Onko normaalia itkeä lähes päivittäin?

chichi

Otsikossa oikeastaan jo kaikki oleellinen. Tunnen itseni usein alakuloiseksi, ja tämä vaikuttaa myös parisuhteeseeni, kun kaikki tuntuu niin vaikealta ja surkealta. Olen itse tottunut näihin tunteisiin, sillä niitä on ollut jo 13-vuotiaasta asti. Olen pitkään ajatellut liioittelevani "surullisuuttani", sillä puhuessani ystävien kanssa, hei vaikuttavat kuin ajattelisivat "voi ei, taas se alkaa". Takana on aika vaikea menneisyys, mikä varmaan vaikuttaa nykyhetkeenkin. Harmittaa vaan kun pitää joka päivä olla aina niin surullinen, sillä se vaikuttaa parisuhteeseen ja muihinkin väleihin.

Oikeastaan haluaisin vain tietää, kuinka usein muut tuntevat itsensä surulliseksi / itkevät? Onko teidän mielestä enää normaalia itkeä useasti viikossa?

Kommentit (3)

Carola

jaa no ei tuu kyllä ihan noin usein itkettyä. Eikä mun mielestä oo muutenkaan ihan normaalia. Kuulostaa jonkunasteiselta masennukselta.

Vierailija

Minä itken aika useasti. Suunnilleen joka päivä. Minulla ei ole oikeastaan edes mitään syytä, mutta olen aika tunteellinen esim. katsoessani elokuvia, jotain sarjoja tv.stä yms. 

Kerroit että sinulla on aika vaikea menneisyys takana, niin ehkä sinun pitäisi puhua siitä jonkun ammattilaisen kanssa, esim. terapeutin. Kannattaa edes kokeilla, koska se on muutaman tuttavan kohdalla oikeasti auttanut, koska jotkut lähipiiristäni sairastaa masennusta tai heidän elämässään on tapahtunut jotain muuttavaa.

(esim. joku on kuollut, tai joutunut vankilaan tai sotkeutunut johonkin vakavampaan asiaan.)

Muutamalla minun ystävälläni on masennus. Ennen kuin he saivat siihen hoitoa, he olivat surullisia/alakuloisia, mieliala vaihteli suuresti ja he olivat väsyneitä. Nyt kun heillä on lääkkeet he jaksavat tehdä asioita normaalisti, ovat iloisia ja nauttivat elämästä. Jos sinulla on yhtään semmoinen tunne, että voisit mahdollisesti sairastaa masennusta, kannattaa asiasta ottaa selvää. Toivottasti saat asiat järjestykseen, kaikkea hyvää sinulle!:)

Vierailija

Sureminen ja itkeminen on ihan normaalia ihmisen elämässä ja varsinkin nuoruudessa. Kaikki eivät samoja lähtökohtia elämälle ja joillakin on vaikeampaa kuin toisilla. Jos sureminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, kannattaa hankkia ammattiapua ja jutella asioista jonkun kanssa, joka kuuntelee ja osaa antaa neuvoja. Joskus pitempijaksoinen terapia voi olla tarpeellista, että pääsee takaisin omille jaloilleen.

Suru ei ole sairaus eikä lääkkeet sen vuoksi ole mielestäni oikean keino sen hoitamisessa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat