Petetty

Vierailija

Kaipaisin apua, tuntuu hassulta kirjoittaa tänne, mutta haluaisin muiden mielipiteitä tai kokemuksia.

Mieheni ja minä olemme olleet yhdessä 3,5 vuotta, minulla on kuusi vuotias tytär edellisestä suhteesta. Kesällä muutimme vihdoinkin yhteiseen kotiin, menimme kaksi kuukautta sitten kihloihin, puhuimme naimisiin menostakin ja lapsista. Meillä on ollut hyvä suhde, olemme olleet todella läheisiä, hyviä ystäviä oikeestaan, mutta siitä huolimatta seksielämämmekin on ollut mahtavaa. Olemme aina olleet todella läheisiä, mieheni on aina sanonut minun olevan läheisin ihminen ja samalta minusta on tuntunut. Tyttäreni kanssa hän on aina tullut toimeen mahtavasti ja ollut loistava isäpuoli.

Onhan meillä tietysti on ongelmiakin ollut, niin kuin varmasti joka suhteessa. Suurimmat ongelmat ovat johtuneet siitä, että itse olen kovin sulkeutunut ja mieheni alkoholin käytöstä, koska hän muuttuu aivan eri ihmiseksi silloin, mutta olemme kuitenkin käyneet baarissa välillä. Minusta tuntui myös välillä, että mies ei enää huomaa minua, ainakaan niin kuin haluaisin, haluaisin tuntea, että mies rakastaa minua. Mutta en varmasta itsekään huomioinut häntä tarpeeksi.

Kuukausi sitten olimme baarissa, mieheni alkoi flirttailemaan yhdelle tutulleni, joka on tuleva työkaverini. Hän ei vain flirttailut vaan myös yritti hipelöidä tätä, mutta tietysti kielsin, koska olin siinä. Tämä jo vaikutti suhteeseemme, meillä meni hetken aikaa huonosti, mutta saimme asian sovittua, koska mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mieheni lupasi ettei mitään hätää ja meillä meni taas paremmin.

Kaksi viikkoa sitten miehelläni oli juhlat ja hän oli tavannut sen naisen. Yli viikko sitten hän kertoi minulle, että he olivat panneet. Tämä nainen on aika kova jakamaan itseään, hän on ollut kylämme lähes kaikkien miesten kanssa, hän on h*ora. Mutta hänen piti olla minun tuttuni, jollain tasolla kaverini.

Elämäni murtui, kirjaimellisesti, en ole pystynyt tekemään mitään, minusta tuntui kuin kuolisin. Mieheni oli todella paljon silloin humalassa, eikä muista koko juttua kunnolla, hän on kyllä puhunut siitä rehellisesti. Hän on itkenyt kanssani ja olemme puhuneetkin paljon. Hän lupasi, että jos jään vielä yrittämään, hän ei juo enää ja muuttuu, yrittää enemmän meidän vuoksemme, koska hän sanoo itsekin ettei ole aikaisemmin yrittänyt tarpeeksi. Hän sanoi, ettei halua nähdä naista enää, eikä hänellä ole tunteita tätä kohtaan. Hän on sanonut, ettei syy ole minussa eikä suhteessamme, että hän rakastaa minua todella paljon, eikä halua menettää minua. Hän on ollut todella ihana sen jälkeen, olen saanut kysyä ja sanoa mitä vaan ja hän on yrittänyt vastata. Hän on laittanut minulle ruokaa, koska tuntuu kuin en itse pystyisi mihinkään. Pitkästä aikaa minusta on taas tuntunut, että hän rakastaa minua, jos ei huomioida pettämistä. Hän on sanonutkin niin paljon ihania asioita, mutta toisaalta tuntuu, että se on nyt myöhäistä.

Olen ollut lähdössä muutaman kerran, mutta en ole pystynyt. Kihlauksemme purin viikko sitten ja se sattui. Tunteeni ovat niin ristiriitaiset, rakastan miestäni edelleen yli kaiken, enkä halua menettää häntä. Onhan meillä ollut niin upeaakin yhdessä. Yksi ilta suutelimme, kun itkin, en tiedä miksi se tapahtui, mutta se tapahtui. Suutelimme niin kiihkeästi ja pitkään, ettemme ole ikinä suudelleet. Mieheni näytti todella onnelliselta pitkään aikaan.

Eilen olin taas lähdössä, mutta mieheni pyysi, että jää edes hetkeksi. Illalla juttelimme, hän kertoi taas kuinka syvästi katuu tekoaan ja hän ei olisi saanut loukata minua näin. Itkimme ja juttelimme. Ja tässhän olen vielä, ilman selkoa ajatuksistani.

Kun katson miestäni, haluan jäädä hänen luokseen ja uskoa, että saamme kaikki korjattua. Mutta kaikesta huolimatta, hän teki näin, hän särki sydämmeni. Enkä uskoa, että voimme ikinä saada enää samaa mitä meillä oli, en voi uskoa häneen niin kuin ennen, pelkään koko ajan, ettei hän rakasta minua.

Olen kysynyt ystäviltäni neuvoa, yksi ystäväni on sellainen, joka on mokaillut paljon humalassa ja hän sanoo uskovansa, että ihmiset voi muuttua tai ainakin hän on muuttunut. Hän sanoo, että mieheni rakastaa minua, sen näkee. Haluaisin uskoa sen ja mieheni sanoo, että jos hän ei rakastaisi minua, hän ei tässä anelisi minua takaisin. Niinhän se kuulostaa järkevältä, mutta tunteeni eivät oikein tiedä mitä ajatella.

Tänään on ensimmäinen päivä, kun en aamulla herätessäni itkenyt. Mutta paljon on vielä tulossa, minun pitäisi tehdä jonkilainen päätös, että edes mihin suuntaan yritän päästä ja minun pitää kohdata se nainen, kun menen töihin.

Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia, eihän kukaan voi sanoa minulle mitä minun pitäisi tehdä, mutta saisin edes jotain mielipiteitä, koska olen ihan hulassa. Kiitoksia jo etukäteen jos jaksatte lukea tämän ja antaa mielipiteitä.

Kommentit (3)

Vierailija

Heippa!

Voimia sinulle paljon. Minun mielestäni pettäminen on ehkä pahinta mitä toiselle voi parisuhteessa tehdä, eikä alkoholi ole siihen mikään tekosyy. En usko että tällaisille tapauksille on mitään yhtä ja ainutta oikeaa vastausta, suhteenne voi toimia jatkossa hyvinkin kuhan pääsette tämän karikon yli tai sitten ei ja tämä voi toistua joskus myöhemminkin.

Sanoit, että miehes on sinua kohtaan todella hellä ja puhuu kauniisti ja sanoo rakastavansa sinua, tottakai hän tekee niin. Mitä muuta hän voisikaan tehdä. Jos hän olisi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tuskin olisit enään kotona.

Pystytkö ottamaan hiukan etäisyyttä mieheesi,että saisit rauhassa ajatella asiaa? Esim. mennä kaverisi, tai vanhempiesi luokse muutamaksi päiväksi. Et ole helpossa tilanteessa ja minusta sinun täytyisi ajatella nyt vain itseäsi ja sitä miten pääset eteenpäin tästä asiasta. Oletko miettinyt pystytkö antamaan hänelle oikeasti anteeksi? Olen kuullut pariskunnista joille on käynyt samoin ja ovat päättäneet jatkaa, niin joka riidassa on noussut tämä luuranko kaapista esiin "mutta sinä oletkin pettänyt minua" ja se on ihan luonnollista, koska sinua on loukattuniin pahasti kuin tyttöystävää loukata voi.

Toivon, että saat tehtyä oikean päätöksen, eikä tällaista tapahdu enään tulevaisuudessa. Aika parantaa haavat, mihin lopputulokseen ikinä  päädytkin.

Vierailija

Moi!

Tuntuipa jännältä lukea viestiäsi, kun olen itse niin samanlaisessa tilanteessa. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa lähes 3 vuotta, kihloissakin jo jonkun aikaa. Nyt mieheni meni sitten panemaan toista, melko samanlaisessa tilanteessa. Hänkään ei muista tapahtuneesta juuri mitään, koska oli niin humalassa. Itse en kuitenkaan hyväksy humalaa tekosyyksi, ei tuollaista vaan voi hyväksyä missään tapauksessa.

Myös minun mieheni tosissaan katuu asiaa, hän on jopa tapahtuneen johdosta ensimmäistä kertaa itkenyt minun seurassani, eikä muutenkaan ole kuulemma itkenyt mistään syystä todella todella pitkään aikaan. Vihdoin hän näyttää rakkautensa, osoittaa välittävänsä ja huomioi minut, ihan eri tavalla kuin ennen pettämistä. Hän sanoo, ettei halua menettää minua tyhmien temppujensa takia. Hän vetoaa siihen, että olemme olleet niin onnellisia koko yhteisen taipaleemme ajan tähän saakka. Ja pyytää minua olemaan heittämättä menemään sitä kaikkea, että tulevaisuudessakin meillä voi olla vielä paljon hyviä hetkiä ja juttuja. Kyllä minäkin häntä rakastan, muuten olisin lähtenyt saman tien. Melkein toivoisinkin, että olisin pystynyt lähtemään.

En osaa sanoa pystynkö antamaan anteeksi. Haluan yrittää sitä, mutta jos en siinä onnistu, niin koko suhde ja jatkamisen yrittäminen on tuhoon tuomittu. Mulla ei oo hajuakaan miten tälläsestä ihmiset yleensä selviää ja pystyy jatkamaan. Mä vaan tiedän, että olis kamalampaa menettää tuo mies, jota oikeesti todella rakastan, ja jonka kanssa oon kuvitellut saavani elää koko loppuelämäni. En siltikään ole varma pystynkö elämään tän asian kanssa.

Mulla ei siis oo sulle hyviä neuvoja, koska oon itekkin yhtä neuvottomassa tilanteessa. Itselläni asiaa helpotti edes hieman se, että tein päätöksen, että haluan jäädä ja yrittää unohtaa ja antaa anteeksi. Oloni oli aivan kamala, kun en tiennyt lähteäkö vaiko jäädä. Tiedostan silti, että tämä ei välttämättä ole lopullinen päätös, mikäli en pystykään unohtamaan ja antamaan anteeksi pettämistä. Jostain pitäisi vain saada voimaa yrittää.

Tsemppiä sinulle. Ensimmäinen askel on se, että pystyisit päättämään, että tuleeko ero samantien, vai yritätkö jatkaa ja antaa anteeksi. Jos päätät yrittää, tie on todella pitkä siihen, että todella voit unohtaa tapahtuneen ja antaa anteeksi. Se vaatii sinulta todella paljon, ja sinun kannattaa miettiä oletko siihen todella valmis. En voi muuta kun sanoa, että voimia.

Vierailija

moi!

itselleni oli myös vaikea sulattaa ensimmäisiä kertoja, kun minua petettiin. Tästä on ollut kuitenkin hyötyä, ainankin minulle: itseni suojelemiseksi olen nykyään asennoitunut siten, että hyväksyn pettämisen. koska parisuhteessa on kuitenkin niin paljon muitakin asioita, kuin seksi, ja ymmärrän sen että miehet haluavat muitakin naisia, riippuu tietysti ihan miehestä. ennen olin todella jyrkkä näissä asioissa, mutta nykyään olen valmis sopimaan esim parinvaihto leikeistä yms, sillä tahdon kunnioittaa rakastamani ihmisen seksuaalisia haluja, enkä tahdo olla niiden esteenä. mahdollisimman pitkälle haluan tukea häntä saavuttamaan halujaan. sinunkin miehesi myönsi tekonsa, mikä on hyvä asia. eniten ärsyttäisi salailu ja valehtelu. en kuitenkaan koskaan voisi sanoa rakastavani ihmistä, jonka tekemiä virheitä en voisi hyväksyä. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat