porukoissa. Poikaystäväni rajoitti elämääni ja suhteemme oli muutenkin vääristynyt. Elämä kuljetti minua onneksi parempaan suuntaan ja jätin poikaystäväni 2 kuukauden jälkeen tämän keskustelun tekemisestä. Hankin uusia kokemuksia ja töitä, niiden myötä olen rohkaistunut ja avautunut. Tänne nykyiselle paikkakunnalle muuttaessani olen löytänyt oikean minäni. En ole se sama hiljainen, arka ja ahdistunut enää vaikka yksinäinen välillä olenkin. Tutustun kuitenkin koko ajan uusiin ihmisiin! Uskon myös että rohkaistun vuosi vuodelta lisää. Netistä olen löytänyt suurimman osan ystävistäni, esim. etsitään ystävää sivustolla on paljon ihmisiä vailla kavereita :)

anju

en tiiä ei mul mitää harrastekavereita oo kuppilassa kaverit ja oon eronnukki vasta niin on sillee outo olo sit yksin ei huvitä edes kutoo sukkia tai tehdä joitain Asioita tämä päivä on ollu jotenkin paska,,oon kyl marjastanu luonto tekee hyvän mielen..mut nyt eikiinosta sekää.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat