Apua pattitilanteeseen!

Vierailija

Hei te muut! Pyydän apua ikävään tilanteeseeni.

Marraskuun puolessa välissä poikaystäväni halusi tilapäisesti erota minusta. Tilanne kuitenkin kärjistyi rajuksi riitelyksi ja nimittelyksi jota on jatkunut tähän päivään asti. Välillä kuitenkin suht. sopuisasti jutellen ja ennen joulua hän aloitti minun takaisin itkemisen...

En tiedä mitä pitäisi tehdä, sillä tällainen tauko on ko.herralta jo toinen laatuaan, ja omalta osaltani tämä viimeisen 2 kk:n aikainen riitely on johtunut siitä, etten oikein uskalla päästää häntä lähelleni enää. Vähän niinkuin sanonta "hyökkäys on paras puolustus" opettaa.

Monet lähipiiristäni ovat sitä mieltä että kannattaisi katkaista välit lopullisesti, toiset eivät sano "juuta eikä jaata". Kaikkien kanssa en ole edes asiasta keskustellut. Välitän miehestä kovin ja tahtoisin ehkä hänet takaisinkin.

Pelkään kuitenkin lähimmäisteni reaktioita jos toimin heidän mielipiteitään vastaan. En kuitenkaan haluaisi tehdä päätöstä, miellyttääkseni muita ja jota miettisin vuoden päästä että toiminko oikein.

Kommentit (3)

Vierailija

Oon ollut aika samanlaisessa tilanteessa, tosin ikinä ei olla riidelty. Mutta taukoja on ollut, aina sen toisen osapuolen aloitteesta. Itse en aikaisemmin miettinyt muiden sanomisia asiaan, koska koin sen niin, ettei se ole kenenkään muun asia. Viimeisimmällä kerralla olin aika hissuksiin asiasta, koska kyllä mietitytti, että mitä muut sanovat tästä soutamisesta ja huopaamisesta! Jätin kuitenkin loppujen lopuksi muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Ainut, mikä minua häiritsi todella, oli äitini mielipide. Hän sanoi ihan suoraan, että ihan turhaan tuhlaan aikaani tuollaiseen ja ei kannata jnejnejne. Ja joka kerta kun olin menossa tapaamaan miestä, sain kuulla äidiltäni siitä, ettei kannata mennä ja lopeta nyt jo. Se sai mut todella alakuloiseksi ja pelkäsin koko ajan, että milloin se mut taas jättää. Olo oli oikeasti aika hirveä, mutta kuitenkin oli samalla se fiilis, etten voi päästää irti, koska se on se ihminen jonka haluan. Toisaalta kuitenkin mietin, että voinko ikinä olla onnellinen, jos vaan pelkään. Mutta sitten äitini lopetti nuo kommenttinsa ja joko hyväksyi tai vaan nieli koko asian. Silloin omakin pelkoni loppui kuin seinään. Kun mulla ei ollut jotain koko ajan muistuttamassa siitä, kuinka "tuhoon tuomittu" meidän suhde on, niin pystyin keskittymään siihen, mitä mulla nyt on ja olemaan onnellinen siitä ja luottamaan taas siihen, että kyllä me selvitään. :) Eipä oikeastaan sen jälkeen ole tullut mieleenkään pelätä, että miten meidän käy. Eihän sitä tiedä miten käy, mutta eihän kukaan voi ikinä tietää.

Eli: älä mieti yhtään mitä muut sanoo. Kyseessä ei ole muiden elämä vain sinun ja poikaystäväsi/exäsi. Tietysti kannattaa miettiä mitä haluaa ennen kuin mihinkään ryhtyy, ettei sitten ole taas vaikea irroittautua. Tietysti jos ei ole varma vaikka kuinka pohtisi, niin ei sitä saa selville kuin kokeilemalla. Mutta siitä kokeilusta täytyy sitten olla valmis irroittautumaan, jos ei tunnukaan hyvältä, mutta kuitenkaan kokeilusta ei tule mitään, jos menee siihen sillä ajatuksella, että kohta tästä erotaan taas. On se vaikeeta! Mutta kyllä se jollain tapaa vielä palkitseekin.

Tsemiä sinne, toivottavasti saatte selvitettyä tilanteenne jotenkin sopuisasti ja niin, että molemmilla on hyvä olla, edes sitten lopulta. :)

Vierailija

Minkähän takia teidän miehet useesti haluaa pausseja? noh, ainakaa ette voi syyttää niitä pettämisestä kun ette virallisesti oo yhdessä in the moment....

Vierailija

Jos toinen haluaa olla yhdessä, se on yhdessä. Jos se tauottaa, sillä on muuta kutinaa ja säätöä sillä aikaa. Haluatko jatkaa tuollaisen epävarmuuden alla? Miehesi ajattelee selvästi vain itseään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat