Ollakko vai eikö olla?

Vierailija

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa n. 1,5 vuotta, ja olemme asuneet yhdessä lähes koko ajan. Sitä ennen "säädimme" ainakin yli vuoden, sillä hän asui yli 300km päässä. Seurustelun alku oli ihanaa, mutta nyt on alkanut tuntua etten tiedä haluanko enää olla hänen kanssaan. Olemme tosi erilaisia, ja välillä tuntuu ettei hän oikeen ymmärrä minua. Rakastan häntä tosi paljon, mutta suhteessa on niin paljon huonoja puoliakin, etten tiedä miten kauan enää jaksan.  Poikaystäväni rakastaa myös minua ja tiedän että hän haluaisi olla kanssani vielä... Mutta aina kun ajattelen jättämistä, alan itkeä jo ajatuksesta niin paljon, etten tiedä pystynkö. Pelottaa, että jättäminen tuleekin olemaan kauhea virhe enkä tulekaan saamaan häntä ikinä takaisin... Toisaalta pelottaa että jatkan väkisin suhdetta jossa en tiedä haluanko olla ja elämästäni menee vuosia hukkaan. Tämä on niin kamalaa, että välillä tuntuu että pääni räjähtää! Haluaisin kuulla samanlaisia kokemuksia ja miten suhde on päättynyt? Loppuiko vai saitteko sen onnistumaan? Tai sitten vain neuvoja ulkopuolisen silmin, KIITOS!

Kommentit (4)

Vierailija

Sureminen kuuluu kasvamiseen. Jos ajatus suhteen lopettamisesta alkaa surettaa, silloin suhteessa on jotain, mikä estää kasvamasta. Suhteen lopettaminen voi olla ainoa keino sen löytämiseksi. Kun suru menee ohitse, on mahdollista ymmärtää mikä suhteessa oli vialla ja saada se takaisin, tai aloittaa uusi elämä ilman suhdetta.

Vierailija

Itselläni oli sama tilanne. Erosin noin 2 viikkoa sitten, ja eihän tämä ero ole mukavaa, ei todellakaan. Ja ajoittain tuntuu että tein väärän päätöksen kun jätin, mutta ainakun vaivun tuohon epätoivoseen tilaan, niin mietin niitä huonoja puolia, ja että miksi jätin. Yiritn kaikkeni suhteen parantamiseksi, mutta ei se auta kun ei toinen siihen pystynyt/halunnut. Annoin monia pettämisiä exälle anteeksi ja kadun sitä että annoin. Rakastan kyllä exääni paljon vieläkin ja ikvävöin, mutta joskus on vaan pakko kuunnella järkeä ja päästää irti. Ei sitä kannata uuvuttaa itseään suhteessa jossa ei halua 100%:sti olla!

Vierailija

Itselläni oli sama tilanne. Erosin noin 2 viikkoa sitten, ja eihän tämä ero ole mukavaa, ei todellakaan. Ja ajoittain tuntuu että tein väärän päätöksen kun jätin, mutta ainakun vaivun tuohon epätoivoseen tilaan, niin mietin niitä huonoja puolia, ja että miksi jätin. Yiritn kaikkeni suhteen parantamiseksi, mutta ei se auta kun ei toinen siihen pystynyt/halunnut. Annoin monia pettämisiä exälle anteeksi ja kadun sitä että annoin. Rakastan kyllä exääni paljon vieläkin ja ikvävöin, mutta joskus on vaan pakko kuunnella järkeä ja päästää irti. Ei sitä kannata uuvuttaa itseään suhteessa jossa ei halua 100%:sti olla!

Vierailija

Minulla on vain se ongelma, että poikaystäväni ei ole koskaan pettänyt, enkä usko että hänestä semmoiseen olisikaan. Välillä toivon että hän tosiaan tekisi jotain että saisin "hyvän" syyn erota mutta enpä usko että semmoista tulee tapahtumaan. Kyllä aion jossain vaiheessa ehdottaa ainakin taukoa, että saan vähän ajatuksiini selkoa!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat