Olla vai eikö?

Vierailija

Olen 22-vuotias nainen ja olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa hieman yli kolme vuotta. Emme asu yhdessä, mutta olemme aina minun luona. Viimeisen vuoden aikana poikaystäväni on muuttunut todella paljon. Ennen hän oli huomaavainen eikä koskaan tahtonut satuttaa minua millään tavoin, hän oli iloinen ja tahtoi viettää kanssani paljon aikaa. Meidän piti vuosi sitten mennä kihloihin, mutta se vain "jäi". Nykyisin poikaystäväni on ärtyisä ja jotenkin etäinen. Annoin hänelle aikaa ja tilaa ajatellessani, että hän on väsynyt töiden ja ainaisen kiireen takia. Aikaa on kulunut ja asiat vain pahenevat. 

Poikaystäväni oli ennen puhelias eikä suuttuessaan koskaan korottanut ääntään, nykyisin hän on hiljaa, mutta suunsa avattuaan huutaa milloin mistäkin. Teen kaiken väärin. Hän syyttelee minua jos ei saa nukuttua tarpeeksi yöllä, jos hän on väsynyt, jos hän ei ehdi johonkin paikkaan tiettyyn aikaan yms. Olen opiskelija ja hän on jo työelämässä, joten aikataulumme ovat täysin erilaiset. Minä elän päivisin, hän öisin. Näemme päivässä korkeintaan tunnin verran, hänen vapaapäivinään enemmän.

En edes muista milloin meillä olisi ollut mukavaa yhdessä. Tarkoitan päiviä, jolloin molemmilla oli hyvä olla eikä erimielisyyksiä syntynyt. Tällä hetkellä kaupassakäynti on varmaankin viikkomme suurin kohokohta. Emme ikinä tee mitään yhdessä. Meille tulee riitaa aina silloin jos minä huomautan tai muistutan jostain asiasta, kaikki on "hyvin" jos olen hiljaa, vaikka todellisuudessa murrun sisältä.

Joskus riitatilanne äityi niin pahaksi, että sain kokea fyysistä väkivaltaa. Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Jonkun aikaa sitten sain aivotärähdyksen (en siis hänen takiaan) ja kun pääsin sairaalasta, ei kestänyt kauaa kun meille tuli riita ja hän löi ja potki minua monta kertaa ympäri kehoa, myös päähän. Jouduin takaisin sairaalaan noin viikon päästä kun oksenteleminen ja päänsärky ei loppunut ja vointini meni erittäin huonoksi.

Joka riidan jälkeen olemme sopineet vain sillä ehdolla ettei hän enää satuta minua. Edesmennyt äitini sanoi kerran "jos mies lyö kerran, hän lyö aina". Äitini oli aivan oikeassa. Olisi pitänyt lopettaa suhde heti, näin jälkiviisaana on helppo sanoa.

Poikaystäväni mielestä meillä on kaikki hyvin, mutta minusta mikään ei ole. En osaa lopettaa suhdetta. Olen liian heikko kun annan aina kaikille anteeksi liian helposti. Pelkään yksinjäämistä. Minulla on paljon kavereita, mutta ei ketään niin hyvää ystävää kenen kanssa voisin puhua tälläisistä jutuista. Minua hävettää. Lähinnä vain se, että näytän kaikille meillä menevän hyvin.

Rakastan poikaystävääni, mutta joskus tunnen tunteideni latistuvan. Päivä poikaystäväni kanssa saa tunteeni takaisin. Poikaystäväni sanoo ja näyttää rakastavansa minua, mutta en oikeasti enää tiedä mitä hän haluaa. Minulla ei ole enää mielenkiintoa kysellä hänen tuntemuksiaan mistään meistä koskevista asioista, koska pelkään riidan syntymistä. Meillä menee hyvin lähinnä vain silloin kun en näytä mielipiteitäni ja hän saa tehdä miten tahtoo. Poikaystäväni on "asettanut" minulle joitain kieltoja, esimerkiksi en saa mennä baariin tai matkalle esim. siskoni tai joidenkin tiettyjen kavereideni kanssa. Hän saa tehdä mitä lystää.

En enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Tiedän olevani typerä kun en lopeta suhdetta. Kun tapasin poikaystäväni, olin masentunut äitini kuoleman vuoksi. Poikaystäväni sai minut jälleen eloon puolen vuoden totaalirypemisen jälkeen. Olemme pari kertaa yrittänyt pitää taukoa, mutta ne ei ole onnistunut.

En yritä muuttaa poikaystävääni, mutta haluaisin korjata välimme perusteellisesti. Onko tämä mitenkään mahdollista?

Kommentit (4)

Vierailija

Hei! Ensiksi voimia sinne, tärkeää olisi saada suhde loppumaan. Väkivaltaisuudesta ei niinkään päästä irti, etenkään kun miehestä kumpuaa narsistin piirteitä--> eli kieltää menemästä minnekkään ja kääntää kaiken sinun syyksi.! Kohta itsetuntosi romahtaa ja sä voit kaiken uskoa mitä miehesi sulle sanoo esim. miehen väkivaltaisuus olisi sinun syysi/sinä ansaitsen sen, joka ei tietenkään ole totta. Väkivaltaisuus ei ole ikinä oikein! Terveessä parisuhteessa kumpikin osapuoli on tasavertainen ja saa sanoo mielipiteensä ilman että satutetaan fyysisesti. Parisuhteessa toimitaan yhteisen hyvän vuoksi, ei olla toisia vastaan. 

Jos et pysty puhumaan läheisille, mene ainakin ammattiauttajille keskustelemaan ! 

Ja netistä löytyy paljon tietoa. Suosittelen lukemaan veitsen terällä kirjan, jos se avaisi silmiä.. 

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011

Mitä kauemmin suhteessa pysyt, sitä vaikeammaksi se menee. Mies alistaa sinua koko ajan enemmän ja lopulta uskot kaiken pahan mitä hän sanoo ja syyllistät vain itseäsi.

Hyvä että tästä pystyt avautumaan edes täällä, se on hyvä alku ja toivottavasti vastauksemme antaa vähän rohkeutta tehdä asialle jotain. Ymmärrän, että lähteminen on todella vaikeaa. Tuollainen manipulointi vaikeuttaa asioita järjettömästi. Varmasti myös pelkäät mitä hän tekee jos lähdet. Ehdottomasti kannattaa etsiä tukea ammattilaisista. He tietävät miten kannattaa toimia ja tukevat. He pystyvät myös kertomaan mistä kannattaa etsiä turvaa jos pelkäät miehen tulevan perääsi eron jälkeen. Myös poliisin puoleen kannattaa kääntyä, mutta se on varmaan vielä vaikeampaa.

Yksin ei kannata jäädä. Tarvitset nyt kaiken tuen mitä voit saada. Ainakin tältä sivulta löytyy hyödyllistä tietoa: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakiv...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat