Yksin jääminen

Vierailija

Ongelmani on seuraavanlainen:

Olen nyt seurustellut yhtäjaksoisesti poikaystäväni kanssa vuoden, mikä on sinällään suuri saavutus, koska olemme ns. eläneet on-off suhteessa noin 3vuotta, syy miksi se on-offia niin oli pettämiset ja muut ongelmat parisuhteessa eläessä. 

En voi luottaa häneen, hän pettää luottamukseni aina uudelleen, mutta tiedän että hän rakastaa minua, mutta siltikin me haluamme parisuhteelta eri asioita, ja joudun jankuttamaan hänelle samoista asioista ja hän ei ota opikseen (inhoan sitä ylikaiken kun joudun sanomaan samoista asioisa yhä uudelleen) mutta ei, hän ei muutu, hän toistaa samat virheet vaikka lupaa muuttuvansa.. En oikeastaan edes tiedä enää että voinko sittenkään sanoa että hän rakastaa minua oikeasti, koska ei rakastamiseen kuulu luottamuksen pettäminen jatkuvasti.

Haluaisin erota, koska en voi hyvin tässä suhteessa, olen yrittänyt sanoa hänelle monesti että parannetaan yhdessä tämä suhde, en minäkään virheetön ole, mutta yksin en siihen pysty, hänen pitäisi myös osallistua siihen. Vähän aikaa menee hyvin, mutta sen jälkeen taas kaikki palaa samaan ja joudun pettymään uudestaan.

Eniten pelottaa eron jälkeinen elämä. Tunnemme toisemme niin älyttömän hyvin  ja olen oppinut elämään hänen kanssaan, en voisi edes kuvitella olevani sängyssä toisen miehen kanssa.. Ja olemme aina loppujen lopuksi aina palanneet yhteen, jotenkin emme vain osaa pitää näppejämme erossa toisista, tai sitten vaan sen takia kun se toinen on se "tuttu ja turvallinen", en tiedä, mutta tarvitsen apua asian kanssa koska en tiedä ollenkaan mitä tekisin!

Kommentit (6)

Vierailija

Niskasta itseä kiinni ja vihellät pelin poikki. Uuvuttaa sua paljon, etkä saa suhteesta niin paljon, kun pitäis saada..
Älä pidä hetkeen yhteyttä/ eli älä anna mahdollisuutta itsellesi palata takaisin. Aika kuultaa muistot, pidä pääsi päätöksessä.
Käsittele ero rauhassa, älä kiirehdi, varsinkaan laastari suhteisiin. Pystyt katselemaan/olemaan jonkun miehen kanssa, sitten kun aikaa on kulunut riittävästi.

Vierailija

Parisuhteessa on muistettava, ettei toista voi muuttaa, vaan se muutos on lähdettävä jokaisesta itsestään. Vaikuttaa siis siltä, että jostain syystä miehesi ei nyt halua muuttua sinua miellyttävämpään suuntaan ja olla luottamuksen arvoinen. 

On myös muistettava se, ettei kukaan voi tehdä sitä ratkaisevaa päätöstä kuin sinä itse. Ja hyvä vinkki on tässäkin asiassa kuunnella itseään ja mitä se sydän sanoo. Jos vietät enemmän aikaasi parisuhteessasi itkien, kun nauraen ja iloiten yhteisistä hetkistä, kuulostaa se aika hälyyttävältä. Kerroit haluavasi erota ja oman kokemukseni pohjalta voisin suositella samaa. Seurustelin itse pari vuotta sitten miehen kanssa vuoden, joka lopulta jätti minut. Sen jälkeen meillä alkoi tyypillinen on/off juttu ja lopulta siinä vain kävi niin, että minulta loppui tunteet jatkuvaan pompotteluun. En halunnut enää olla siinä ja olen hyvin onnellinen, että lähdin siitä. Sen avulla myös opin, että jos kerran eroaa, parempi erota kunnolla. Uusi elämä plakkarii niin säästyy (ainakin itse huomasin) paljolta. Mutta yleensä jokaisessa kokemuksessa on se opetuksen siemen, minkä elämä haluaa meille tarjota. Menee vain hieman aikaa huomata ne. 

Suosittelen siis tekemään ihan niinkuin sinusta itsestä tuntuu. Suuntaan tai toiseen, helppoa se ei ole varmastikkaan. Ja vinkkinä myös, että turhaan pelkäät tulevaa, sillä siihen on vielä aikaa. Ota aikaa, vietää aikaa ystäviesi kanssa ja mieti rauhassa. Niinkuin sanotaan, aika parantaa haavat ja vaikka kuinka naivilta se kuulostaakin, se pitää paikkansa. 

Vierailija

Heippa!

Ajattelin kirjoitella tätä asiaa koskien, koska olen itse samassa tilanteessa tällähetkellä. Olen nyt toista kertaa samanlaisessa tilanteessa, poikaystäväni valehtelee minulle, ei pettämisestä, vaan alkoholin käytöstään. Nyt hän on ollut kaksi päivää poissa ja sanoin hänelle, etten voi jatkaa hänen kanssaan koska asiat eivät tunnu muuttuvan.

Paras asia on mitä voit tehdä on kuunnella omaa sydäntäsi, jos sinulla on paha olla siinä suhteessa, miksi kärsiä enempää? Minäkin pelkään yksin jäämistä ja vaikka mitä muuta mitä tästä seuraa, mutta uskon että kaikella on tarkoituksesna. Joskus on hyvä vain ottaa omaa aikaa ja miettiä mitä itse haluaa.

Tiedän niin hyvin tuon miltä tuntuu kun toinen toistuvasti lupaa muuttaa tapojaan, mutta sama tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Ota omaa aikaa, vietä vaikka aikaa ystäviesi tai vaikkapa vanhempiesi kanssa. Tee sellaisia asioita mitkä tekee sinut onnelliseksi. Ero on aina rankka paikka ihan kenelle tahansa ja ottaa aikansa parantaa haavat, mutta usko pois ne parantuvat kyllä ennenpitkää. Joku päivä löydät sen ihmisen jonka kanssa olet todella onnellinen.

Voittehan te ensin pitää ns. taukoa suhteessanne, jos asutte saman katon alla, niin hankkikaa toinen asunto. Niin saat omaa aikaa eikä sinun tarvitse kärsiä hänen kanssaan jos tavat ei muutu. Usein siinä kyllä käy niin että suhde sitten pikkuhiljaa hiipuu ja kummatkin löytävät oman tiensä kulkea. Itse en ole myöskään tehnyt lopullista päätöstä, mutta odotan hetkeä jolloin voin hänen kanssaan keskustella ja kysyä mitä hän haluaa elämältä ja kertoa miltä tämä kaikki minusta tuntuu.

Perus nyrkkisääntönä pidän sitä, että jos on suhteessa onneton niin se ei toimi ja jotain on tehtävä. Olen ajatellut jopa menemistä tuttavani luokse "parisuhdeterapiaan" hänen kanssaan, koska hän nyt ei vaan tunnu ymmärtävän miltä tämä kaikki minusta tuntuu.

Mutta jos ero nyt sitten tulee, niin se on sitten tullakseen, mutta en aio kyllä katsella sellaista touhua joka pilaa myös minun elämäni ja mielialani. Minulla ja sinulla on täysi oikeus olla onnellinen, eikä toisella ihmisella ole oikeutta sitä meiltä riistää. koita olla vahva, se elämä alkaa hymyillä kyllä aikaa myöten kun tulee kuviot elämään.

Tätä suhdetta ennen olin kuusi vuotta yhdessä exäni kanssa ja jätin hänet, koska elämä hänen kanssaan oli silkkaa helvettiä. Rankka paikka se oli, olimme seurustelleet 18:aasta asti ja tunsimme toisemme läpikotaisin. Viimeiset vuodet olimme vain ystäviä saman katon alla. Siltikin ero sattui. Erosta on nyt kohta 4 vuotta ja exäni on vasta nyt alkanut päästä siitä ylitse. Helppoa ei se hänellekkään ollut. Kyllä minäkin häntä ajattelen ja toivon kaikkea hyvää hänelle, onhan hän varmasti ihmnen joka tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Mutta siitäkin selvittiin ja parempi oli se ratkaisu kun jäädä onnettomaan suhteeseen roikkumaan sen takia että pelkää yksinäisyttä.

Ystävät ja muut tärkeät ihmiset ovat siinätilanteessa korvaamattomia, että voi purkaa sydäntään jollekkin luotettavalle ihmiselle ja vaikka viettää tyttöjen iltaa miettimättä miehiä. Toista ihmistä kun ei vain pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi, se lähtee aina ihmisestä itsestään ja siitä mitä hän haluaa.

Voimia sinulle, nämä asiat ei koskaan ole helppoja kenellekkään. Mutta siltikin Life goes one ja uusi päivä tulee joka tapauksessa huomennakin :)

Vierailija

Heippa!

Ajattelin kirjoitella tätä asiaa koskien, koska olen itse samassa tilanteessa tällähetkellä. Olen nyt toista kertaa samanlaisessa tilanteessa, poikaystäväni valehtelee minulle, ei pettämisestä, vaan alkoholin käytöstään. Nyt hän on ollut kaksi päivää poissa ja sanoin hänelle, etten voi jatkaa hänen kanssaan koska asiat eivät tunnu muuttuvan.

Paras asia on mitä voit tehdä on kuunnella omaa sydäntäsi, jos sinulla on paha olla siinä suhteessa, miksi kärsiä enempää? Minäkin pelkään yksin jäämistä ja vaikka mitä muuta mitä tästä seuraa, mutta uskon että kaikella on tarkoituksesna. Joskus on hyvä vain ottaa omaa aikaa ja miettiä mitä itse haluaa.

Tiedän niin hyvin tuon miltä tuntuu kun toinen toistuvasti lupaa muuttaa tapojaan, mutta sama tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Ota omaa aikaa, vietä vaikka aikaa ystäviesi tai vaikkapa vanhempiesi kanssa. Tee sellaisia asioita mitkä tekee sinut onnelliseksi. Ero on aina rankka paikka ihan kenelle tahansa ja ottaa aikansa parantaa haavat, mutta usko pois ne parantuvat kyllä ennenpitkää. Joku päivä löydät sen ihmisen jonka kanssa olet todella onnellinen.

Voittehan te ensin pitää ns. taukoa suhteessanne, jos asutte saman katon alla, niin hankkikaa toinen asunto. Niin saat omaa aikaa eikä sinun tarvitse kärsiä hänen kanssaan jos tavat ei muutu. Usein siinä kyllä käy niin että suhde sitten pikkuhiljaa hiipuu ja kummatkin löytävät oman tiensä kulkea. Itse en ole myöskään tehnyt lopullista päätöstä, mutta odotan hetkeä jolloin voin hänen kanssaan keskustella ja kysyä mitä hän haluaa elämältä ja kertoa miltä tämä kaikki minusta tuntuu.

Perus nyrkkisääntönä pidän sitä, että jos on suhteessa onneton niin se ei toimi ja jotain on tehtävä. Olen ajatellut jopa menemistä tuttavani luokse "parisuhdeterapiaan" hänen kanssaan, koska hän nyt ei vaan tunnu ymmärtävän miltä tämä kaikki minusta tuntuu.

Mutta jos ero nyt sitten tulee, niin se on sitten tullakseen, mutta en aio kyllä katsella sellaista touhua joka pilaa myös minun elämäni ja mielialani. Minulla ja sinulla on täysi oikeus olla onnellinen, eikä toisella ihmisella ole oikeutta sitä meiltä riistää. koita olla vahva, se elämä alkaa hymyillä kyllä aikaa myöten kun tulee kuviot elämään.

Tätä suhdetta ennen olin kuusi vuotta yhdessä exäni kanssa ja jätin hänet, koska elämä hänen kanssaan oli silkkaa helvettiä. Rankka paikka se oli, olimme seurustelleet 18:aasta asti ja tunsimme toisemme läpikotaisin. Viimeiset vuodet olimme vain ystäviä saman katon alla. Siltikin ero sattui. Erosta on nyt kohta 4 vuotta ja exäni on vasta nyt alkanut päästä siitä ylitse. Helppoa ei se hänellekkään ollut. Kyllä minäkin häntä ajattelen ja toivon kaikkea hyvää hänelle, onhan hän varmasti ihmnen joka tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Mutta siitäkin selvittiin ja parempi oli se ratkaisu kun jäädä onnettomaan suhteeseen roikkumaan sen takia että pelkää yksinäisyttä.

Ystävät ja muut tärkeät ihmiset ovat siinätilanteessa korvaamattomia, että voi purkaa sydäntään jollekkin luotettavalle ihmiselle ja vaikka viettää tyttöjen iltaa miettimättä miehiä. Toista ihmistä kun ei vain pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi, se lähtee aina ihmisestä itsestään ja siitä mitä hän haluaa.

Voimia sinulle, nämä asiat ei koskaan ole helppoja kenellekkään. Mutta siltikin Life goes one ja uusi päivä tulee joka tapauksessa huomennakin :)

Vierailija
Vierailija

Heippa!

Ajattelin kirjoitella tätä asiaa koskien, koska olen itse samassa tilanteessa tällähetkellä. Olen nyt toista kertaa samanlaisessa tilanteessa, poikaystäväni valehtelee minulle, ei pettämisestä, vaan alkoholin käytöstään. Nyt hän on ollut kaksi päivää poissa ja sanoin hänelle, etten voi jatkaa hänen kanssaan koska asiat eivät tunnu muuttuvan.

Paras asia on mitä voit tehdä on kuunnella omaa sydäntäsi, jos sinulla on paha olla siinä suhteessa, miksi kärsiä enempää? Minäkin pelkään yksin jäämistä ja vaikka mitä muuta mitä tästä seuraa, mutta uskon että kaikella on tarkoituksesna. Joskus on hyvä vain ottaa omaa aikaa ja miettiä mitä itse haluaa.

Tiedän niin hyvin tuon miltä tuntuu kun toinen toistuvasti lupaa muuttaa tapojaan, mutta sama tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Ota omaa aikaa, vietä vaikka aikaa ystäviesi tai vaikkapa vanhempiesi kanssa. Tee sellaisia asioita mitkä tekee sinut onnelliseksi. Ero on aina rankka paikka ihan kenelle tahansa ja ottaa aikansa parantaa haavat, mutta usko pois ne parantuvat kyllä ennenpitkää. Joku päivä löydät sen ihmisen jonka kanssa olet todella onnellinen.

Voittehan te ensin pitää ns. taukoa suhteessanne, jos asutte saman katon alla, niin hankkikaa toinen asunto. Niin saat omaa aikaa eikä sinun tarvitse kärsiä hänen kanssaan jos tavat ei muutu. Usein siinä kyllä käy niin että suhde sitten pikkuhiljaa hiipuu ja kummatkin löytävät oman tiensä kulkea. Itse en ole myöskään tehnyt lopullista päätöstä, mutta odotan hetkeä jolloin voin hänen kanssaan keskustella ja kysyä mitä hän haluaa elämältä ja kertoa miltä tämä kaikki minusta tuntuu.

Perus nyrkkisääntönä pidän sitä, että jos on suhteessa onneton niin se ei toimi ja jotain on tehtävä. Olen ajatellut jopa menemistä tuttavani luokse "parisuhdeterapiaan" hänen kanssaan, koska hän nyt ei vaan tunnu ymmärtävän miltä tämä kaikki minusta tuntuu.

Mutta jos ero nyt sitten tulee, niin se on sitten tullakseen, mutta en aio kyllä katsella sellaista touhua joka pilaa myös minun elämäni ja mielialani. Minulla ja sinulla on täysi oikeus olla onnellinen, eikä toisella ihmisella ole oikeutta sitä meiltä riistää. koita olla vahva, se elämä alkaa hymyillä kyllä aikaa myöten kun tulee kuviot elämään.

Tätä suhdetta ennen olin kuusi vuotta yhdessä exäni kanssa ja jätin hänet, koska elämä hänen kanssaan oli silkkaa helvettiä. Rankka paikka se oli, olimme seurustelleet 18:aasta asti ja tunsimme toisemme läpikotaisin. Viimeiset vuodet olimme vain ystäviä saman katon alla. Siltikin ero sattui. Erosta on nyt kohta 4 vuotta ja exäni on vasta nyt alkanut päästä siitä ylitse. Helppoa ei se hänellekkään ollut. Kyllä minäkin häntä ajattelen ja toivon kaikkea hyvää hänelle, onhan hän varmasti ihmnen joka tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Mutta siitäkin selvittiin ja parempi oli se ratkaisu kun jäädä onnettomaan suhteeseen roikkumaan sen takia että pelkää yksinäisyttä.

Ystävät ja muut tärkeät ihmiset ovat siinätilanteessa korvaamattomia, että voi purkaa sydäntään jollekkin luotettavalle ihmiselle ja vaikka viettää tyttöjen iltaa miettimättä miehiä. Toista ihmistä kun ei vain pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi, se lähtee aina ihmisestä itsestään ja siitä mitä hän haluaa.

Voimia sinulle, nämä asiat ei koskaan ole helppoja kenellekkään. Mutta siltikin Life goes one ja uusi päivä tulee joka tapauksessa huomennakin :)

Erosimme viikko sitten, ja tuntuu että tein elämäni pahimman valinnan. Rakastan häntä niin paljon. Eihän ole kuitenkaan läpeensä paha ihminen. Menetin samalla ihmisen jolle voin puhua aivan kaikesta.. Yritin saada häntä takaisin mutta hän vain tokaisi "Parempi varmaan vaan näin". Ja aikaisemmin hän itse itki minulle ettei hänen elämässään ole enää mitään järkeä, koska menetti tärkeimmän ihmisen elämästään.. Vaikka suhde oli jatkuvaa riitelyä niin silti, jostain syystä en vaan osaa elää ilman häntä! Tiedän että hän rakastaa minua, mutta miksei hän sitten muutu minun takiani?? En ymmärrä.. Minä olen ottanut aina hänet takaisin kun hän on minua pettänyt, minä olen itkenyt ja rukoillut polvillani että ottaisi minut takaisin, vaikka sen pitäisi olla toisinpäin. 

Hän sanoi minulle että olisi parempi jos antaisi ajan kulua ja katsoisimme sitten myöhemmin uudelleen (siis esim. vuoden vuoden päästä), mutta pelkään että hän löytää sillävälin jonkun toisen.. En vain osaa päästää irti ihmisestä. Joka hetki mietin että jos yrittäisin saada hänet vielä jotenkin takaisin..

Vierailija

Moikka,

Tiedän tarkalleen miltä susta nyt tuntuu. Kun eroaa toisesta niin siinähän menettää samalla yhden ystävän. Oma exäni tuntee mut edelleenkin parhaiten kaikista. Me seurusteltiin muutama vuosi, suhteessa oli ihania aikoja ja aivan kauheita aikoja. Erottiin, palattiin yhteen, erottiin. Tollasta on-off juttua. Nyt siitä on yli vuosi kun päätettiin yhdessä ettei jatketa yhdessä. Oon sortunut kuitenkin tän päätöksen jälkeen näkemään exääni. Ensin olin pitkään että yritin unohtaa hänet, en halunnut pitää mitään yhteyttä, mutta hän taas ei osannut olla ilman minua ja väkisin yritti päästä taas osaksi mun elämää. No sorruin sitten ja ajattelin että joo, voidaanhan me olla niin kauan väleissä kun on mukavaa eikä tuota mulle mielipahaa. Mutta eihän se ole niin yksinkertaista kun kuitenkin exä kyseessä. Ollaan aina nähty välillä ja tietenkään se meininki ei ole kaverillista vaikka aluksi miettiikin et yritetään pitää se niin. Edelleenkin meillä vaan on joku side mikä yhdistää ja kemiaa. Usein olen miettinyt että hän olisi mulle hyvä mies, mutta sitten kun mietin niitä huonoja puolia ja just se että hänkään ei ikinä muutu sellaiseksi kuin haluaisin käytökseltään. Hetkellisesti ehkä, mut sit palaa samoihin juttuihin. Eli tietää ettei me ikinä voida olla enää oikeasti pari, ellei jotain radikaalia tapahtuisi. 

Vaikka toista rakastaa niin välillä ainoa vaihtoehto on vaan päästää irti. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Varsinkin jos monen yrityksen jälkeen homma ei toimi niin parempi antaa olla. :/ Mä olin meidän eron jälkeen aivan hajalla.. pitkään. Ajattelin etten enää tapaa ketään yhtä mielenkiintoista ihmistä jonka kanssa kemiat oikeasti kohtaa, mutta voin kertoa että olen tavannut ja olen siitä onnellinen. Erosta on sen verran aikaa että tuntuu että olen valmis uuteen parisuhteeseen jos löydän oikeanlaisen ihmisen itselleni ja nyt olenkin tutustunut yhteen jonka kanssa ei voi tietää mitä tuleman pitää. Mutta että kyllä säkin tosta vielä selviät, pikkuhiljaa. Kannattaa miettiä omaa parastaan. Ei kannata olla kenenkään kanssa vain siksi ettei osaa olla yksin. 

Ja usein jos haluaa että toinen haluaa takaisin niin semmonen ruinaaminen ei auta. Yleensä sillon toinen tajuaa mitä menetti kun itse ottaa etäisen asenteen eikä just soittele itku kurkussa että otappa mut takasin. Itse huomasin tämän vaan sillon. :D

Nyt tuli vähän sekavaa kirjotusta, mutta toivottavasti tosta nyt saa jtn selkoa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat