Hyväksikäytöstä kertominen poikaystävälle

Vierailija

Minulla on sellainen tilanne, että minut on raiskattu noin vuosi takaperin. Hyväksikäyttäjäni on poikaystäväni hyvä ystävä. En ole tähän mennessä kertonut tapahtumasta kellekään, koska koen tapahtuneen vuoksi yhä edelleen valtavaa häpeää, syyllisyyttä, itseinhoa ja heikkouden tunnetta. 

Tapahtuman jälkeen sairastuin jonkun asteiseen masennukseen ja syömishäiriöön. Kävin muutaman kertaa muutamalla eri psykologillakin, mutta heillekään en osannut/uskaltanut kertoa raiskauksesta vaan laitoin masennukseni ja jaksamattomuuteni stressin piikkiin. Psykologikäynnit alkoivat vain ahdistamaan entistä enemmän ja lopetin ne melko pian. Aloin pelkäämään älyttömästi liikkua väenpaljoudessa ja jopa jutella miespuolisten ystävieni kanssa. Nykyään pystyn jo olemaan kavereideni seurassa suht rennosti, mutta tuntemattomien seurassa pysyttelen yhä edelleen hyvinkin varautuneena. Tapaus vaikuttaa siis vieläkin voimakkaasti elämääni ja oikeastaan päivittäin tapahtuma käy mielessänikin.

Siksipä olenkin ajatellut kertoa tapahtumasta poikaystävällenikin, jolle en ole kertonut vuoden takaisesta elämästäni juurikaan mitään, vaan olen esittänyt monesti vahvempaa kuin oikeasti olen ja peitellyt asioita. Koen että tapahtuman vuoksi poikaystäväni ja minun välillä on eräänlainen muuri, joka pitäisi murtaa ennenkuin voimme alkaa sen enempää yhteistä tulevaisuutta rakentamaan. Tavallaan suhteemme junnaa nyt paikoillaa. Juttelemisemmekin keskittyy lähinnä vain arkisiin asioihin ainakin minun puoleltani ja tästä jopa poikaystävänikin on minulle huomautellut ja jopa varovasti kysellyt mikä minun on. 

Siksipä haluaisinkin kysyä teiltä neuvoja, kuinka asia kannattaisi ottaa puheeksi? 

Suurin pelkoni kertomisen suhteen liittyy siihen, että poikaystäväni alkaisi syyttää itseään siitä mitä minulle on tapahtunut (olimme silloin poikaystäväni kanssa erossa, mutta aiemminkin olimme seurustelleet). Myös se, että hän alkaisi syyllistämään minua on käynyt mielessäni. Kolmantena asiana se, etten haluaisi että tapaus vaikuttaisi poikaystäväni ja tämän kaverin väleihin (vaikka paskamaisesti tietysti mulle tekikin ja ehkä ansaitsikin sen).

Onko täällä ketään muita jotka ovat kertoneet raiskauksesta poikaystävälle/muille läheisille ihmisille? Kuinka he ovat suhtautuneet? 

Anteeksi hyvinkin sekava teksti. Halusin päästä vähän "selvittämään" omia ajatuksiani ja keräämään rohkeutta kertomiseen. 

 

Kommentit (14)

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011

Totta kai poikaystäväsi syyttää itseään, ja jos hän sinusta yhtään välittää, pistää hän välit poikki heti kaverinsa kanssa. Toivottavasti pahaa tappelua ei tule heidän välilleen, mutta pakkohan sinun on kertoa. Seuraava askel on sitten kertoa poliisille ja tätä varmaan poikaystäväsikin vaatii ja tässä sinua tukee, jos hän sinusta välittää enemmän kuin kaveristaan.

Tsemmpiä! Kuulostaa siltä, että kaikesta puhuminen on sinulle vaikeaa, mutta jos pystyt sen muurin ylittämään, voin vakuuttaa, että tuntuu paremmalta. Muista, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä mennä psykologin juttusille. Poikaystäväsi sinua varmasti tukee, mutta kaikkea ahdistusta ei hän voi kanssasi jakaa. Ammattilaisen apu on suuri apu niin itsellesi kuin parisuhteellennekin

Vierailija

Voimia sinulle tuosta selviämiseen!

Itse en ole joutunut hyväksikäytetyksi, joten ihan kokemuspohjaista tietoa en tietenkään osaa antaa. Ajattelisin kuitenkin, että suurin riski on varmaan tuo, mitä itsekin pelkäät, että poikaystäväsi alkaa syyttää itseään. Ihmisillä on kuitenkin erittäin suuri taipumus syyllistää itseään, vaikka järki sanoisikin, ettei asialla ole mitään tekemistä minun kanssani. Raiskaus on kuitenkin sen verran iso asia, että jos sen on tehdäkseen, niin siinä ei paljon vaikuta se, onko uhri varattu vai eikö ole. Joten siinä mielessä poikaystäväsi ainakin on ihan turha syyttää itseään, kaveri olisi voinut raiskata sinut vaikka olisit ollut naimisissa miehesi kanssa. 

Sinun syyttämisesi taas olisi aivan naurettavaa. Tuskin edes tahdot elämääsi miestä, joka syyttäisi sinua siitä, että sinut raiskattiin, koska jokaisella on oikeus sanoa ei ihan missä tahansa vaiheessa seksuaalista kanssakäymistä. Toki miehelläsi saattaa herätä kysymyksiä siitä, miten tilanteeseen ajauduttiin ja oliko kyseessä ns. puhdas raiskaus, eli mies otti vaikket alunperinkään olisi halunnut ja teit kantasi selväksi, vai oliko tilanteessa jotain flirttiä tms. mikä on voinut saada miehen kuvittelemaan, että tahtoisit. Jokatapauksessa itseäsi sinun on turha syyttää, ei saa sanoa missä tahansa vaiheessa, jos siltä tuntuu.

Miksi sitten haluat, ettei tapaus vaikuttaisi miehen ja hänen kaverinsa väleihin? En oikein ymmärrä tätä. Jos minut raiskattaisiin niin aivan sama kuka olisi kyseessä, en tahtoisi olla missään tekemisissä kyseisen henkilön kanssa, enkä myöskään että poikaystäväni olisi tekemisissä tämän henkilön kanssa kuin korkeintaan hakatakseen puolikuoliaaksi. Ainakin itse tuntisin, että poikaystävälle on ihan sama mitä joku on tehnyt minulle, jos tämä olisi kaveri ihmisen kanssa, joka ylipäänsä voi tehdä jollekin noin. Vielä pahempi, että tutulle ihmiselle. 

Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä, että kertoa kannattaa. Miehen on paljon helpompi suhtautuakin varautuneisuuteesi, jos tietää mitä sen taustalla on.

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011

Raiskaus on aina raiskaus, oli siinä sitten flirttiä tai ei! Ällöttävää miten joku voi käyttää termiä "puhdas raiskaus"! Miten tänä päivänäkin vielä syyllistetään raiskattua, joka AINA on TÄYSIN syytön rikokseen ja pelkästään UHRI! Ja jos flirttiä olisi ollut, ei poikaystävän pitäisi siitä välittää tuollaisessa tilanteessa. Jos hän syyttää mistään (flirtistä, liian paljastavista vaatteista, tms.), ei hän ole tippaakaan arvoisesi ja sellainen kusipää kannattaa jättää heti!

Ja jos hän jostain syystä osoittautuukin kusipääksi, kannattaa hakea tukea ystäviltä, perheeltä, joltakin ihmiseltä johon luotat. En osaa kuvitellakaan miten vaikeassa tilanteessa olet :/

Vierailija

Kiitos mukavista vastauksista ja kannustuksesta!

En oikein edes tiedä, mistä moinen ajatus, etten haluaisi tapauksen vaikuttavan poikaystäväni ja hänen kaverinsa väleihin. Ehkä siksi, että raiskaajalla menee tällähetkellä itselläänkin melko huonosti elämässään ja en haluaisi, että tämä vuoden takainen tapaus alkaisi nyt myös vaikuttamaan kamalasti hänen elämäänsä. Toisekseen ehkä siksi, että tämän raiskaajan perhe on sekä minun että poikaystäväni kavereita, joten olisi ehkä hieman hankalaa ignoorata tämä raiskaaja siitä perheestä. Tietyllä tapaa olen myös mielessäni antanut tälle raiskaajalle tapauksen anteeksi ja ottanut osasyyn tilanteesta itselleni, vaikka näin ei kyllä varmastikaan minun kuuluisi ajatella. Kuten sanottu raiskaus on aina raiskaus, jos ei tilanteeseen täysin myöntyväinen ole ja sanoo ei. 

Välillä mielessäni on myös käynyt, että jättäisin raiskaajani henkilöllisyyden paljastamatta poikaystävälleni. Tämä kuitenkin käytännössä lienee mahdottomuus, eiköhän tuo halua tietää kuka minulle niin on tehnyt..

Seuraavan kerran kun näemme ja sopivan tilaisuuden tullen täytyy koittaa ottaa asia poikaystäväni kanssa puheeksi.

Vierailija

Mitä sinä hyvä ihminen sen poikaystäväs kaverin tunteista välität! Hän satutti sua tosi pahasti ja raiskausta ei mitenkään voi selitellä ja puolustella, koska mielestäni se on yksi julmimmista asioista, mitä naiselle voi tehdä! tottakai kerrot poikaystävälles, koska kyse on vieläpä hänen kaveristaan! Sun täytyy ajatella vain ja ainoastaan omaa hyvinvointias, eikä sen kuka sua satutti. Älyttömän paljon jaksamista sulle! En voi ees kuvitella miltä susta tuntuu! mun poikaystävä varmaan tappais sellasen tyypin, kuka mua satuttais välittämättä oisko se hänen kaverinsa vai ei.

Vierailija

Ehkä olen hieman liiakseni tätä asiaa yksikseni mielessäni pyöritellyt ja etsinyt syitä ja miettinyt ties mitä tapahtuneeseen liittyen. Luonteeltani olen myös ehkä liiankin kiltti, haluaisin, että kaikilla olisi asiat mahdollisimman hyvin. Nyttenkin tuntuu pahalta kertoa tästäkin poikaystävälleni, koska eiköhän tuo tule kuulemastaan hieman järkyttymään ja muutamat yöunet menettämään.. Sisäiset muurit ovat kuitenkin tehty murrettaviksi ja on korkea aika opetella asettamaan välillä myös oma hyvinvointi etusijalle. Vaikka pahalta ja vaikealta tuntuukin, niin eiköhän tämän asian kertominen poikaystävälle tai edes jollekin tuo suurta helpotusta minullekin ja myös toisenpuoleista ymmärrystä minua kohtaan. Ehkäpä tämänkin asian pystyn vielä joskus lähes unohtamaan. Näin vuoden jälkeen tietenkin pahin alkujärkytys ja muu tunneryöppy on laantunut, mutta muuten kyllä tapahtuma pyörii mielessäni niinkuin silloinkin. 

Vierailija
Sunqueen

Raiskaus on aina raiskaus, oli siinä sitten flirttiä tai ei! Ällöttävää miten joku voi käyttää termiä "puhdas raiskaus"! Miten tänä päivänäkin vielä syyllistetään raiskattua, joka AINA on TÄYSIN syytön rikokseen ja pelkästään UHRI!

Opettelepa penska lukemaan, minä sanoin nimenomaan, että jokaisella on oikeus sanoa ei missä tahansa vaiheessa seksuaalista tilannetta ja painotin kahdesti, että syy ei koskaan ole raiskatun. "Puhdas raiskaus"-termi ei tarkoita, että olisi raiskauksia ja puolittaisia raiskauksia, kaikki toisen pakottaminen, oli sitten miten pieni osa koko toimitusta tahansa, on yhtä tuomittavaa ja sanoin sen kyllä tuolla, ole hyvä ja lue uudelleen, ennen kuin tulet tänne huutelemaan ja haukkumaan muita. 

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011
Vierailija
Sunqueen

Raiskaus on aina raiskaus, oli siinä sitten flirttiä tai ei! Ällöttävää miten joku voi käyttää termiä "puhdas raiskaus"! Miten tänä päivänäkin vielä syyllistetään raiskattua, joka AINA on TÄYSIN syytön rikokseen ja pelkästään UHRI!

Opettelepa penska lukemaan, minä sanoin nimenomaan, että jokaisella on oikeus sanoa ei missä tahansa vaiheessa seksuaalista tilannetta ja painotin kahdesti, että syy ei koskaan ole raiskatun. "Puhdas raiskaus"-termi ei tarkoita, että olisi raiskauksia ja puolittaisia raiskauksia, kaikki toisen pakottaminen, oli sitten miten pieni osa koko toimitusta tahansa, on yhtä tuomittavaa ja sanoin sen kyllä tuolla, ole hyvä ja lue uudelleen, ennen kuin tulet tänne huutelemaan ja haukkumaan muita. 

Luin kyllä koko viestisi ja huomasin, että sanoit, ettei syy ole raiskatun, mutta selkeästi tällainen raiskatun syyllistäminen on jollain tavalla mielessäsi ainakin alitajuisesti, et muuten tuollaista termiä käyttäisi.

Voisitko sitten selittää mitä tarkoitit puhtaalla raiskauksella? Jos et sitä osaa tyydyttävästi selittää, on siinä jotain alitajuista syyllistämistä mukana.

En huutele enkä hauku sinua, painotin vaan aloittajalle, että raiskattu on aina puhtaasti uhri, ettei minkäänlaisessa tapauksessa voi itseään syyttää. En halua tällaisessa viestiketjussa ruveta tappelemaan, vaan haluan rohkaista aloittajaa puhumaan.

Vielä aloittajalle kysymys, että oletko tosiaan vielä tekemisissä tämän raiskaajan kanssa? :o Jos näin on, en osaa kuvitellakaan miten rankkaa on nähdä tätä tyyppiä. Oletan ettei hän ole puhunut tapahtuneesta myöhemmin, saati pyytänyt anteeksi. Sinun ei minun mielestäni missään tapauksessa pitäisi joutua olemaan yhteydessä häneen tai sääliä häntä huonon elämäntilanteen takia, ainakaan ennen kuin hän pyytää anteeksi.

Varmasti puhuttuasi jonkun kanssa, saat myös varmuutta tähän asiaan. Oikeasti, älä sääli sitä tyyppiä, se saa vaan syyttämään itseään enemmän, niin kuin olet huomannutkin. Se ei ole oikein, ansaitset paljon parempaa!

Vierailija

Tarkoitin puhtaalla raiskauksella nimenomaan sitä, että uhri ei missään vaiheessa ole suostuvainen mihinkään läheisyyteen/kanssakäymiseen, ei flirttaile tai muuten anna ymmärtää mitään. Eli kuvitteellisena tilanteena se, että henkilöt tapaavat jossain paikassa, bileissä tms, ehkä juttelevat jotain normaalia (esim. sää) koska tuntevat toisensa, ja sitten toinen vain käy kimppuun. Erona sitten se, että esim. jos nainen olisi flirttaillut jollain tapaa tai jopa itse tehnyt aloitteen vaikka vain aikeenaan pussailla tai istua kainalossa. Mutta kuten sanoinkin, oli kumpi tahansa, niin raiskaus ei koskaan ole oikeutettu teko ja missä tahansa kohtaa saa sanoa ei. (Myönnän, että termi on ehkä vähän huono enkä sitä nyt ihan kauhaeasti kirjoittaessani miettinyt, että mitä tuolla voi ymmärtää. Oli vain nopeampi tapa erotella se, että joskus raiskaus lähtee ns. nollatilanteesta ja joskus molemmat ovat tiettyyn pisteeseen mukana mutta toisen stopatessa toinen jatkaa ilman toisen lupaa. Kuitenkin molemmissa tilanteissa teko on yhtä tuomittava.)

Ja kyllä raiskatun syyllistäminen oli siinä mielessä mielessäni, että aloittaja itse pelkäsi, että hänen poikaystävänsä voisi tehdä niin. Joten minä koetin vastata hänen ajatukseensa tuomalla esiin sen, miten joku ehkä voisi perustella tälläistä syyllistämistä. (Ja koska emme tiedä millainen tilanne on johtanut raiskaukseen, onko pelkkä päällekäyminen jne. vai onko tilanteeseen liittynyt ensin molemminpuolista läheisyyttä, niin katsoin tarpeelliseksi huomioida, että JOKU voi pitää tätä merkittävänä erona.) En sanonut, että minä syyllistän, vaikka kykenenkin ajattelemaan, että joku voi näin ajatella. Minä tiedän, että jotkut ajattelevat, että flirttailu tai paljastava pukeutuminen antaisi oikeuden koskea tai tekisi raiskauksen osittain uhrin viaksi. Itse en todellakaan kannata tälläistä ajattelua, mutta jotkut ajattelevat näen, minä tiedän sen, joten koetin ajatella tilanteen kuten mahdollinen syyllistäjä sen voisi ajatella. Tai kuten jopa uhri voi itse itseään syyllistää. Tämä on kuitenkin suurin syy, miksi niin pieni määrä raiskauksista päätyy poliisin tietoon, että uhri alkaa itse miettiä mitä teki väärin. 

Vierailija

Pakko kirjoittaa kun olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa... Jouduin hyväksikäytetyksi teini-iässä, hieman ennen kuin tapasin poikaystäväni. Asiasta en pystynyt puhumaan kenellekään koska koin niin kovaa syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. Ymmärrän tuntemuksiasi siis! 

Reilun parin vuoden seurustelun jälkeen poikaystäväni tivasi syytä jatkuvaan masennukseeni ja itsetuhoisuuteen. Rohkenin kertoa hyväksikäytöstä, ja hän sanoi ajatelleensa jo pidemmän aikaa että jotain sellaista olisi tapahtunut. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja koitti tukea parhaansa mukaan. En tiedä missä olisin tänä päivänä ilman häntä!

Kerro ihmeessä poikaystävällesi, vaikka tilanne tuntuisi kuinka ahdistavalta! Asiasta puhuminen on suorastaan elintärkeää! Voin kertoa kokemuksesta että olo vain pahenee vuosien myötä, ellei asioita käy läpi. Jos yrittää vähätellä tai unohtaa tapahtunutta, asia kummittelee aina alitajunnassa ja syö voimavaroja. Itse sain apua myös terapiasta, mutta on aika lottovoitto löytää sopiva terapeutti/psykologi. Suosittelen myös vertaistukiryhmää, netistä löytyy infoa (tukinainen.fi). Avoin keskusteluryhmä esim. on ilmainen ja todella hyödyllinen.

Voimia sulle! Vastoinkäymiset voi kääntää myös voitoksi, sillä selvittyään on vahvempi ihminen joka omaa paremman itsetuntemuksen. Sinäkin varmasti eheydyt vielä, vaikka saattaa tuntua siltä että "sielu" on raadeltu kappaleiksi... Mennyttä ei voi muuttaa eikä ympäristöään hallita, mikä voi saada olon tuntumaan avuttomalta ja toivottomalta. Ainoastaan omaan suhtautumiseensa voi vaikuttaa ja jonain päivänä osaat taas arvostaa itseäsi! Se ei tapahdu hetkessä, mutta on kaiken työn arvoista. Rohkeutta!

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011

^^ Vastaus oli selventävä, ymmärrän nyt mitä tarkoitat. Termi tosiaan oli vaan huono... Tosiaan kuten aiemmin sanoin, jos poikaystävä rupeaisi sellaisia syitä uhrin puolelta tivaamaan, olisi hän ihan kelpaamaton poikaystäväksi. Enpä kyllä usko, että monet on sellaisia. Miksi sitä sitten seurustelisi jos ei toisen tunteista ja hyvinvoinnista välitä. Että ei kannata pelätä poikaystävän reaktiota, ellei siihen ole jotain syytä, esim. aikaisempi ikävä kohtelu.

^ Täysin samaa mieltä äskeisen kanssa, jos asiaa ei käy läpi ja pyörittelee sitä vaan mielessään, asiat muuttuu vaan pahemmaksi. Ei tuollaista voi koskaan unohtaa. Ajan kanssa varmasti sitä miettii vähemmän, mutta vasta kun asiasta pystyy avautumaan jollekin muulle.

Vierailija

Kiitoksia taas paljon kannustuksesta. Tunteeni siitä, että asia täytyy ottaa pikaisesti puheeksi, on kokoaika vain vahvistunut. Tämä jo mielestäni hyvä alku, että uskallauduin edes tänne asiasta kirjoittamaan. 

Ja "mukavaa", että täällä on myös joku samassa tilanteessa ollut. Sinulla oli kauniita ajatuksia sekä hyviä ja käyttökelpoisia neuvoja. Täytyy tutkailla eri vaihtoehtoja, jos oloni ei sillä ala erityisemmin paranemaan, että saan asiasta kerrottua edes jollekin. 

Kun tästä "puhtaasta raiskauksesta" on ollut tässä puhetta, niin voisin kai sen verran tapauksesta paljastaa, että olimme siis samoissa bileissä tämän miehen kanssa ja alkuillasta pussailimme muutaman kerran. Yöksi jäin tuttavani luokse ja jossain vaiheessa tämä mies sitten tuli huoneeseen, jossa nukuin. Hän ehdotteli seksiä ja kieltäydyin ja sanoin useampaan kertaan ei. Hän tivaili kovasti syytä ja koetti ottaa minulta vaatteita pois. Koetin estellä ja pyytää lopettamaan, mutta lopulta tilanne johti kuitenkin siihen mihin johtikaan.. Itseni syytteleminen johtunee siis lähinnä tuosta pussailusta. Toisekseen olisinhan minä voinut huutaa apua, sillä talossa oli kyllä muitakin ihmisiä. Olin vain niin paniikissa, etten jotenkin osannut. 

Raiskaajan kanssa olen yhä tekemisissä lähes viikottain, koska tosiaan hän viettää paljon aikaa poikaystäväni kanssa. Juuri äskenkin kahvittelimme samassa pöydässä, ja samalla kun sisälläni kiehui valtavaa vihaa ja jonkunlaista pelkoa häntä kohtaan, olin kuin ei mitään olisikaan koskaan tapahtunut. Alussa olin tapahtuneesta niin järkyttynyt, että halusin vain kieltää kaiken ja olla tosiaan kuin kaikki olisi ihan hyvin. Nyt myöhemmin asianottaminen puheeksi tuntuu jollain tavoin hölmöltä, koska hän on tapahtuman jo varmastikin lähes unohtanut ja olettaa asian olevan minunkin kannalta hyvin. 

Vierailija

Voimia sinulle! Suosittelen asian ottamista puheeksi, vaikka se tuntuisi vaikealta, se helpottaa oloasi. Noin suuren salaisuuden sisällä pitäminen vain romuttaa sinua sisältäpäin hiljalleen kokoajan. Luulisi poikaystäväsi ymmärtävän, eikä syyttelevän sinua. Sen sijaan ystäväänsä tämä välinsä katkaisee, jos on arvoisesi. Ei häntä kuulu mielyttää sen jälkeen mitä hän on sinulle tehnyt. Kuten muutkin täällä ovat ehdottaneet, kannattanee tukeutua myös ulkopuoliseen apuun. He ovat ammattilaisia ja ovat varmasti kohdanneet muitakin samassa tilanteessa olleita, joten osaavat käsitellä asiaa oikealla tavalla. Edessä on vielä pitkä prosessi, mutta uskon, että vielä joskus asia vaikuttaa elämääsi paljon vähemmän. 

Vierailija

Samanlaisessa tilanteessa olen ollut, hyväksikäyttäjä ei kyllä ollut poikaystävän kaveri mutta kuitenkin. Minulle siitä seurasi myös masentuneisuutta ja sitä myöten syömishäiriötä. Nykyään olen suht hyvin syömishäiriöstä päässyt yli, kuitenkin välillä tulee hetkiä jolloin ruoka ei vaan maistu. Silloin oli muutenkin mieli maassa ja yhtäkkiä rupesin vaan itkemään. Poikaystävä säikähti reaktiota ja kyseli, että mikä on. Jotenkin sain kerrottua hänelle.

Muista, että tapahtuma ei ole sun syysi!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat