kaukosuhde vai leikkiä?

what to do??

Eli siis olen 17v ja *säätöni* on 20v, olen eronnut yli 2 ja puolivuotisesta suhteestani vähän aika sitten ja säätöä oli ennen eroa tämän kakskymppisen kanssa, mutte en siis jättänyt kihlattuani tämän jätkän takia. mutta siis asiaan, ollaan nähty ja tunnettu tuon säätöni kanssa jo jonkun aikaa ja juttu luistaa, mutta hän asuu useamman sadan kilometrin päässä,opiskelee niinkuin minäkin. Asun vielä äitini luona ja en usko että hän päästäisi minua niin kauas,hänelle tuntemattoman miehen luokse vkl. Molemmilla on tunteita puolin ja toisin, mutta päätimme silti ottaa hitaasti. Olen onnesta sekaisin, eksäni nimittäin hakkasi minua... ja tiedän että tämä mies ei minua satuta samalla tavalla kuin eksä. Mutta ongelmana on välimatka,tietämättömyys millon näkee seuraavan kerran, ja mitä minun emäntäni asiaan sanoisi, mies on siskoanikin vanhempi.... :s neuvoa kellään joka ois ollu suunnilleen samassa tilanteesa??

Kommentit (3)

NGG

Hei!

Itse olen tuossa tilanteessa joskus ollut. Nyt tosin ikää kohta 21.
Sanottaisiinko, että aika näyttää, tuleeko siitä mitään. Itse olen ollut kaukosuhteesa monta vuotta, missä on tullut uudelleen ihastumista ja rakastumista moneen kertaan. Välimatkaa oli n 500km ja on edelleen. Ollaan "erottu" moneen kertaan ihan pienistä ja tyhmistä syistä ja vaikeinta on silloin, kun ei ole yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle, että ei ole sitä, mikä auttais jaksamaan olla erossa toisesta, jos ei tiedä, että 2 vuoden päästä esim olisi realistista asua saman katon alla.

Voin kertoa, että välimatka tuo rankkuutta... henkinen kantti on koetuksella jatkuvasti, ellei molemmat osapuolet ole tyyppiä, jotka kertoisi tunteista. Varsinkin, jos(ja kun) tulee pahempia erimielisyyksiä, eikä niitä välimatkan takia saa heti sovittua, niin voi olla oma päivä pilalla, tai viikkokin.

Mutta välimatka ei tietenkään ole este, mutta luultavasti syvemmät tunteet tulevat vasta sitten, kun on paljon saanut olla toisen lähellä ja arjessa mukana. Ei puhelinkeskustelut korvaa sitä, mutta auttavat tottakai toiseen tutustumisessa.

Ikäeronne saattaa nyt tuntua "suurelta", mutta kun aikaa kuluu, niin noilla vuosilla ei paljonkaan ole väliä.. Tosin se 18-v kynnys on sellainen, kun saa mahdollisesti ajokorttia, mikä helpottaa kulkemista ja saa mennä baareihin jne.. Mutta silloinhan viimeistään saa itse päättää omasta elämästään. Tutustukaa rauhassa toisiinne ja antakaa aikaa.

Ja säätö, kuulostaa kyllä säädöltä, mutta siitä voi tulla jotain hyvää ja kestävääkin, jos molemmat siihen uskoo. Itsellä on nimittäin käynyt näin. Aina löydetty toisemme uudelleen, vaikka oltais elettykkin hetki molemmat omaa elämää vaan. Tsemmiä molemmille!

Vierailija

Kiitos NGG, yksi ongelmista on se, että tämä mies ei koskaan tunnu minua ajattelevan, viikolla kyllä soittelee ja laittaa viestiä, mutta viikonloppuisin, ei saa kiinni, ei tule mitään viestiä ja aina sama selitys, hukkasin puhelimen. muutama viikonloppu mennyt näin, ja uskoni mihinkään vakavampaan on pian jo mennyt. Viikonloppuisin (jos saa kiinni) hän saattaa soittaa ja alkaa naputtamaan jostain... Nyt ajattelin että en ota mitään yhteyttä ennenkuin hän ottaa minuun. En ala tuhlaamaan sinkku aikaani miehelle joka ei tunnu minusta välittävän, ainakaan viikonloppuisin. 

Sunqueen
Seuraa 
Liittynyt11.10.2011

Kuulostaapa oudolta, että juuri viikonloppuisin ei halua pitää yhteyttä :S Onko hän kova bilettäjä? Että meneekö viikonloppun baarissa, eikä halua olla sitten yhteydessä? En haluaisi sanoa mitenkään ikävästi, mutta onko mahdollista, että hänellä olisi joku säätö, jota näkisi aina viikonloppuisin? Selittäisi tuon nuivan suhtautumisen yhteydenottoihin...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat