Mustasukkaisuus syö suhdettani

Vierailija

Moikka. Oon tosi kiitollinen jos joku jaksaa tän lukea ja kommentoida :) ite alan olee jo hermorauniona..

Tilanne on siis seuraava. Avomieheni on luotettava ja rehellinen kumppani, mutta minä olen mustasukkainen. Hän on vielä tekemisissä eksiensä kanssa juttelemalla heidän kanssaan tietokoneella. Tiedän ettei mieheni ajattele heitä enempää kuin ystävinä ja eksilläkin on jo omat pienet perheensä. En vain itse voi sille mitään, että olen mustasukkainen. En pidä siitä kuinka mieheni puhuu ongelmistaan eksiensäkin kanssa. Mustasukkaisuuteni on aiheuttanut monet turhat riidat suhteessamme.

Tätä on jatkunut useamman kuukauden, siitä asti kun muutimme viime vuonna yhteen. Vähitellen alkaa avokin pinna kiristymään ja tuntuu ettei tehdä enää muuta kuin riidellään. Rakastan miestäni kovasti ja hänkin minua, mutten pääse yli mustasukkaisuudestani eksiä kohtaan eikä mieheni pian jaksa tätä enää.

Alkoholinvaikutuksen alaisena me usein riitelemme tästä asiasta. Silloin mies sanoo minulle ihan suoraan ettei jaksa sellaista mustasukkaisuutta. Minusta tuntuu että hän käyttäytyy minua kohtaan erittäin väliinpitämättömästi humalassa. Sen takia koitankin kontrolloida miehen alkoholinkäyttöä mutta eihän sekään johda mihinkään hyvään...

Itsetuntoni on huonontunut ja olen jatkuvasti epävarma. Onko teillä kokemuksia samanlaisista tilanteista, kuinka olette selvinneet vai voiko tästä selvitä? :/

Kommentit (4)

Vierailija

Kuulostaa aika paljon omalta suhteeltani. Tosin itselläni on ainakin ollut syytäkin siihen kun mies valehdellut tapaamisistaan ja kertonut toiselle rakastavansa häntä meidän suhteen aikana. Itselläkin tämä alkoi vasta muutettuamme yhteen koska sillon vasta sain tästä hänen säädöstään tietää eikä kovin hyvältä tollainen salailu tunnu.

Sanonut ja lupaillut että rakastaa vaan mua ja haluaa olla vain mun kanssa mutta siltikin teot ja valehtelu kertoo ihan toista. Olen häntä pyytänyt olematta missään tekemisissä kyseisen henkilön kanssa koska se hajottaa mut ja meidän suhteen mutta ei.

Itse tiedän että ero olisi paras ratkaisu mutta luulen että itse ainakin vaan hajoaisin kokonaan viimeistään sillon, eikä se tunnu sydämessä edes vaihtoehdolta.

Eli en valitettavasti osaa auttaa kuin sanomalla että pitää vain oppia luottamaan tai suhteesta ei oikeesti tule mitään loppujenlopuksi, sen olen ainakin ite tässä huomannu...:(

Vierailija

On kokemusta samanlaisesta tilanteesta. Ei auta kuin vain luottaa. Lopetat (jos näin teet:) kaikki kyttäämiset, viestin lukemiset, tivaamiset ja miettimiset. Hyväksyt sen, että mies on sun ja vaan sun kanssa. Kasvatat itsetuntoas; oot varmasti vetävä muija eikä sussa todellakaan ole mitään "vikaa". Jos jonku pitäis olla mustasukkanen, niin miehesi ;D Elä, tapaa kavereita ja ota sillä tavalla omaa aikaa itsellesi. Auttaa paljon siihen, ettei jää paikoilleen makaamaan ja angstaamaan. Jos vielä sitten vaivaa -puhukaa. SELVINPÄIN.

Vierailija

Voi kiitos paljon vastauksista! :) Luulen myös, että itsetunnon parantaminen helpottaisi asiaa ja lähdenkin sillä liikkeelle :)

Saimme myös puhuttua asiasta mieheni kanssa ja hän lupasi tukea itsetuntoni parantamista.

-aloittaja

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat