INTTILESKET 2013

Vierailija

HUOMENNA SE ALKAA, kymmenet tuhannet miehenalut suuntaavat matkansa kohti armeijaa ja jättävät taas taakseen hirmuisen kasan ikävöiviä läheisiään.

Koska en keskusteluista omaa topicia tämän vuoden inttileskeille löytänyt, niin ajattelin että nyt olisi hyvä aika perustaa semmoinen :) Eli jos sinulla on oma kulta, joka huomenna matkaa kohti armeijan vihreitä, tule ihmeessä jutustelemaan! Tsempataan toisiamme, annetaan vinkkejä ikävän hoitoon ja kerrotaan kuulumisia, niin omia kuin miksei niiden miestenkin. :)

Oma mies lähtee huomenna Vekaralle ja kyllä tämä vaikeata on, niin paljon tässä nyt on yhdessä hengailtu. Haikea olo kokoajan ja itku kurkussa, ja välillä on kyllä niin semmoinen fiilis että miten tästä taas noustaan, vaikka tiedänkin että huomisen lähdön jälkeen se alkaa helpottamaan, pikkuhiljaa. Eikä tässä kauaa ole kun ensimmäiset lomat koittavat, 2 viikkoa. :)

Mites muilla, joko ikävä piinaa yhtä paljon kuin täällä vai oletteko ihan rauhallisin mielin vielä? =)

Sivut

Kommentit (329)

Vierailija

Oma kulta on nyt puolessa välissä inttiä ja yllättävän hyvin on mennyt! ;) Silloin kun oma kulta lähti inttiin olin aivan varma etten kestä erossaoloa ym.. Mutta kyllä siihen ikävään tottuu ja pitää vain muistaa nauttia aina se paripäivää mitä saa olla yhdessä. 

Ihan vinkkinä muille leskille, kun mies on tulossa lomille älkää ressatko ja yrittäkö suunnitella kauheasti kaikkea tekemistä. Itse ymmärsin tuon jonkin aikaa sitten. Ajatuksissani aina mietin kuinka täydellistä pitäisi olla, mutta olkaa ihan vain rauhassa miestenne kanssa. He ovat väsyneitä ja kaipaavat vain hellää huolenpitoa. :)

Vierailija

Olinkin jo etsinyt tällaista keskustelua, hyvä, kun löytyi! :)Minullakin lähtee tuo oma miesystäväni huomenna Vekaralle, onneksi vain puoleksi vuodeksi. Eniten harmittaa tietysti se, ettei nähdä yhtä paljoa kuin nyt ja se kamala ikävän määrä. Lisäksi niinkin turhaminen juttu kuin se, että mieheltäni lähtee hiukset (pitkätukkahevimies kun on) vähän riipaisee meitä molempia, mutta se on kuitenkin vain maalista, näin Katto Kassista lainaten.

 Olen kuitenkin varma, että me selviämme, onhan yhdeteistä taivalta takana kuitenkin nelisen vuotta. Alku on kuitenkin aina hankalaa monessa asiassa, tässäkin. Mutta puolen vuoden päästä varmaan ajattelemme, että miten se aika meni näin nopeasti. :)

-Elthriena

Vierailija

Minunkin mies lähtee huomenna armeijaan. Sinänsä olen jo tottunut siihen että nähdään vain viikonloppuisin mieheni työn takia mutta silti itkettää se. Olen itkenyt sitä jo tässä pari päivää :/ 

Ja toiseksi mikä harmittaa on se että hän joutuu ajamaan hiuksensa veke hänelläkin ku on pitkät hiukset mitä rakastan yli kaiken! En edes loppujen lopuksi ymmärrä itseäni mutta itken jopa tämän takia, sillä hiuksethan kasvaa takaisin. 

Positiivisiä asioita olen kummiski löytänyt tästä asiast! Sillä meidän on tarkoitus muuttaa saman katon alle kun mieheni pääsee armeijasta. Eli enään puoli vuotta siihen! :) 

Tiinu

Vierailija

Mullakin lähtee oma kulta huomenna Kontiorantaan! Kamala ikävä jo nyt valmiiksi. Onneksi jo vähän tietää millasta se yksin oleminen on, kun kaksi vuotta oltiin "viikonloppu suhteessa". Pitää vaan koittaa tsempata ittensä ja ajatella, että se puoli vuotta tai vuosi on lyhyt aika loppuelämästä! :D

VOimia kaikille inttileskille! Me ollaan vahvoja <3

Vierailija

Mistä te tiedätte kauan miehenne joutuu siellä olemaan? Omani myös lähtee huomenna.. Sanoi että saa vasta n. 2kk jälkeen tietää kauan siellä joutuu viettämään ?

Vierailija

Mun poikaystävä on nyt puolessa välissä inttiä, ja hyvin on menny, meidän parisuhde on parantunu sen myötä aika paljon ja on oppinu arvostaa sitä paria päivää mitä meillä viikonloppusin on..tosin nyt talvella on menny hiukka huonommin ku ukkeli on ollu niin paljon kiinni viikonloppuja ja tulee olee vastasuudessakin mut kyllä sitä valoo taas alkaa näkyy tunnelin päässä =) tsemppiä teille joiden miehet astuu huomenna palvelukseen, stay strong soulsisters! <3

Vierailija

Tää on kännykällä kirjotettu joten sori kirjotusvirheet yms, toivottavasti saatte selvää :D

Elkääpäs tytöt hoppuilko, se on tj347 kunnes toisin määrätään! Sen tosiaan saa tietää vasta noin 2kk jälkeen kauanko se mies siellä armeijassa viettää, sen jälkeen saa tietää kestääkö palvelusaika 347vrk, 270vrk vai 165vrk. Joten kannattaa varautua siihen vuoteen alusta alkaen niin se ei ainakaan tuu niin kovana järkytyksenä sitten ja 9kk ja 6kk kestävä homma on tietenkin vaan iloisia yllätyksiä! :)

Mull

e itelleni kävi niin kesällä että luulin olevani varma että ei se sitä 6kk enempää siellä oo, samoin mies oli siitä varma, no mites kävikään, vuoshan sieltä napsati ja siinä kyllä meni suunnitelmat ja ajatukset ja sun muut ihan uusiks kummankin mun sekä poikaystävän taholta! Sillonkos sitä itkua ja ikävää vasta tulikin vään :/ No nyt enää tosiaan se puolet jälell ja mies kotiutuu 20.6.2013 <3 Joten oikeesti ainoo vinkki jonka osaan teille antaa on että varautukaa siihen vuoteen! Se on paljon helpompi sulattaa sillein :) Tsempiä jokaiselle inttileskelle, ihmisen elämässä se 6, 9 tai 12kk eintosiaankaan oo mikään pitkä aika! Nauttikaa joka hetkestä, yksin ja yhdessä ja nuistakaa, ikävään ei kuole! :)

/

Vierailija

Minustakin tuli tänään inttileski. Omalla kohdallani on tainnut olla melkin raskainta katsoa oman poikaystäväni alakuloisuutta ja panikointia, hän kun ei tällä hetkellä haluaisi sinne armeijaan yhtään. Välillä oli ihan hyviä hetkiä, kun hän keskittyi siihen, että hän on siellä toidennäköisesti puoli vuotta (mieheke on ruotsinkielinen, eli Dragsvikissä eli Uudenmaan Prikaatissa on vähän omat sääntönsä) ja kaverit ovat siellä seurana, mutta annas kun hän alkaa pelätä sitä vuotta... Siinä ei auta sitten mikään, ei edes sen tosiasian muistuttaminen, että silloin hän pääsisi nopeammin pois. Poikkis nimittäin aikoo ehdottomasti keskeyttää, jos vuosi tulee, ja mennä sitten sivariin. Hän mietti sivaria jo kutsuntojen aikaan, mutta päätti sitten kuitenkin yrittää jaksaa armeijan. Itse kai pelkään eniten, että armeijassa mieli muuttuisikin, eikä vuosi enää tuntuisi pahalle ajatukselle, päinvastoin. Meidän pitäisi nimittäin hankkia yhteinen asunto viimeistään syksyllä.

Mutta niin, puoli vuotta ei todellakaan olisi paha, vaikka yhdessäoloaika muuttuisikin päinvastaiseksi - ei siis enää paria päivää viikossa erossa vaan muutama yhdessä useimpina viikonloppuina. Vuosi sen sijaan pelottaa minuakin. Ja tietenkin tämä ensimmäinen kaksi viikkoa voi olla aika hankala, ainakin ensi viikko, tuntui nimittäin jo tänä aamuna hieman surulliselle herätä yksinään :( Itselläni erossa oloa tulee varmasti myös pahentamaan se, ettei minulla ole kauheasti ystäviä (ja paras ystävä kirjoittaa kandiaan) eikä päiville muuta ohjelmaa kuin kirjatentteihin lukemistä, opintoihin kun sattui tälle lukukaudelle täysin luennoton jakso. 

Vierailija
Vierailija

Minunkin mies lähtee huomenna armeijaan. Sinänsä olen jo tottunut siihen että nähdään vain viikonloppuisin mieheni työn takia mutta silti itkettää se. Olen itkenyt sitä jo tässä pari päivää :/ 

Ja toiseksi mikä harmittaa on se että hän joutuu ajamaan hiuksensa veke hänelläkin ku on pitkät hiukset mitä rakastan yli kaiken! En edes loppujen lopuksi ymmärrä itseäni mutta itken jopa tämän takia, sillä hiuksethan kasvaa takaisin. 

Positiivisiä asioita olen kummiski löytänyt tästä asiast! Sillä meidän on tarkoitus muuttaa saman katon alle kun mieheni pääsee armeijasta. Eli enään puoli vuotta siihen! :) 

Tiinu

Minulla oli sama juttu noiden hiusten kanssa. Itkimme kumpikin, kun hän joutui leikkaamaan pitkät hiuksensa ja vielä enemmän itkimme ikävää. Lisäksi minä ja mieheni myös muutamme yhteen jahka armeija päättyy. Joten puoli vuotta odotusta täälläkin on edessä. Tänään saa kuitenkin yliviivata jo yhden päivän pois. :)

- Elthriena

Vierailija

Uusi inttileski ilmoittautuu kans! Poikaystävä lähti tänään Säkylään ja koska pääsi kansainvälisiin valmiusjoukkoihin niin meillä ei ole toivoakaan siitä puolen vuoden palvelusajasta, automaattisesti vuosi :/ Vaikka tiedän että nuo kv-joukot oli poikaystävän suuri unelma niin silti en voi olla kauhistelematta jo etukäteen mahdollista komennusta ulkomaille tuon vuoden jälkeen, sieltä ei sitten tullakkaan viikonloppuvapaina kotona käymään :S

Eniten jännitän sitä miten opin taas nukkumaan omassa kämpässä, ollaan seurusteltu yli 2v ja oikeastaan koko se aika nukuttu aina poikaystävän kotona, asuin vain päivät omassa opiskelukämpässä kun talot on ihan vierekkäin. Onhan tää ainakin aluks varmaan ihan kamalaa, mutta ehkä siihen tottuu :( Pitää vaan kehittää omaa tekemistä koko ajan, mikä ei oo kyllä sinänsä vaikeeta, kun yo-kirjoitukset tulossa ja urheilukin vie aikaa.

Tsemppiä kaikille, loppujen lopuks vuosi tai puolikas on lyhyt aika tässä elämässä :)

Vierailija

Oma mieheni lähti kans tänään inttiin. Olemme olleet kaukosuhteessa ja puoli vuotta niin ollaan molemmat aika rauhallisesti lähtö otettu. 

Ollaan suunniteltu yhteen muuttoa miehen intin jälkeen niin on ihana odottaa jotain :) Itse asun Kempeleessä ja mies Raumalla niin välimatkaa on kivasti :D tiedän jo etukäteen että suhteemme kestää intin ajan ja saattaa vahvistuakkin entisestään. Kaukosuhteessa eläminen on yhtä hullun myllyä niin ei tätä jaksais jos ei toista todella rakastais :)

Vierailija

Oman mieheni kävin äsken hyvästelemässä asemalla, onhan se nyt surullista kun tulet takaisin kotiin ja on kauhean hiljaista ja tyhjää.. Kova muutos tulee nyt kun näkee toista joka päivä ja nyt ei nääkkään. Itkeä tirauttanut jo muutaman kerran, ja nyt kun kotiin pääsin niin silloin vasta kunnolla itkemään aloin..  Aloitan työt taas huomenna ja tulee kuitenkin se päivärytmi ettei vaan kotona toista murehdi. Ja näen poikaystäväni kuitenkin jo sunnuntaina, kun on se tyttöystäväpäivä, ja sitten viikko kun näetään taas. Onko muilla tälläistä että jo tällä samaisella viikolla näkee toisen?

Vierailija

Kiva kun löyty tällanen sivusto, saa vähän tukee samassa tilanteessa olevilta. :) Täällä kans yks leski 19v, poikaystävä lähti Parolaan. On ollu kauheen vaikeeta ku oon pelänny tätä päivää jo pitkään. Itellä on opiskelut menossa ja huomena pitäis sit lähtee Turkuun opiskelukämppään yksin, ennen kulta on aina ollu siel muutaman yön viikossa, vaikka ei asutakaan yhdessä vakituisesti. Nyt pelottaa mennä sinne kun kaikki vaan muistuttaa siitä ja yhteisistä hetkistä. Ollaan oltu vähän yli 2v yhdessä, eikä kertaakaan yli viittä yötä erossa. Olis tarkotus muuttaa yhteen sit kun poitsu vaan saa opiskelupaikan, mut toi intti vaan pistää suunnitelmat ihan sekasin. Tuntuu ihan hirveeltä ja pelkään etten pääse tästä ikävästä ollenkaan yli... Meilläkin on onneks sellanen tyttöystävien päivä, eli sunnuntaina jo näkee sitä edes vähäsen. :) 

Vierailija

Täällä myös yksi 'inttileski' itkeskelee. Puolitoista tuntia sitten lähti poikaystävä Parolaa kohti. Sen jälkeen olen vain selaillut kaikkia intti juttuja netistä ja ei ole yhtään auttanut. Kohta kuitenkin toivottavasti jo nähdään. Meilläkin siis tyttöystävä päivä edessä sunnuntaina - onneksi.

Ollaan asuttu yhdessä heinäkuusta asti, joten kyllä, tuntuu oudolta asustella nyt yksin. Kauhistuttaa hirveästi, kuinka kauan se miekkonen siellä metsissä joutuu olemaan. Varsinkin, kun hän lähetti sen ihme toive lappusen (kauan haluaa olla, missä ym.) pari viikkoa myöhässä..

-J

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat