kahden miehen loukussa

Vierailija

En keksinyt parempaa otsikkoa kuvaamaan tilannetta mutta kelvatkoon. Olen ollut kohta 4 vuotta palavasti rakastunut erääseen mieheen, sanotaan häntä vaikka A:ksi. Mitään konkreettista ei yhtä suudelmaa lukuunottamatta ole kuitenkaan tapahtunut. Kun mies seurusteli, oltiin ystäviä, mutta aina siinä oli jotain enemmän. Nykyään mies on sinkku, mutta ei ole toipunut erostaan. Hän sanoo että välittää minusta ja että voisin olla hänelle se oikea, mutta mitään ei silti ikinä tapahdu, koska hän ei ole valmis uuteen. Hänen sanojensa mukaan hän haluaa olla täysin varma ettei menneisyys enää häiritse. Hän on sanonut haluavansa nähdä edes kaverinakin, mutta jollain syyllä tapaamiset on aina peruuntuneet kun olen niitä ehdottanut. Nyt on käynyt sitten niin, että olen tavannut erään toisen, vaikkapa B:n. Tämä mies on ollut kaveri pitkään kun on samassa porukassa pyöritty, mutta oon arvellut että tää mies on kiinnostunut musta enemmän kuin kaverina. Nyt on alle kuukauden ajan "säädetty" ja vietetty aikaa yhdessä ja päädytty sänkyynkin. Viihdyn tämän miehen seurassa ja koen oloni turvalliseksi, koska tää mies pitää musta huolta ja on erittäin huomaavainen. Meillä on muutenkin rentoa ja hauskaa yhdessä. Kun vertaan A:ta ja B.tä keskenään, B vaikuttaa kaikinpuolin paremmalta vaihtoehdolta. Hän vaikuttaa oikeasti kiinnostuneelta ja ottaa usein yhteyttä jne. A:n kanssa taas ollaan yhteydessä harvoin ja vaikka hän sanookin että olen hänelle erittäin tärkeä jne. ei hän osoita sitä teoin, vaan vaikuttaa lähinnä välinpitämättömältä. Ongelma on se, että vaikka viihdyn B:n kanssa todella hyvin, tuntuu että "se jokin" puuttuu. Tuntuu ettei ole tarpeeksi intohimoa mukana, ainakaan minun puoleltani, tuntuu vaan että jokin mättää, vaikka tykkäänkin tästä miehestä. A:n kanssa tilanne on taas täysin eri. Vetovoimaa ja kemiaa riittää, mutta silti tilanne ei kehity mihinkään. En tiedä mitä pitäisi tehdä, vaikka vietän aikaa B:n kanssa, ajatukset ovat vahvasti A:ssa enkä voi olla miettimättä millaista hänen kanssaan olisi.

Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Mitä te tekisitte?

Kommentit (13)

Vierailija

Sanoisin, että annat joko henkilölle a aikaa toipua erostaan ja katsot muttuuko tilanne miksikään. Jos ei on selvää, että jatkat henkilön b kanssa.

Vierailija

Tuskimpa susta ja A:asta mitään isompaa tulee. Vaikka olis hienoa, kun tuntenu niin pitkään jnejne.
Tutustu B:eehen jos siltä tuntuu.
Älä mieti, että pakko edes jomman kumman kanssa täytyy alkaa seurusteleen. Koska ei tarvitse. voit olola molempien kanssa kaveria ja ihmetellä lisää mieehiä....
P.s yleensä niihin vaikeisiin on muka "sähköä" ja niihin, jotka on suhun kiinnostunu, niin niissä on "vikoja"

Vierailija

Jos joudut miettimään, kumman ottaisit, älä ota kumpaakaan. Nyt vaikutat tahtovan vain jonkun, jonka kanssa olla, ja se ei ole oikea peruste alkaa yhtään millekään kenenkään kanssa.

Vierailija

Tilanne ei ole se että pitäisi valita kahdesta miehestä jompi kumpi. Tämän ensimmäisen ottaisin hetkeäkään miettimättä, olen ollut varma hänestä koko sen ajan kun ollaan tunnettu, eli hänen kohdallaan en joutuisi miettimäänkään. Nyt kun tämä uusi tuli kuvioihin, olen vaan sekaisin. Koska viihdyn hänen kanssaan hyvin mutta sydän vetää tuon ensimmäisen puoleen. Mietin vaan että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä kun tunteet on yhtä vuoristorataa. Tämä ensimmäinen mies on aiheuttanut mulle niin paljon sydänsuruja vuosien aikana, mutta en voi olla rakastamatta häntä. Vaikka tämä toinen mies kohtelee minua enemmän kuin hyvin.

Vierailija
Vierailija

parempi tollaisessa tilanteessa olla yksin.Älytöntä.

Mitenniin älytöntä? Olen ollut täysin yksin tämän neljän vuoden ajan kun olen ollut ihastunut tähän ensimmäiseen mieheen. En ole antanut kenellekkään muulle tilaisuutta hänen takiaan, kunnes vasta nyt. Kirjoitin sen takia, jos jollakin vaikka olisi samankaltaisia kokemuksia ja saisi kuulla että miten heidän tilanteessaan kävi.

Vierailija

Tekisit väärin tätä "uudempaa" miestä kohtaan, jos valitsisit hänet, mikäli jäät silti haaveilemaan tuosta unelmamiehestä. Silloinhan olet koko ajan valmis lähtemään unelmauroon mukaan, jos hän yhtäkkiä tahtookin olla kanssasi.

Vierailija
Vierailija

Mitenniin älytöntä? Olen ollut täysin yksin tämän neljän vuoden ajan kun olen ollut ihastunut tähän ensimmäiseen mieheen. En ole antanut kenellekkään muulle tilaisuutta hänen takiaan, kunnes vasta nyt. Kirjoitin sen takia, jos jollakin vaikka olisi samankaltaisia kokemuksia ja saisi kuulla että miten heidän tilanteessaan kävi.

Vuosia sitten aloin seurustelemaan mukavan miehen, Tanelin, kanssa, oltuani sitä ennen monta vuotta palavasti ihastunut erääseen toiseen, Kaukoon. Ajattelin, ettei tämän pidempiaikaisen päiväuneni ja ihastukseni, Kaukon, kanssa voisi koskaan tulla yhtään mitään enempää ja päätin siis, että on aika jatkaa omaa elämää ja matkaa.

Mutta seurusteltuani Tanelin kanssa pari vuotta ryömi Kauko yllättäen kuvioihin, haluten nyt lähentyä kanssani. Ja mitä minä tein? Lankesin hänen käsivarsilleen kahta kertaa miettimättä. Tilanteesta sukeutui kammottava kolmiodraama ja palasin vielä vuoden päiviksi yhteen Tanelin kanssa, mutta Kaukoa kohtaan tuntemalleni vetovoimalle ei vain voinut mitään. Nyt olemmekin sitten Kaukon kanssa seurustelleet jo useamman vuoden verran, eikä valinta ole kertaakaan kaduttanut. On uskomatonta olla miehen kanssa, josta on unelmoinut, ja jota kohtaan on erityinen vetovoima.

Kyllä sen huomaa, kun kohdalle tulee mies, jonka vuoksi kannattaa odottaa, eikä kenenkään kanssa ole reilua olla parempaa odotellessa. Niin kauan kuin kohdallesi ei osu miestä, joka saisi A:n haihtumaan mielestäsi taivaan tuuliin, ei seurustelemaan kannata alkaa. Niin kauan olet A:n otteessa ja täten "petät" miestäsi koko ajan.

Vierailija

Kiitos viimeisimmälle kommentoijalle! Tarinasi kuulosti olevan suoraan mun elämästä. Tuo vetovoimasi ja yhteytesi Kaukon kanssa kuulostaa hyvin samalta kuin mitä mulla on A:n kanssa. Voisin kuvitella että mulle saattaisi myös käydä noin.. En toki sitten tiedä onko A tulossa takaisin elämääni vai ei. Tiedän ettei ole reilua olla toisen kanssa vaan sen takia että odottelee parempaa. En itsekkään haluaisi tehdä niin, mutta tuntuu välillä että olen alkanut kiintymään tähän B-henkilöön ja se vähän sekoittaa ajatuksia ja tunteita. En kuitenkaan ala seurustelemaan vain sen takia. Jatkan vielä tapailua jos se oikealta tuntuu ja yritän selvitellä omia tunteitani. En voi tietää mitä B:kään loppupeleissä ajattelee. Voihan olla että hänkään ei halua mitään vakavaa kanssani. Kiitos vielä, annoit minulle paljon ajateltavaa.

Vierailija

Kuulostaa tutulta. tapasin oman mr A:n n kaksi vuotta sitten. Sähköä oli alusta asti ja on edelleen, mutta juttu ei vain ole lähtenyt etenemään. Välillä ollaan iisisti kavereita, välillä puhutaan vakavia, välillä tunnustutetaan molemminpuolista rakkautta ja intohimoa ja sitten jompikumpi pakenee, ei pidetä yhteyttä ja sitten yriteään taas olla frendejä. Mietin juttuamme päänin hajalle silloun kuin ei nähdä ja silloin kuin nähdään. Tuntuu kun hän kuitenkin täydentäisi elämääni hyvine ja huonoine puolineen.

Mr. B tuli kuvioihin vajaa vuosi sitten. Siinä vaiheessa A oli ollut taka-alalla puolisen vuotta enkä enää oikeastaan miettinyt häntä. Ihastuin B:hen omana itsenään, en korvikkeena A:lle, tapailumme oli alkuun aika satunnaista, hän oli hiljattain eronnut enkä minä ollut ihan varma mitä haluan. Silloin sattumalta törmäsin jälleen A:han ja kemiat olivat edelleen kohdallaan, mutta juttu ei vain edennyt mitenkään.

Nyt B on hiljalleen vetänyt minua mukaan vakavampaan parisuhteeseen. Hän on lähes koko aikuisikänsä elänyt parisuhteissa, nähtävästi hänelle on tärkeää olla jonkun kanssa. Minä puolestaan voisin aloittaa vakavamman suhteen mieluiten vasta kun kuvittelen elämäni loppuikäni saman henkilön kanssa, B ei tunnu elämäni mieheltä. Seksi hänen kanssaan on ok, olen onnellinen hänen seurassaan, rakastan häntä ja tuntuu hyvätä, että mun läsnäoloni tekee hänet onnelliseksi. Mutta siitä puuttuu se jokin. toisaalta hänen kanssaan on mukavampaa kuin yksin, toisaalta en halua että suhteemmee etenee enää yhtään vakavammaksi.

Lohdullista on, että B:lle näyttää olevan ok etten pidä häntä mr. Rightina, ehkä hänkin pitää suhdettamme parempana kuin yksinolo, muttei kuitenkaan lopullisena ratkaisuna. Voi olla että olen tehnyt tilanteestani omassa päässäni pahemman kuin se onkaan, ehkä olisi parasta vain nauttia suhteesta B:n kanssa as long as its fun, ja antaa ajan näyttää mitä A:n kanssa tapahtuu.

Vierailija

Kommentoija numero 11. Kiitos että kerroit tarinasi! Täytyy sanoa että pystyin samaistumaan täysin. Kaikki tuo mistä ekassa kappaleessa kerroit, kuulostaa niin tutulta. Rakkautta tunnustetaan edestakaisin ja sähköä on välillämme, mutta mikään ei silti etene mihinkään. Ja se jos mikä on turhauttavaa.

Mulla on täsmälleen sama kuin sulla, en voi aloittaa vakavaa suhdetta ellen ole täysin varma että siihen haluan ja kohteen pitää olla sellainen, jonka kanssa näkisin olevani jopa loppuelämän. Tunnen näin A:sta, hän tuntuu juuri siltä elämäni mieheltä jonka kanssa mun kuuluisi olla. Toki olen nuori, vasta 22, eli mistä voin tietää. Mutta kyllä sen vaan itse tuntee kun joku on se oikea. Minulla on sama oman B:ni kanssa, seksi on hyvää ja muutenkin koen oloni turvalliseksi ja hyväksi hänen kanssaan, mutta se jokin nimenomaan tuntuu puuttuvan. Olen miettinyt että olenko liian vaativa ja etsin "pikkuvikoja" alitajuntaisesti, mutta luulisin tuntevani sen luissa ja ytimissä kun jostakin oikeasti tykkää.

Ja olet oikeassa, ehkä kannattaa vaan nauttia nykyisestä suhteesta jos se hyvältä tuntuu. Itse en ole lähellä vakavaa suhdetta, enkä tiedä kehittyykö se siihen B:n  kanssa. Ehkä ei tosiaan kannata miettiä liikaa vaan antaa "elämän viedä". Itse viihdyn tällä hetkellä B:n kanssa ja jos hän alkaa ehdottelemaan jotain vakavempaa niin mietin sitten uusiksi. Voihan olla että hänkin vaan haluaa ottaa rennosti mitään parisuhteita miettimättä. Toivon että tilanteesi oman A:si kanssa ratkeaa piakkoin :) Toivon itselleni samaa.

Vierailija

Entäs tämä skenaario:

Seurustelin A:n kanssa muutaman kuukauden, mutta paikkakunnalta muutto sai tarinan päättymään ennen aikojaan. Ero oli lyhyen seurustelun jälkeen minulle todella kova paikka, mutta lopulta pääsin siitä yli. Tapasin B:n, jonka kanssa muutin yhteen melko lyhyen yhdessäolon jälkeen, lähinnä käytännön syistä. Nyt asuttu B:n kanssa yhdessä n. 10 kk.

A otti yhteyttä kertoakseen, kuinka kauan on jo miettinyt jo minua ja toivoisi, että voisimme joskus vielä palata yhteen. Samaan aikaan yhteiselo B:n kanssa ei ole ollut ruusuilla tanssimista - sinänsä ei mitään vikaa, mutta B:n negatiivinen asenne kaikkeen ja ylenpalttinen pessimistisyys on alkanut viemään minulta voimia. Tuntuu, että rakkaus - jos se sitä on ollut - on kuihtumassa. Kaikki pienikin ärsyttää. Seksielämästä ei ole ollut tietoakaan yli puoleen vuoteen. A ja B ovat myös ihmisinä niin erilaisia, että tiedän, että heidän kanssaan tulevaisuuteni olisi aivan erilainen. Jotenkin asiat, joita A elämässä arvostaa, tuntuvat enemmän omilta. B:n tulevaisuuden suunnitelmat ovat aivan eri maata, joskin eivät kuitenkaan mahdoton ajatus minullekaan. Asiaa mutkittavat se, että A:lla on tällä hetkellä tyttöystävä ja B on sellaisessa elämäntilanteessa, että eroaminen olisi hänelle erittäin kova paikka sekä henkisesti että taloudellisesti.

Nyt on vain ahdistava tunne. Odottaako, että B:n mieli taas kohenee (stressi lienee vaikuttanut huonoon ilmapiiriin) vai hypätä epävarmaan junaan ja katsoa, miten A:n kanssa oleminen sujuisi toisella kerralla? Asia ei nyt tietysti ole ihan mustavalkoinen, mutta tämän yksityiskohtaisemmin en nyt oikein pysty selittämään. En ajatellut vaihtaa miestä lennossa, mutta lähinnä ehkä täytyy avautua siitä, että jatkanko onnettomassa suhteessa vai olenko yksin ja mahdollisesti tulevaisuudessa palaan yhteen A:n kanssa?

Vierailija

Ihana kuulla, että on muitakin joilla on herra A ja herra B. Toivoisinkin nyt vain vinkkejä teiltä, miten toimia omassa tilanteessani. Oman tarinani alku kuulostaa hyvin paljon teidän kaltaiseltanne, joten en uudestaan ala alusta asti taustija selvittämään.

Itse aloitin seurustelemaan herra B:n kanssa melko lyhyen tapailun jälkeen, koska ihastuin täysin ja ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto. Samoihin aikoihin kuitenkin herra A olisikin tahtonut alkaa seurustelemaan kanssani, jo ennenkuin tiesi edes herra B:n läsnäolosta. En suostunut, koska järjellä ajateltuna uskoin sen olevan huono vaihtoehto.

Nyt tosin olen eronnut herra B:Stä, koska tunsin ettei suhde ole täysin sitä mitä haluan vaikka B ihana mies onkin! Ja rehellisesti myönnettynä en koskaan pystynyt täysin unohtamaan herra A:ta. 

Olen nähnyt pariin kertaan herra A:ta ja kyselin kuulumisia joskus suhteenikin aikana ja hän kertoi ettei ole oikein ikinä päässyt minusta yli ja oli uuden naisensakin ainakin osittain tästä syystä pistänyt vaihtoon. Kuitenkin, kun olen kaverimielessä ehdottanut tapaamisia on hän niihin kovin vastahakoisesti suhtautunut ja lopulta päädyin laittamaan viestiä, jossa kerroin että haluan häntä tavata enkä ole voinut unohtaa, niin en ikinä saanut vastausta.

Olen ihan hämilläni! Olisin halunut ainakin selvittää asiat ja kuulla vaikka suoraan, että hän ei halua kanssani enää mitään, mutta nyt en tiedä yhtään mitä ajatella, koska hän lähettää  niin ristiriitaisia viestejä. En enää kehtaisi ottaa yhteyttäkään kun hän ei aikaisemminkaan vastannut enkä halua olla hiillostava.. 

Anteeksi sekava teksti, mutta sekaisin täällä ollaan muutenkin :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat