Vaikea ero!

Vierailija

Erosin poikaystävästäni noin viikko sitten. Me asuttiin yhdessä melkeen puoli vuotta ja tää aika, etenkin loppu osa, kävi meille molemmille hyvin raskaaksi. Etenkin minulle. Musta tuntui että en ollut enään onnellinen tän miehen kanssa. Seksielämäkin alkoi olla olematonta koska mulla on ollut haluttomuutta.

Sain koulupaikan toiselta paikkakunnalta ja muutin sen perässä sinne. Alkuperäinen suunnitelma oli että poikakaverinikin olisi muuttanut tänne mun perässä kunhan löytää töitä.
Kuitenkin vasta muutama viikko erillään olon aikana sain todetuksi itselleni että en halua jatkaa ja tietty ilmoitin siitä hänelle puhelimitse.

Ajattelette varmaan että onpas vittumaista lähtee karkuun toiselle paikkakunnalle ja erota sieltä käsin, mutta tää oli mulle helpompi.

Tää mun ex on vähän syyllistävää tyyppiä. Meinasin jo yhdessä asuessa erota siitä, mutta rupesi syyllistää et oon pilannut sen elämän ja huijannu sen tähän suhteeseen. Uhkaili jopa tekevänsä itselleen jotain jos jätän...

Ymmärrätte varmaan että tuossa vaiheessa herkkä ihminen säikähtää ja päätin yrittää vielä hänen kanssaan, mutta kovin väkinäistä se oli. Tuosta se seksittömyyskin rupesi pahentumaan.

Nyt kun sitten turvallisen välimatkan päästä sain kerättyä rohkeutta sanoa ne sanat, niin exäni ei jätä minua rauhaan!

Ymmärrän kyllä että ero sattuu ja loukkaa,minäkin olen sen kokenut. SAnoin että voidaan pysyä väleissä ja ystävinä jos se hänelle sopii ja hän sanoi että haluaa olla väleissä. Mutta hän jatkuvasti pommittaa minua tekstiviesteillä, facebookissa ja soittelee jatkuvasti. Välillä hän itkee minua takaisin, toisinaan taas puhuu mukavia ja sanoo että yrittää ymmärtää tilannetta mutta aina jossain vaiheessa tulee ne syytökset hänen itsetunnon pilaamisesta ja että olen paha ihminen ja jostain syystä meidän kohdalla ero ei ole mitenkään mahdollinen. Se on välillä jopa vähän pelottavaa miten nopeasti hänen mielentilansa yhden puhelunkin aikana muuttuvat.

Oli mullakin vikani suhteessa jamyönnän että en ehkä menetellyt eron suhteen oikein, mutta onko exälläni oikeus purkaa itseään jatkuvasti tuolla tavalla minulle?

Ymmärrän että hän on shokissa vielä, mutta minusta tuollainen haukkuminen ei ole reilua! Hän ei tunnu jotenkin ymmärtävän että en ollut onnellinen hänen kanssaan (vaikka olen niin kertonut), jotenkin se on hänelle sama kunhan oltaisiin vain yhdessä...

Mielipiteitä? Minua ahdistaa oikeesti tää ja alkaa tuntuu et oonko nyt paha ihminen...

Kommentit (4)

Vierailija

Et tietenkään ole kamala ihminen! Erot on aina tuskallisia ja joskus tuntuu ettei selviä ilman toista, mutta onhan sitä selvinnyt itsekseen ennen suhdetta niin miksei sen jälkeenkin. Jatkuva yhteydessä oleminen tuskin auttaa asiaa tai näin olen omissa eroamis prosesseissa todennut. Parasta olis jos miehen joku kaveri sanois, että hei eiköhän jo riitä lähetään ryyppään niin saisi muuta ajateltavaa. Tosiaan muuta en osaa avuksi sanoa kuin pidä pää pystyssä! Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan ja kenelläkään ei ole oikeutta syyttää ellei ole oikeasti tehnyt jotain kamalaa esim. pettäminen olisi minun mielestäni pahin mitä voisi kuvitella kumppanin tekevän. Niin ja minut on sentään jätetty facebookissa niin tuo puhelimessa jättäminen on jo aika kunniallista siihen verrattuna :) Tsemppiä sinne!

Vierailija

Lopeta jo ihmeessä ennen kuin menee entistä pahemmaksi. Exäsi ei selvästikään tajua milloin juttu on tullut päättepisteeseen ja siinä tapauksessa ei voi muuta kuin laittaa loputkin yhteydet poikki.

Vierailija

Kuulostaa osittain tutulta.. Olin ite suhteessa jonkun aikaa, mutta sitten mulle alko riittää poikaystäväni käytös. Hän oli todella TODELLA mustasukkainen, kaikki piti raportoida hänelle ja hän sai ihme skitsokohtauksia jos jonkin näkösestä asiasta ja jätti minut vähän väliä. Joka kerta otin hänet takaisin, koska tuntu, että jätkä oli taas "tullu järkiinsä". Mutta kun tää alko olemaan jokapäiväistä, niin pistin kerrasta poikki.
Mutta kappas, eipä hänkään jätä rauhaan. Tekstareita tulee, soittoja tulee ja on hän edelleen yhtä utelias.. koettaa saada minua takasin. On hänkin uhkaillut tekevänsä itelleen jotain, jos en minä tee sitä ja tätä ja jos ei asiat mene niin ja näin. Sitten sieltä tulee ne monen tunnin itkut minulle, miten hänen elämä on nyt ihan hukassa ja kaikki on perseestä. Mun vaan pitäis yrittää kestää sitä,vai? Oon tullu siihen tulokseen, että jotkut miehet takertuu hyvin herkästi siihen ihmiseen, joka on siinä kaikkein lähimpänä ollu. 
Eikun tosi paljon tsemppiä sulle! Neuvon, että jättäisit hänen tekstarit yms. huomioimatta, tai ainakin vähemmälle huomiolle. Itse olen sen huomannu tepsivän :)

Vierailija

Kiitos kannustavista viesteistä!

Mukava kuulla muidenkin tai siis ulkopuolisten mielipiteitä..

Nyt on mennyt vähän paremmin, pikku hiljaa tää ex on ruvennut suhtautuu neutraalimmin... tai siis vähempi noita mielen ailahteluja, kai se alku järkytys alkaa mennä ohi..

Siltikin kylläkin jatkaa yhteyden ottoja päivittäin ja usein eri tavoilla. Ja vähäsen yrittää vielä takaisin taivutella ja analysoida mun päätöstä..

Oon jotenkin liian kiltti kun en osaa olla vastaamatta tämän soittoihin yms. Haluun et silläkin olis hyvä olo ja et se pärjäis ilman mua. Tai yleensäkin haluun et ihmisillä olis aina kaikilla kaikki hyvin..

Mun unelma tilanteessa pystyttäisiin jatkaa kavereina ihan niinkun mitään ei olis tapahtunutkaan meijän välillä, mut ei kai se ole mahdollista..

Pitää vissiin ruveta kovettamaan itseänikin :P

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat