Ottaisitteko loparit mun tilanteessa?

Jonski

Olen ollut jo useamman vuoden töissä yhdessä matkailualan yrityksessä (lomakylä), ensin opiskeluaikana kesätöissä ja valmistumisen jälkeen ympäri vuoden. Työ ei ole sitä alaa, jolle olen kouluttautunut, vaikka se joiltain osin läheltä liippaakin. Pidin ennen työstä paljon, mutta viime aikoina töihin lähteminen on tuntunut pakkopullalta.

Yksi suuri miinus työssä on, että työpaikka on 70 km:n päässä kotoani. Minusta matka on liian pitkä kuljettavaksi joka päivä edestakaisin, joten majoitun lomakylässä työpäivien välillä. Käytännössä joudun kesäaikaan olemaan poissa kotoa 5 päivää viikossa, talvisin 3-4 päivää viikossa. Jatkuva poissa kotoa oleminen ja tavaroiden pakkaaminen on tuntunut raskaalta jo pitkään ja rassaa jonkun verran myös välejä avokkiini, kun yhteistä aikaa jää vain vähän. Niinä päivinä, kun olen töissä, olen tavallaan eristyksissä muusta elämästäni. Harrastukset, muut menot, ystävien tapaaminen, kotityöt ja asioiden hoito pitää sovittaa niille harvoille päiville, kun olen kotona, ja se on todella hankalaa.

Lisäksi työpäiväni ovat varsinkin kesällä pitkiä, joten olen monesti vielä ihan väsyksissäkin kotona. Lomasta on ihan turha edes haaveilla kesällä, jolloin avokillani on normaali 4 viikon kesäloma. Emme siis viime kesänäkään päässeet viettämään yhteistä lomaa juuri lainkaan. Talvella minulla kyllä on enemmän vapaata, mutta silloin taas avokkini on töissä. Minulla on myös yllensä kaikki lauantaitkin töitä, joten viikonloppuisinkin meillä on vain sunnuntai yhteistä vapaata.

Avokillani on vakituinen työ paikkakunnalla, jolla asumme, joten emme tule koskaan muuttamaan lähemmäksi työpaikkaani. Palkkanikaan ei ole kovin kummoinen, samansuuruista palkkaa saisin varmasti vaikka kaupan kassana kotikaupungissani.

Lomakylätyön lisäksi olen tehnyt jonkun aikaa freelancerina käännöstöitä, mikä on koulutustani vastaavaa työtä. Käännöstöitä on ollut tarjolla välillä enemmän kuin pystyn ottamaan vastaan, välillä on ollut vähän hiljaisempaa.

Olenkin alkanut miettiä, pitäisikö lopettaa työssäkäynti kokonaan ja kokeilla, miten elättäisin itseni kääntämisellä. Tai sitten voisin etsiä kääntämisen oheen jonkin osa-aikatyön kotipaikkakunnaltani. Silloin ainakin pääsisin joka ilta omaan sänkyyn nukkumaan ja olisi enemmän aikaa muullekin elämälle kuin työlle.

Mitä mieltä olette? Jatkaisitteko mun asemassa työssä, joka kyllä tuo taloudellista turvaa mutta joka rajoittaa muuta elämää näin paljon?

Kommentit (2)

Naatuska

Kuulostaa aika raskaalta, kun pitää reissata eestaas. Minä olen joutunut (vai saanut?) tehdä jonkin verran keikkahommaa noin 90 km päästä kotoani. Jo pari päivää viikossa tuntuu hyvin vaikealta, varsinkin talvisin, sillä ajan aina kotiin. Jos joutuisin viettämään yötkin muualla, tulisin varmaan hulluksi.

Korkeasta koulutuksestani huolimatta osaan kenties arvostaa liikaakin omaa vapaa-aikaani. Mottoni on, että töitä ehtii tehdä myöhemminkin :D Siksi sinuna ottaisin ehdottomasti loparit ja kehittelisin jotain muuta. Minulle ainakin parisuhde, perhe ja ystävät ovat miljoona kertaa tärkämpiä kuin työ. Ja sinullahan on myös vakituisissa töissä oleva mies, joten et tipu tyhjän päälle! :) Jotenkin uskon myös siihen, että elämä kantaa ja asiast järjestyvät; sinullakin kuitenkin on koulutus ja pitkä työkokemus, ja niillä pärjää yllättävän pitkälle. 

Minä olen tällä hetkellä asuinpaikkakunnallani työssä. Olen tehnyt sen tietoisen ratkaisun, että tienaan vähemmän = lyhyet työpäivät (töihin vain 10 minuutin kävely) ja normaali arki + aikaa tärkeille ihmisille :)

Tsemppiä päätökseen!

tinttttu

Sinuna ehdottomasti ottaisin loparit, jos itse olisin tuossa tilanteessa miettisin kyllä enemmän omaa jaksamistani kuin sitä rahaa. Ja jos tosiaan ei työ nappaa ollenkaan, niin miksi väsyttää itsensä sillä? Katsoin itse vierestä äitini riutumista edellisessä työpaikassa monta vuotta, ja vihdoin ja viimein saimme perheen tuella rohkaistua hänet irtisanomaan itsensä, nyt hän on työttömänä ja on enemmän kuin onnellinen siitä! Nyt vain pidämme peukkuja pystyssä että löytyy sellainen työpaikka joka ei aiheuta unettomia öitä ja jatkuvaa stressiä. Vaikka työpaikat ehkä ovatkin nykyään aika harvassa niin olen varma että sullekkin löytyy vielä sellainen työpaikka mikä ei ole pakkopullaa. Ja musta on kohtuutonta että joutuu raavaamaan 70kilsaa edestakaisin! Voimia päätökseen :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat