miten teillä menee parisuhteessa?

i dont know what i want

Joops elikkä ollaan seurusteltu n. 3.5vuotta avopuolisonikanssa. suhteen alussa olimme aika nuoria mutta kaikki oli ihanaa. riitti vain toisen seura. vuosi ollaan nyt yhdessä asuttu ja silloin loppui läheisyys ja seksielämämme tyssähti siihen että sitä on noin kerran viikossa jos sitäkään. toki pitkässä parisuhteessa on kuivia kausia jolloin seksi ei hirvesti edes kiinnosta mutta miten saisin parannettua sitä kun itsellä on niin huono itsetunto kroppani suhteen..en halua olla edes omassa kodissani puolialasti jos poikaystäväni on kotona..olen aivan varma että se on yksi syy vähäiseen seksiin koska itselläni on halut siksi juuri laatuneet. no sillon kun harrastetaan seksiä niin ei se kauaa kestä mutta onhan se taivaallista... mulla on ikävä mun poikaystävää vaikka oisin sen kanssa koko päivän kotona, monesti pelkään että mieheni tunteet lopahtavat ja hän haluaa etsiä itselleen uuden:/ kauheen sekavasti varmaa kirjotin mutta kiitos etukäteen jos joku viitsii vastata jotain. vinkkejä mielellään juuri siihen että miten saisin itsetuntoni paremmaksi vaikken näytäkkään nykyään mitenkään nätiltä?ja miten te olette saaneet parisuhteen paremmaksi?

Kommentit (10)

nni-

Meillä ei mene poikaystävän kanssa tällä hetkellä mitenkään kovin hienosti. Itse olen 21, poikaystävä nelisen vuotta vanhempi. Mies tekee paljon töitä, pitkää päivää ja myös viikonloppuisin. Ymmärrän ja hyväksyn sen, mutta kun ne työt menee aina mun edelle ja sitten on vielä miehen kaverit ja kaikki mahdollinen "muu elämä". Seksi ei luista, ei sitten niin missään määrin. Kerran kuussa saattaa olla jotain sutinaa makuuhuoneen puolella. Mies ei tiedä vieläkään mitä tältä suhteelta haluaa, vaikka ollaan seurusteltu piakkoin kolme vuotta. Kerran päätin ottaa härkää sarvista ja kysyin kolme kysymystä; Rakastatko mua? Oonko mä sulle kaikkein tärkein? Haluatko sä olla mun kanssa maailman tappiin asti? Jokaiseen kysymykseen sain saman vastauksen, "en tiedä". Ja tällä hetkellä en itsekään tiedä mitä haluan. Ollaan mietitty yhteisen asunnon hankkimista, mutta oliskohan se kuitenkaan ratkaisu yhtään mihinkään.
Sulle i dont know what i want musta tuntuu välillä aivan samalta. Voisikohan vaikka pieni viikonloppureissu kaksistaan tehdä suhteellenne hyvää? Tai jokin muu irtiotto arjesta, esimerkiksi leffa -ja ravintolailta, yhteisen harrastuksen aloittaminen tai jotain muuta vastaavaa. Muuta vinkkejä en oikein osaa antaa. Hurjasti tsemppiä !

i dont know what i want

nni-, me olemme poikaystäväni kanssa molemmat 19v. meillä ei ole edes työ ongelma vaan se ettei koskaan olla toistemme kanssa kun kotona ollaan, mies istuu koneella ja itse katon telkkaria. se voisikin auttaa jos leffaan lähettäis ja ulos syömään ku aina ollaan kotona. kyllä sitä läheisyyttä kaipaa 3 vuoden jälkeenki mutten ite osaa edes hakea sit huomioo ku tietää miehellä olevan parempaaki tekemistä.. ja tosta yhteen muutosta, siinä on paljon hyvääki ku nukkuu toisen vieressä joka yö ja tietää että on jotain "yhteistä" :) meillä alkoi tulla riitoja pikkuasioista yhteen muuttamise jälkeen ja toiselle tiuskitaan ihan mitättömistä asioista mut tiedän että siihen liittyy tää tilanne ettei oo läheisyyttä,seksiä eikä tunteista enää puhuta. aika monella on ollu kuulemma riitoja enemmän yhteen muutettua et ei se sit ookkaa niin paha ku ajattelin aluks.. koita saada jotain selvyyttä miehestäs ettei tulis aina "en tiedä" vastauksia,omakaan mieheni ei puhu koskaan mistään ja se ottaa päähän,mut ei kai miestä voi pakottaakkaan puhuu, miehet on aina miehiä... monesti tulee vaa mietittyy omia tunteita ja miten ne on laantunu, ei se alkuhuuma ikuisuuksiin kestä mut olis se kiva kuulla kehuja ja kuinka susta välitetään. kuin myös tsemppiä sulle ja toivottavasti asiat alkais selkenee ja parempi tulevaisuus odottaa!

Tarja

Huono itsetunto on minullakin aina ollut. Seksiä en suostunut poikaystäväni kanssa harrastamaan valot päällä ensimmäiseen vuoteen, vaikka hän kovasti kehui vartaloani ja ilmaisi, että pitää siitä juuri sellaisenaan. Minun syyni huonoon itsetuntoon on se, että olen koko ikäni ollut koulukiusattu.

Itse löysin hieman apua itseluottaukseni parantamiseen hieman peittävimmillä alusvaatteilla, jotka kuitenkin saivat poikaystäväni syttymään. Itsellä kun on parempi olo itseni kanssa, mikäli on enemmän vaatetta päällä. Sitä siis ehkä kannattaa kokeilla Sinunkin. Itse sain siitä apua.

Se nyt vaan menee niin, että alkuhuuman haihtuessa seksi jää vähemmälle, sillä yleensä sekin kangistuu kaavoihinsa ja meinki on aina sama. Kannattaa kenties kokeilla jotakin vaihtelua makuuhuoneen suunnallakin, tai unohtaa makuuhuone kokonaan ja siirtyä esim. suihkuun! 

nni-

i dont know what i want Totta, miehet on miehiä. Mutta kyllä niitten silti pitäis osata jutella asioista, tai edes sanoa jotain mielipiteitä asioihin. Mielipiteitä ja ajatuksia niillä tuntuu olevan kyllä, mutta sitte vähän syvällisempiin, esim. tunnepuolen asioihin ei muka osata sanoa mitään. Suunnitteille teille siis leffaa ja ravintolaa ;) Ja kyllä me näistä selvitään, ollaan lujia tyttöjä;)
Tarja Löydän tuosta sun tekstistä paljon samaa, kuin itsestäni. Mä en vieläkään halua harrastaa seksiä täydessä valaistuksessa, joku pikkulamppu tai kynttilä on ihan jees. Ja ehkä syy saattoi olla alunperin omaani, koska olin niin epävarma itsestäni, etten halunnut kokeilla mitään uutta ja erikoista. 

i dont know what i want

kiitos teidän mahtavista vastauksista nni- ja tarja!! pitää yrittää saada itsetunto paremmaksi ja huolehtia itsestä paremmin. oma mieheni on monesti sanonut että on tyytyväinen minuun eikä muuttaisi mitään, jollon itse vain mietin "miten se voi tykätä näistä ylimääräisistä makkaroista". omasta mielestäni on positiivista että on muotoja mutta haluan ylimääräistä pois.. mahtavaa saada teiltä kommentteja, toivon että nämä auttavat:) tsemppiä molemmille ja toivotaan parasta! pitää yrittää saada mies puhumaa enemmän ja kertoo omia mielipiteitä, seksiin tunteisiin ja ylipäätän mielipidettä suhteesta.kyllä miehetki varmaa tietää ettei kaikki oo ok jos ei asioista puhuta,seksii on harvoin ja hirveen kylmää käytöstä. nyt oliski hyvä jos joku mies puolinen tulis vastaa tähän!!mut emmä yleistä että kaikki miehet on tuppisuita jotka ei kerro mitää,niistä pitäis hiljasten miesten ottaa mallia;) ehkä meijänki miehet jossai vaihees tajuu.

Vierailija

Meillä menee hyvin arkisesti ja erittäin tasapainoisesti, eli ei mitenkään erityisen hyvin, ainakaan itse en tunne olevani niin tyytyväinen, kuin mitä voisin olla, miehelle kyllä tuntuu kaikki riittävän, ei ikinä valita mistään, paitsi välillä siitä et vonkaan seksiä liikaa.

Eli tosiaan, ollaan oltu 3,5 vuotta yhdessä ja asuttu saman katon alla reilu 2 vuotta tästä ajasta. Minä olen 18 ja mies 20.

Ensinnäkin seksiä saisi olla paljon enemmän ja mieluusti miehen aloitteesta eikä minun vonkaamana/vihjailemana, toisekseen mies tekee tosi paljon töitä ja kaikista inhottavimpia on nää keikkahommat, tälläkin hetkellä mies menee tuolla jossai niin kaukana töissä, et sen pitää yöpyäkin siellä, saa nähä pääseekö vielä torstaina kotia sieltä.

Ja sitten se, että vaikka riitely ei olekaan mitään mukavaa niin minun mielestä se kuuluu parisuhteeseen ja välillä pitäisi riidellä niin, että se vähän "ravistelis" tätä suhdetta eloon ikään kuin, toki semmosta harmitonta pikkukinaa on aina arjessa meilläkin, mut ikinä ei riidellä mistään ja mies ei ikinä lähe avautumaan mitään et hän olisi miettiny/pohtinu suhdettamme jotenkin tai että häntä ahdistaa/inhottaa jokin, se on aina vaan niin tyytyväinen kaikkeen. Kun taas minä, etenkin näin talven tulon aikaan angstaan iltasin sekavia ajatuksiani ja mies ei noteeraa niitä mitenkään, yleensä tokasee jotain "Pitääkö yöllä lähtee selvittää mitään?" tai jos satun itkemään niin sit saattaa vihjata, et haen vain huomiota, vaikka en edes, vaan kerron mitä mun päässä pyörii ja sit mulle tulee paha mieli kun tuntuu et mua ei oteta tosissaan.

Sit mua jotenkin ahdistaa tääkin et kaikki täs suhteessa on tapahtunu ihan superhyper nopeasti ja heti menny ihan hullun vakavaks, vaik ollaan nuoria ja molemmat ollaan toistemme ihka ensimmäiset seurustelukumppanit ylipäätänsä. Ja mies on jotenkin niin onnellista ja tyytyväistä kaikin puolin tähän meidän suhteeseen ja puhelee aina yhteisestä tulevaisuudesta just niinku omakotitalosta, häistä, lapsista jne.. Ja puhuu aina tosi sillai et "aina, ikuisesti" koskaan erota ei. Niin mulle tulee jotenki tosi ahdistava olo tästä kaikesta.

Sit tosi usein yksikseni mietin tätä kaikkee ja mietin taukoa ja eroa, sit taas tulee fiilis et kyllä mä tykkään kuitenki olla täs ja tällai. Ja eroakin kun ajattelen, niin tuntuu että mul ei oo mitään kunnon syytä, kun mies ei oo koskaan tehny mitään väärää, aina ollu hyvä ja luottamuksellinen ja huolehtivainen jne. Niin tuntuu et mulla ei ole aiheellista syytä, kun toi mun ahdistus siitä et jämähdän liian aikasin ja se et en tyydy siihen kaikkeen mitä mies mulle antaa, kun haluisin enemmmän, niin ne tuntuu jotenki tosi itsekkäiltä ajatuksilta ja toisaalta sit taas pelkään mitä tapahtuis jos eroaisin ja mitä mies tekis, kun hän on vannonut mulle kuinka olen hänelle kaikki kaikessa ja koko hänen elämänsä. Niin äyäyä, en tiedä mitä tässä eteen tulee???

En tiiä etes oliko tää mun teksti ny ihan aiheellinen tähän keskusteluun, mut ainaki otsikkoon vastasin :D

bubby

Kummallakin stressiä ja kiirettä, että yhdessä ollessakaan ei ehdi juuri olla toisen kanssa, mutta kyllä ihan ok menee. vähän sellainen olo, että pari päivää erillään tekisi hyvää, että tulisi semmoinen kaipauksen tunne. seksiä on, mutta se on vähän vähentynyt ja välillä sitä katselee muita siksi, mutta mihinkään pettämiseen en lähde. tulee vain turhautunut olo, kun ei kotona saa mieheltään tarpeeksi huomiota.rakastetaan toisiamme ja ääneen se sanotaankin. nyt vaan ehkä tälläinen tasanne vaihe menossa.

i dont know what i want

auttaiskohan se että rupeisin välinpitämättömäks??? oon kuullu et jotkut käyttää sitä mut koskaa en oo kuullu lopputulosta että onko asiat alkanu menee paremmin sen jälkeen ku nainen ei annakkaa miehelle enää huomioo ja näyttää ettei mukamas tarvis enää huomioo?vai meneekö sen jälkee asiat viel huonommin jos mies ei tajuu pointtia. ajattelin etten enää kiinnittäis niin paljoo huomioo mieheeni ennenku siltä saa jotain, se on kuitenki itekki semmonen ihminen joka tykkää huomiosta ja hellyydestä.... et jos sit mies alkaiski kiinnittää enemmä huomioo meiän parisuhteeseen ja siihen ettei siinä oo mitää läheisyyttä?mä en halua kinua hellyyttä,kyllähän sitä pitäis saada ilman pyytämättäkin. en näköjään oo ainoo jolla ei mee parisuhteessa niin hyvin kun vois, toivottavasti teillä selvii asiat ja ME KAIKKI NAISET saatais huomioo tulevaisuudessa enemmän.

sussskuli

Itselläni on ollut erittäin huono itsetunto, ja on vieläkin vähän. Johtuu täysin siitä että myös olen koulukiusattu ollut koko yläasteen. Ensin nykyisen mieheni kanssa oli pelkkää säätöä ensimmäiset 2,5 vuotta. Itsetuntoani laski myös se että tuona aikana tein aina aloitteen kysymällä olisiko hän valmis seurustelemaan ja vastaus oli ainakin 5 kertaa ei.. Mutta vihdoin aloimme seurustelemaan ja nyt olemme seurustelleet 5/2010 saakka ja meillä oli siinä välissä että saattoi mennä pari viikkoa ettei seksiä ollut ollenkaan. Itsekkään en aluksi suostunut harrastamaan seksiä ilman että oli pilkkopimeää. Mutta ajan kanssa se on helpottanut. Mieheni on edellisen reilun vuoden aikana oppinut kehumaan minua ja kertoo aina välillä omineen kuinka hän minusta välittää. Meillä on vielä se, että minä tunnustin rakkauteni häneen vuoden seurustelun jälkeen, hän ei ole sitä sanonut vieläkään. Ja nykyään me keksimme koko ajan jotain pientä ylimääräistä kiwaa sänkypuuhiin. Kaalimato.com on ollut viime aikoina suuressa suosiossa. Ja itselläni helpotti SUURESTI esim. koska en itse vartalostani pitänyt, sidoin miehen silmät ja kädet niin että hän ei pystynyt tekemään mitään, ja sillä olen saanut miehestäni aivan uuden puolen esiin. ;) Ja suunnitelmissa on että lähdetään yhteiselle (vain me kaksi) kypylälomalle viikonlopuksi.. Olemme tehneet pienen lemmenloman meidän mökille ja se tekee suhteelle HYVÄÄ !! :)

sunny

Noita tekstejä kun lukee tajuaa etten olekkaan ainut joka on tyytymätön suhteeseen. Olen seurustellut mieheni kanssa 6 vuotta ja niistä 2 vuotta avoliitossa. Meillä seksi on oikeastaan loppunut, eli tosi harvoin, ei tosin minun halustani, minä olisin valmis, mutta toinen ei. Kotona ollessa mieheni on koneellaan ja minä teen mitä teenkin, kommunikointi vähäistä ja muutenkin harvoin yhdessä enää mitään teemme, kaupassa välillä käydään yhdessä juhuu..  Minä olen meistä se joka on tosi paljon töissä ja minä vaihdoin jonkin aikaa sitten uuteen työhön jonka takia näemme vielä harvemmin, mieheni ei tästä pidä, itselläni on paljon harrastuksia ja ystäviä joita tapaan vapaa-ajalla. Annan yleensä miehellenikin aikaa, mutta hän mielummin on tietokoneellaan joten kyllä minä parempaakin tekemistä keksin. muutamaan kertaa olen käynyt hänen kanssaan keskustelun että hänen pitäisi tsempata ja minun tai tästä ei mtn tule, että pitäisi tehdä enemmän yhdessä kaikkea, tämä tepsinyt kuukauden ja sitten kaikki on niin kuin ennen. Pikku hiljaa olen alkanut olemaan luovuttamis pisteessä.. Lemmenlomilla mekin olemme käyneet ja ne aina tekee suhteelle hyvää, kaikki yhdessä tekeminen...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat