Meni vaikeeks

Vierailija

Syksyllä vuosien takainen exäni otti yhteyttä ja vähän vinkkaili yritettäisiinkös uusiksi. Kyllähän se aluksi meni hyvin. Tiesin ettei tämä mies halunnut hypätä suin päin suhteeseen, sanoi että haluaa katsella rauhassa. 

Parin kuukauden päästä alkoi outo käytös. Puhelimeen ei enää tapansa vastaisesti vastannut, parit kerrat saatiin tämän parhaimman kaverin kanssa ihmetellä minnekkä se mies oikein on kadonnut, oli luvannut molemmilla kerroilla soitella samana päivänä meille molemmille.

Aina jälkikäteen sain sitten kuulla miehen olleen juomassa, onneks se tieto tuli häneltä itseltään. Ei vaan kännin takia muistanut miksi ei kiinnostanu vastata.

Sitten minuun iski vainoharhaisuus. Olen itse niin epävarma ihminen, että pelkäsin tämän vain juoksevan muualla sen takia että voi katsoa muita. Tuli semmottinen fiilis   että olisin vain tässä nyt kun ei parempaakaan ole. Siihen lisänä se, että jotkut pitivät minua vain tyhmänä ja väittivät tämän miehen pitävän minua yhtenä monista. Eräänä iltana siis suoraan sanottuna räjähdin, raivosin ja kiukkuilin sen minkä kerkesin.

Mies vihelsi poikki. Haluaa kuulema sellaisen joka on rauhallinen eikä käyttäydy tuolleensa. Hän ei halunnut kuunnella ettei se ole minun tapaistani, että on myös itse kylvänyt tätä pelkoa, vaikka aluksi oli varsin ymmärtäväinen kun siitä nätisti pystyimme keskustelemaan.

Nyt ei sitten olla puhuttu hetkeen (n.2kk) mitään, tekisi niin mieli yrittää korjata tilanne ja nostaa vielä niin sanotusti kissapöydälle mikä siinä mätti. Ei vaan riitä rohkeus enkä tiedä kuinka sanani valikoisin. Minusta vaan tuntuisi paremmalta jutella hänen kanssaan nämä asiat kunnolla halki, oli tulos mikä tahansa. 

Me kun olemme tunteneet jo vuosia ja pystytty aikaisemminkin olemaan edes ystävinä.

Jotenkin vaan pelkään niin helvetisti.. Unohdanko vai?

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat