Huono äiti&tytär -suhde, anyone?

Vierailija

Näin joulun jälkeen kun on vierailtu vanhemmilla huomaan taas että minun ja äitini suhde on täysin turmeltunut. Osaisiko kukaan vastaavaa kokenut antaa mitään neuvoja miten asian sisäistää ja voi elää sen kanssa. Välimme alkoivat kiristyä kun muutin pois kotoa ja aloin elää omaa elämääni. Nykyään äiti halveksuu opiskeluvalintojani, poikaystävääni, ulkonäköäni jne. Kun yritän jakaa elämääni hänen kanssaan saan lähinnä negatiivista palautetta. Ymmärrän tämän sinänsä sillä edustan lähes kaikkea mitä äitini pitää turhana. En kuitenkaan arvannut että välit tulehtuisivat näin pahasti. Kyseessä ei ole myöskään arvailu sillä olen ottanut asian puheeksi äitini kanssa ja hänen mukaansa olen turhamainen ja minun tekemiseni eivät kiinnosta häntä. Tämä kaikki satuttaa mutta tuntuu vaikealta sulkea oma äiti elämästäni, varsinkin kun isästäni pidän kovin. 

Onko kellään samankaltaista tilannetta?

Kommentit (3)

Vierailija

Sun kannattaa kyllä sanoa sille et parempi opiskella, valmistua ammattiin ja saada sitten töitä, kun olla edes yrittämättä. Mullakin on hiukan huono suhde äitiin: äiti painostaa ihan liikaa menemään töihin sen sijaan että opiskelen. Oon nyt siis 18-vuotias ja äiti menee vieläkin tonkimaan mun tavaroita lipastolle ja vaatekaapille. Se kirjaimellisesti koluaa kaiken mitä siellä on ja oon sanonu sille vielä, että nyt jo pitäis tulla raja vastaan, että jotain yksityisyyttä pitäis olla. Ei se semmonen ollu vielä kun olin 16, mutta sen jälkeen kun täytin 17-vuotta se on alkanu yhä enemmän urkkia mun tekemisiä, menoja, vanhoja päiväkirjoja, ihan kaikkea! Mulla on palanut käpy kokonaan ja välit on silminnähden kiristyneet. Lisäksi hän tarkkailee mun syömistä, pukeutumista ja kokoajan valittaa että olisin anorektikko, vaikka en todellakaan oo (veriarvotkin kohdallaan jne). Sama juttu mulla on sit kans siinä, että äiti valittaa kuinka ostan liikaa kaikkea ja se on monta kertaa uhannu heittää mun tavaroita meneen omin päin. Onneks muutan pois kotoa heti kun saan töitä, ehkä nää välit joskus rauhottuu!

Vierailija

Omalla kohdallani on myäs samanlaisia ongelmia. Pitkään mietin, kuinka minulle voidaan sanoa asioita  erittäin loukkaavasti ja mietin, miksi minua kiellettiin milloinki tekemstä yhtään mitään. Tajusin, että äitini ei ehkä ole ymmärtänyt, että olen kolmekymppinen aikuinen nainen , joka asuu nyt oma perheensä (poikaystävä) kanssa. Elämä on täynnä' erilaisia valintoja, ja  jos joku on eri mieltä kuin itse olet, se ei ole sinun ongelma. Hankalaa on tietysti, kun oma äiti, jolta yleensä olettaa saavan tukea, ei enää olekaan se tukipilarI. Mietin useasti, miksi äitini toteaa asioita, jotka ovat loukkaavia, eivätkä edes tosia, mutta ehkä siinä voi olla myös jonkinlaista katkeruutta omaa alstan kohtaa, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Myös se,että on itsenäistynyt, saanut töitä ja omaa rahaa eikä ole enää riippuvainen vanhemmista ainakaan rahallisesti voi aiheuttaa jonkinlaisen reaktion vanhemmilla, että tajutaan, että lasta ei voikaa "kiristää" millään tavoin kuten sillon kun asuttiin kotona. Olen matkustanut elämässäni melko paljon, ja aina olen kuullut, että kuinka teillä on rahaa siihen ja tähän. No eiväthän raha-asiat oiekastaan vanhemmille enää kuulu, ja jos itse pystyn tuloillani rahoittamaan matkani ja harrastukseni niin anna mennä toisesta korvasta ulos puheet, että miten rahanne riittävät yms.  Vaikeaahan se on kun joskua haluaisi jakaa elämäsä hauskat asiat , mutta jos kuulet jokaiseen hauskaan asiaann kommentin, että kuinka teillä oli varaa siihen niin eipä siinä tee mieli enää jakaaa mitään. Se on vain pakko hyväksyä. kerron sitten mielluummin kavereiileni tai työkavereilleni.

Suosittelen lukemaan kirjan Muistot : Pirjo Rissane, siinä kerrotaan hyvin, miten eriäviä ajatusmaailmoja äideillä ja lapsilla on.

Vierailija

Vielä lisäisin tuohon edelliseen viestiini, että jos mahdollista kannattaa pitää yhteydenpito minimissä, ei omalla äidillä vaikka äiti onkin , ole oikeutta alistaa toista ihmistä, ei negatiivisia kommentteja tarvitse kestää, henkistä väkivaltaa voi olla myös tässä äiti- tytär suhteessa kuten parisuhteessakin. Itse täytyy ratkaista aikooko sitä jäädä kestämään. Yhteydenpitoa ei toki tarvitse katkaista, vaan ainakin vähentää, jos tilanne sitä vaatii.  Oman äidin varmaan kukin tunte itse parhaiten ja ymmärtää jos kyse on  ilkeydestä tai muusta katkeruudesta. Normaalisti ihmiset ovat iloisia toisen työstä tai opinnoista, on täysin väärin, että jollain ihmisellä, tässä tapauksessa äidilläsi olisi oikeus kyseenalaistaa sinun valintasi.  Ehkä hän ei ole omassa elämässään saavuttanut asioita joita haluiasi ja näkee sinun nyt saavuttavan ne ja siksi ei osaa sanoa kuin negattivisia asioita. Tähä ei pidä jäädä kiinni vaan täytyy luottaa itseensä ja muihin läheisiin, kuten vaikka poikaystäväävsi ja kavereihisi. Ja äidit eivät todellakaan ole aina oikeassa. Ovatha hekin vain ihmisä ja tehneet omat virheensä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat