Suhteeni on kuin vankila..

icantgetout

Muutimme kesäkuussa mieheni kanssa yhteen. Silloin ajatus yhteiselämästä tuntui vielä lupaavalta, mutta nyt asiat ovat toisin.

Riitelemme HYVIN PALJON mitä erilaisimmista asioista, niin isoista kuin pienistäkin. Oloni on ollut jo muutaman kuukauden onneton ja puhti on poissa. Haluaisin erota, mutta mieheni kiristää minua sillä että hän satuttaisi itseään tai jopa vihjailee lopettavansa elämänsä jos otan eron. Hän valittaa että ei ole mitään järkeä käydä töissäkään jos minä lähden joten hän lopettaisi työnsäkin.
Minä en todellakaan halua että näin kävisi, etenkin tuo itsensä satuttaminen pelottaa.. Välitän hänestä vielä, mutta enempi kuin ystävästä.

Seksiä en ole halunnut hänen kanssaan pariin kuukauteen, mutta velvollisuuden tunteesta olen antanut harvakseltaan.. viime kerralla minua alkoi jopa hieman yököttämään tilanne.

Hän väittää myös eron tullessa puheeksi että olen pilannut hänen elämänsä ja huijannut häntä kun olen suostunut ensin muuttamaan yhteen ja nyt haluankin erota. Olen yrittänyt selittää että asiat olivat ennen yhteenmuuttoa toisin ja koska olen kovin nuori (juuri ja juuri 20) niin en mitenkään pysty sanomaan vielä haluanko asettua aloilleni. Minä teen virheitä, mutta huijannut häntä en ole!

Sen lisäksi on olevinaan minun vika kun häneltä lähtee kaverit kun olen yrittänyt rajoittaa hänen kännireissujaan/juomista. Hänellä on pientä ongelmaa juomisen kanssa, sitä ei tapahdu usein, mutta joka kerta kun hän juo niin se riistäytyy käsistä eikä hän osaa lopettaa ajoissa. Tämäkin rasittaa meidän suhdetta ja hän on minusta suorastaan ällöttävä kännissä.

Harvoin olen häntä kutsun käydessä kieltänyt juomaankaan lähteä. Ollaan puhuttu että hnen pitäisi oppia juomaan vähemmän tai jättää vaikka viina pois kuvioista kokonaan, mutta ikinä ei mene perille ja tulos on aina sama.

Olen yrittänyt ehdottaa hänelle että jos he kavereiden kanssa tekisivät välillä muutakin kuin vain joisivat, mutta se ei kuulemma käy. En ymmärrä miksei muka!??

Tämä on vaikeaa ja saatan kuulostaa hirmuselta lehmältä, mutta minua ahdistaa ja en halua jatkaa näin.

Mutta en uskalla erotakaan kun hän uhkailee elämällään minua..

Apua..?

Kommentit (5)

myy94-

Minä en ole ollut tilanteessa, missä eron kohdalla joku olisi uhannut satuttaa itseään niin en oikein osaa sanoa muuta kuin että haistakoot paskat. Miehellesi siis. Jos sinä haluat erota, niin tee se! Ei ole sinun vika jos miehesi satuttaa itseään, vaikka se voikin tuntua pahalta. Enkä oikeasti usko että hän niin tekisi, hän toivottavasti vain sanoo niin.

Susanna

Niskasta kiinni ja ajattele itseesi. Ei sinun tarvia ajatella että hän tekisi mitään. Itsemurha kumminkin on henkilön oma päätös ja itsekäs. Ei suhteessa saa olla pakolla. Elikkä kimpsut ja kampsut kasaa ja jatka elämää muualla! 

Lenune

Todennäköisesti koko uhkailu on vain kiristämistä, jolla saa sinut pidettyä itsellään. Harva ihminen, joka tuollaisella uhkailee, todella tekee itselleen mitään. Varsinkin, jos riitelette paljon ja mies ei ota sinua huomioon esim. tuossa ryyppäämisjutussa, niin ei vaikuta kovin paljoa sinusta välittävän. Välittää enemmän itsestään, ja siksi uhkailee tuollaisella, koska tietää että sinä pelkäät hänen oikeasti tekevän jotain. Se on kuitenkin sinun elämäsi, joka tuossa kärsii, joten lähde ennen kuin oma mielenterveytesi romahtaa. Hän tuskin lopettaa uhkailua, joten se ei saa estää sinua elämästä omaa elämääsi. 

Jos asia huolettaa niin kerro vaikka hänen kavereilleen tai vanhemmilleen, miten asiat ovat. Sano, että aiot jättää miehen, mutta tämä uhkailee tekevänsä itselleen jotain ja ottavansa lopputilin töistä, jos teet niin. Luulisi vanhempia tai kavereita sen verran kiinnostavan, että vahtivat ettei toinen tosissaan tee mitään. Ei ole sinun vastuusi pysyä suhteessa vain, koska pelkäät ettei toinen kestä lähtöäsi. 

Käsittääkseni tälläisistä tapauksista voi ilmoittaa poliisillekin, että olet jättämässä miehesi, mutta hän uhkaa tehdä jotain itselleen. 

Joka tapauksessa, ei tuollainen käytös kuulu terveeseen parisuhteeseen. Jos siltä tuntuu niin lähde. 

Janina
icantgetout

Muutimme kesäkuussa mieheni kanssa yhteen. Silloin ajatus yhteiselämästä tuntui vielä lupaavalta, mutta nyt asiat ovat toisin.

Riitelemme HYVIN PALJON mitä erilaisimmista asioista, niin isoista kuin pienistäkin. Oloni on ollut jo muutaman kuukauden onneton ja puhti on poissa. Haluaisin erota, mutta mieheni kiristää minua sillä että hän satuttaisi itseään tai jopa vihjailee lopettavansa elämänsä jos otan eron. Hän valittaa että ei ole mitään järkeä käydä töissäkään jos minä lähden joten hän lopettaisi työnsäkin.
Minä en todellakaan halua että näin kävisi, etenkin tuo itsensä satuttaminen pelottaa.. Välitän hänestä vielä, mutta enempi kuin ystävästä.

Seksiä en ole halunnut hänen kanssaan pariin kuukauteen, mutta velvollisuuden tunteesta olen antanut harvakseltaan.. viime kerralla minua alkoi jopa hieman yököttämään tilanne.

Hän väittää myös eron tullessa puheeksi että olen pilannut hänen elämänsä ja huijannut häntä kun olen suostunut ensin muuttamaan yhteen ja nyt haluankin erota. Olen yrittänyt selittää että asiat olivat ennen yhteenmuuttoa toisin ja koska olen kovin nuori (juuri ja juuri 20) niin en mitenkään pysty sanomaan vielä haluanko asettua aloilleni. Minä teen virheitä, mutta huijannut häntä en ole!

Sen lisäksi on olevinaan minun vika kun häneltä lähtee kaverit kun olen yrittänyt rajoittaa hänen kännireissujaan/juomista. Hänellä on pientä ongelmaa juomisen kanssa, sitä ei tapahdu usein, mutta joka kerta kun hän juo niin se riistäytyy käsistä eikä hän osaa lopettaa ajoissa. Tämäkin rasittaa meidän suhdetta ja hän on minusta suorastaan ällöttävä kännissä.

Harvoin olen häntä kutsun käydessä kieltänyt juomaankaan lähteä. Ollaan puhuttu että hnen pitäisi oppia juomaan vähemmän tai jättää vaikka viina pois kuvioista kokonaan, mutta ikinä ei mene perille ja tulos on aina sama.

Olen yrittänyt ehdottaa hänelle että jos he kavereiden kanssa tekisivät välillä muutakin kuin vain joisivat, mutta se ei kuulemma käy. En ymmärrä miksei muka!??

Tämä on vaikeaa ja saatan kuulostaa hirmuselta lehmältä, mutta minua ahdistaa ja en halua jatkaa näin.

Mutta en uskalla erotakaan kun hän uhkailee elämällään minua..

Apua..?

Tiiäkkö mulla on silleen sama tilanne mutta vähän eri. Tosi kiva tai no ei sillee todellakaan kiva mutta sillee että en oo ainoa joka kamppailee vaikean suhteen kans. Jos tahot niin lähetä mulle sähköpostia niin jutellaan tarkemmin vaikka jos tahot. pärjäämisiä! :)

emilia
icantgetout

Muutimme kesäkuussa mieheni kanssa yhteen. Silloin ajatus yhteiselämästä tuntui vielä lupaavalta, mutta nyt asiat ovat toisin.

Riitelemme HYVIN PALJON mitä erilaisimmista asioista, niin isoista kuin pienistäkin. Oloni on ollut jo muutaman kuukauden onneton ja puhti on poissa. Haluaisin erota, mutta mieheni kiristää minua sillä että hän satuttaisi itseään tai jopa vihjailee lopettavansa elämänsä jos otan eron. Hän valittaa että ei ole mitään järkeä käydä töissäkään jos minä lähden joten hän lopettaisi työnsäkin.
Minä en todellakaan halua että näin kävisi, etenkin tuo itsensä satuttaminen pelottaa.. Välitän hänestä vielä, mutta enempi kuin ystävästä.

Seksiä en ole halunnut hänen kanssaan pariin kuukauteen, mutta velvollisuuden tunteesta olen antanut harvakseltaan.. viime kerralla minua alkoi jopa hieman yököttämään tilanne.

Hän väittää myös eron tullessa puheeksi että olen pilannut hänen elämänsä ja huijannut häntä kun olen suostunut ensin muuttamaan yhteen ja nyt haluankin erota. Olen yrittänyt selittää että asiat olivat ennen yhteenmuuttoa toisin ja koska olen kovin nuori (juuri ja juuri 20) niin en mitenkään pysty sanomaan vielä haluanko asettua aloilleni. Minä teen virheitä, mutta huijannut häntä en ole!

Sen lisäksi on olevinaan minun vika kun häneltä lähtee kaverit kun olen yrittänyt rajoittaa hänen kännireissujaan/juomista. Hänellä on pientä ongelmaa juomisen kanssa, sitä ei tapahdu usein, mutta joka kerta kun hän juo niin se riistäytyy käsistä eikä hän osaa lopettaa ajoissa. Tämäkin rasittaa meidän suhdetta ja hän on minusta suorastaan ällöttävä kännissä.

Harvoin olen häntä kutsun käydessä kieltänyt juomaankaan lähteä. Ollaan puhuttu että hnen pitäisi oppia juomaan vähemmän tai jättää vaikka viina pois kuvioista kokonaan, mutta ikinä ei mene perille ja tulos on aina sama.

Olen yrittänyt ehdottaa hänelle että jos he kavereiden kanssa tekisivät välillä muutakin kuin vain joisivat, mutta se ei kuulemma käy. En ymmärrä miksei muka!??

Tämä on vaikeaa ja saatan kuulostaa hirmuselta lehmältä, mutta minua ahdistaa ja en halua jatkaa näin.

Mutta en uskalla erotakaan kun hän uhkailee elämällään minua..

Apua..?

Itselläni aivan sama tilanne oli muutama kuukausi sitten! En itse osannut päästää ollenkaa irti, en olisi pystynyt jättämään vaikka tiesin sen olevan paras ratkaisu. Onneksi tajusin itse syyttelemään häntä turhistakin asioista  (käänsin tilanteen ympäri) ja hänen tajuamaan että paras olisi jos hän jättäisi. Exäni ymmärsi tilanteen yht äkkiä jätti ja katkaisut välimme totaallisesti. Vaikeeaahan tämä on mutta järkevästi tämä on oikein. Tullaan kummiskin jossain vaiheessa löytämään vielä paremmat miehet, jotka oikeasti arvostaa ja kunnioittaa. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat