VAKAVA PARISUHDEONGELMA??

Vierailija

Haluan jakaa palan (SUUREN SELLAISEN) yksityiselämää kanssanne. Olemme avopuolisoni kanssa seurustelleet nyt neljä vuotta. Hänelle on alusta asti tipahdellut postiluukkuumme ulosottoviraston kirjeitä, joiden sanoi johtuvan maksamattomasta puhelinlaskusta. Näin neljän vuoden jälkeen, niitä kirjeitä tulee EDELLEEN. Avopuolisoni ei halua keskustella asiasta. Olen parikymppinen ja avopuolisoni 23v. Tässä vaiheessa elämää haluaisin hankkia omakotitalon ja lapsia, mutta se on mahdotonta noiden ulosottoviraston kirjeiden takia. Olen itse pistänyt hänen kirjeisiinsä 300€ rahaa, jotta laskuhen tulo loppuisi.

Melkein jokaikinen kerta baariin lähtiessä joudun muistuttamaan avopuolisoani siitä, että koittais käyttäytyä. Hänellä on tapana harrastaa sellaista, että tönäisee jotain miespuolista henkilöä, sen jälkeen tarraa paidasta kiinni ja rupeaa huutamaan, että "mitä vittua sä siinä tönit" ja tämä päättyy AINA turpaanvetämiseen. Ja mä olen niin NO-LO-NA. Jos sanon, että "lopeta" saan vastaukseksi vain "miksi et puolusta minua?" Miksi puolustaisin? Okei, rakas ihminen, mutta väärin mikä väärin kun toinen riidan osapuoli ei ole tehnyt mitään. Minuun hän ei ole koskaan koskenut pahasti.

Meillä oli ensimmäiset kaksi vuotta todella hyvää seksiä. Hän halusi melkein jokailta ja vielä niin pitkään, että olin ihan väsynyt. Nyt seksiä ei ole ollut viimeisenä kahtena vuotena kuin kerran kuukaudessa? Ongelma on siinä kun MIES EI HALUA. Itse olisin jo valmis nylkyttämään vaikka betoniporsasta. Olen niin puutteessa, niin puutteessa. Olen kysynyt häneltä, miksei hän halua, mutta saan aina vastaukseksi "en tiedä". Olen kyllästynyt.

Vuonna 2010 ollessamme lomamatkalla, oli tililtäni kadonnut 300€. Se kolmesataa, jonka olin säästänyt vuokraan, oli hän varastanut sen tililtäni. Hän vei pankkikortin laukustani ja nosti tililtäni sen summan. Okei, en olisi saanut IKINÄ kertoa tunnustani hänelle, mutta ajattelin sen jo unohtuneen.

Sitten tämä ikuinen tietokoneongelma. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa tuota pakkomielteistä tietokonepelien pelaamista.

Niin, ja hän pistää aina ystävänsä etusijalle. Jos olen tehnyt meille viikonloppuna illallisen hänen töistä kotiin palatessa, ilmoittaa hän ovella että lähtee jätkien saunailtaan ja sulkee oven perässään.  

Mitäs vielä... Mun hermot ei enää meinaa kestää tätä. Olen jo miettinyt eroa, mutta miten se voi olla niin älyttömän hankalaa vain ottaa ja lähteä. Olen myös kiristänyt erolla, mutta vastaukseksi sain "se on sinun päätöksesi, enkä voi sille mitään". Hän ei edes yrittänyt estellä minua. Ja minä olen se, joka on ALUASTA ASTI ollut tossun alla. 

Kertokaa mielipiteitänne ja kannustakaa minua siihen järkevämpään suuntaan. Tarvitsen todella ulkopuolisen ihmisen mielipidettä. Kiitos.

Kommentit (6)

Vierailija

Itse en tommosta miestä kauan kattelis. Vaikuttaa ettei miehesi hirveästi arvosta sua, oot sille itsestään selvyys.

Ota teidän suhdetilanne puheeksi ja tee selväksi mikä sua harmittaa ja mihin haluisit muutosta. Muista myös kuunnella. Tee myös selväksi, että jos asiat ei muutu, niin teidän suhde on ohi, koska eihän huonoon suhteeseen kannata jäädä ja tuhlata aikaa varsinkaan jos on jo kaikkensa yrittänyt.

Ja tottakai on vaikeeta yrittää jättää ihminen jonka kanssa on ollut pitkään ja jota vielä rakastaa, mutta jostain se voima siihen on löydettävä.

Vierailija

Kiitos todella paljon. Olen kanssasi täysin samaa mieltä joka ikisestä lauseesta. Olet ihan oikeassa, että olen hänelle täysin itsestään selvyys, eikä hän arvosta minua yhtään. Kiitos fiksuista ja rohkaisevista sanoista.

Vierailija

Samaa sanoisin kuin edellinen. Arvostus tuntuu puuttuvan kokonaan ja tuo rahahomma on varmasti erittäin raastava, koska kuten sanoit, ei tulevaisuuden suunnittelu ole mitenkään mahdollista, jos et koskaan tiedä, milloin tulee seuraava ulosottokirje, joka vetäisee maton alta. 

Jos mies ei suostu edes keskustelemaan asiasta, niin pelkäänpä että on turha edes toivoa parannusta. Miehesi lienee joko ikuinen lapsi, jota ei kiinnosta asioidensa hoitaminen, tai sitä tyyppiä, joka tarvitsee suuremman kolauksen ennen kuin ymmärtää, ettei näin voi jatkua. Kummassakaan tapauksessa muutos ei tule, jos homma jatkuu noin. Ehdotan myös eroa. Maailma on täynnä ihania miehiä ja tuskin haluat menettää enää yhtäkään tilaisuutta sellaisen tapaamiseen. 

Ja jos tunteet hankaloittaa lähtöä, niin kohtaloon uskominen auttaa. Jos teidät on tosiaan tarkoitettu toisillenne, niin löydätte toisenne uudelleen joku kaunis päivä. Tai sitten huomaat puolen vuoden päästä, ettei oikeastaan ole edes ikävä ja kiität itseäsi lähtemisestä. 

Vierailija

Ihan totta. Kohdallani sanonta "asioilla on tapana järjestyä" pitää aika useasti paikkansa, joten täytyy uskoa myös kohtaloon. Kiitos myös sinulle näistä viisaista sanoista!

Vierailija

Yhdyn edellisiin. Mä oon sitä mieltä, että nyt pakkaat tavaras ja häivyt! Mies ei arvosta sua, pöllii sun rahojas eikä kunnioita sua! Sun on vaikeempi olla tollases parisuhees ku lähteä pois. Jaksamisia!(:

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat