voiko se oikea löytyä jo nuorena?

linaaa

Onko nykyään enää sellaista, että aletaan seurustella nuorena ja pysytään yhdessä läpi elämän? Mun omat vanhemmat on alkaneet seurustelemaan silloin, kun äiti oli 16 ja isä 18, ja ne on edelleen onnellisesti yhdessä. Samanlaisia tarinoita löytyy aika monta kaveripiiristäkin. 

Olen nyt itse 18, ja seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. En ole todellakaan mitenkään suunnitellut tulevaisuutta vielä tän ikäisenä, vasta opiskelujuttuja olen miettinyt. Kuitenkin, meillä menee poikaystävän kanssa tosi hyvin. Oon vaan alkanu miettimään, että onko se mahdollista, että ensimmäinen kunnon vakava suhde kestäisi? Vai tuleeko siinä jossain vaiheessa väkisin se "haluun olla sinkku" -vaihe, varsinkin miehille.. tuntuu että jääkö sitä sitten muka jostain paitsi kun ei ole niitä flirttailu- ja naisten iskemisiltoja baarissa ja yhden illan juttuja tai jotain. itse en sellaista kaipaisi jos on hyvä parisuhde.

Onko väärin ajatella tämän ikäisenä, että tämän miehen kanssa voisin viettää koko loppuelämän?

Tottakai elämä menee miten menee ja mitä vain voi käydä... siitä huolimatta vähän kokemuksia ja mietteitä peliin :)

Sivut

Kommentit (16)

katiina

Itse olen 18 ja seurustelin vuoden poikaystäväni kanssa, joka on 21v. Hänellä tuli tälläinen vaihe "haluan olla sinkku" ja erottiinkin tossa 3 viikkoa sitten. Tätä sinkkuiluhalua oli ehkä puolet meidän suhteesta... Oltiin molemmat toisillemme ensimmäiset vakavat kumppanit.

Ex kuitenkin haaveilee siitä, että tapaisi minut joskus tulevaisuudessa, voisi hankkia lapsia ja mennä naimisiin. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että meidän tarina loppui nyt tähän.

Mutta hyvin voi kestää teidän tarinanne, ei sitä ikinä tiedä : )) jos toisen kanssa haluaa olla ja ei ole halua sinkkuilla niin voi olla että pysytte yhdessä.

Paljon onnea suhteeseen! : )

N19

Tapasimme poikaystäväni kanssa 13 vuotiaina ja ollaan kohta oltu yhdessä 6 vuotta. :) välillä on ollut vaiheita, jolloin toisen seura on alkanut käydä pitkäksi, mutta sitten ollaan annettu toisillemme tilaa tehdä omia juttuja. En itse ole kaivannut mitään yhden illan juttuja yms, päinvastoin, on ihanaa kun tietää että pääsee oman rakkaan kainaloon baari-illan tai rankan koulupäivän jälkeen. Mielestäni ei ole yhtään väärin ajatella viettävänsä miehen kanssa koko loppu elämän. Voisin kuitenkin suositella mainitsemaan asiasta miehelle ja katsomaan kuinka hän ottaaa asian. Me emme ole suunnitelleet tulevaisuuttamme muuten kuin että olisi ihanaa viettää se yhdessä. :)

Sanna

Me ollaan alettu miehen kanssa seurustella kun oltiin 16 ja 18v. Nyt, vajaa 11v myöhemmin, ollaan oltu lähes kuus vuotta naimisissa ja ero on tulossa tammikuussa. Että voihan sen löytää, mutta itse en usko että loppupeleissä tuon ikäisenä välttämättä tietää mitä kumppanilta haluaa, millaisen kumppanin haluaa ja mitä elämältä haluaa. Nuorena ja nuorina aikuisina ne ajatukset on vasta muotoutumassa ja voivat muuttua. Minä halusin uskoa siihen että mieheni on se oikea, vaikka mitään suurta rakkautta en tuntenutkaan koskaan. Enkä voi kuvitella hänestä isää lapsilleni. Nyt olen tavannut itseäni 12 vuotta vanhemman miehen, joka on mies jollaisen haluan ja aika erilainen kuin vielä nykyinen aviomieheni. Se nuoruuden ehdottomuus ja sinisilmäisyys on tähän ikään mennessä ehtinyt hioutua ja puolison "valinnassa" kiinnittää eri asioihin huomiota kuin teininä. Onnea kuitenkin teille, vaikka hieman katkeralta saatan kuulostaakin.

Vierailija

Uskon, että sen oikean voi löytää nuorena - mutta en tarkoita mitään 13-vuotiaita, vaan lähempänä pariakymppiä olevia ihmisiä. Kyse on täysin omasta mielipiteestäni, mutta kaikki tietämäni parisuhteet joissa on alettu seukata 14-vuotiaina on päättynyt eroon. Itse seurustelin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana ja homma meni aivan puihin. Nyt olen löytänyt täydellisen miehen, ollessani 20-vuotias ja hänen ollessa 26-vuotias. TIEDÄN että hän on minun oikeani. Parin kuukauden seurustelun jälkeen muutimme yhteen, olemme menossa kihloihin ja parin vuoden kuluttua suunnitteilla on lapsi ja häät. En tietenkään voi luvata että tämä juttu toimii, mutta toisaalta olen kuullut suhteista jotka ovat alkaneet parinkymmenen vuoden kintailla ja kestäneet vuosikausia :)

sunny

Itse aloin seurustella 16vuotiaana ja nyt olemme olleet yhdessä 6 vuotta, miehelläni takana yksi pidempi suhde(4v), minulle tämä on ensimmäinen vakava suhde. Vaikeuksia on ollut, mutta niistä on selvitty antamalla tilaa toisillemme. Välillä olen kaivannut sinkkuelämää ja myös mieheni, mutta se on ollut ohimenevää ja olemme avaoimesti keskustelleet asioista. En tiedä tulenko olemaan hänen kanssaan koko loppuelämäni, sen aika näyttää, mutta en olisi nuorena osannut kuvitella että löytäisin niin nuorena ihmisen jonka kanssa olen näin monen vuoden päästäkin vielä yhdessä. Suhde on tietenkin erilainen kuin silloin alussa ja molemmat on vuosien varrella aikuistuneet joka on muuttanut suhdetta ja tuonut omia vaikeuksia, mutta uskon että yhdessä selviämme kaikesta jos niin on tarkoitettu mutta paljon työtä se vaatii.

Erika88

Minusta tuo on ihan mahdollista. Seurustelen nyt melkein kolmatta vuotta poikaystäväni kanssa. Tämä on ensimmäinen ns. vakava suhteeni, hänellä niitä on ollut takana jo muutama. Aloimme seurustella, kun mä olin 21v ja hän 26v (ikäeroa 4v). Ollaan puhuttu jo paljonkin yhteisestä tulevaisuudesta, ja yhteenmuutto tulee varmaan ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, ei kuitenkaan ihan vielä. :)

Tietysti on aikoja, jolloin toisen naama kyllästyttää, mutta se on mielestäni vain ihan normaalia. Ja vaikeuksiakin meillä on ollut, mutta ne on onneksi saatu selvitettyä. Ainakaan mä en voisi kuvitella elämää ilman poikaystävääni. <3

Thalina 21

Itse aloin seurustelemaan naapurinpojan kanssa. Minä 17 v. Mies 16v. Nyt olemme olleet päälle 4 vuotta yhdessä joista 2 vuotta naimisissa. Olemme tunteneet lapsuudesta saakka ja oltu ennen seurusteluakin hyviä kavereita. Naimisiin menimme ajatuksena "kunnes kuolema erottaa". Kummallakin on välillä ollut aikoja jolloin kaipaa vapaampaa elämää, mutta olemme pystyneet keskustelemaan asioista. Ehkä se siinä onkin, että pitää pystyä keskustelemaan avoimesti. Ja kummallakin täytyy olla luja tahto pysyä yhdessä että suhde kestää läpi elämän. Nyt tuntuu vahvasti siltä että kestääkin. Toivottavasti kestää.

Karoliina

Olen seurustellut nyt mun poikaystävän kanssa reilut kolme vuotta. Ollaan molemmat samanikäsiä (19v.) ja aletaan olla siitä elämäntilanteessa, että kohta on muutto opiskelemaan edessä. Ja eri kaupunkeihin todennäkösesti... Vielä puol vuotta sitten aattelin, että kyllä me se kestetään, mutta nyt oon sitä mieltä et tää meidän juttu alkaa olla tässä. Asiat on vaan menny siihen suuntaa, huonompaan valitettavasti...

L0VE
Seuraa 
Liittynyt27.8.2012

Munki kaveripiirissä on tosi monia semmosia jotka on alottanu seurustelun tosi nuorena ja on esim. nyt menossa naimisiin. Mutta hyvä kysymys, koska määki oon monesti miettiny tuota.. Varsinki ku ollaan poikaystävän kans 17 ja poikaystävä täyttää vähän ennen mua 18 että mitä jos sillä tuleeki sitte baareissa hyppimisestä semmonen tunne että se haluaa olla sinkku... Itellä kyllä vaikka oonki näin nuori ni voisin ihan hyvin olla tämän kyseisen henkilön kans loppuelämän!:) Mutta päivä kerrallaan tässä silti mennään!:)

nuori vaimo

Itse aloin seurustelemaan mieheni kanssa kun oltiin molemmat 19-vuotiaita, puoltoista vuotta seurustelua kesti ennen kun mun eteen polvistuttiin. Tänä kesänä mentiin naimisiin, ja ollaan myös sillä "kunnes kuolema meidät erottaa" linjalla. Avioeroa ei edes pidetä mahdollisuutena. Tulevaisuutta ei tietenkään voi ennustaa, mutta jos onnistuu erottamaan ohimenevät tunteet ja tahtomisen rakastaa toisistaan, on mun mielestä täysin mahdollista pysyä yhdessä koko loppuelämä ja olla vieläpä onnellinen. :)

Vierailija

Heips : ) "Se oikea". Hmm,minusta sellaista ei ole olemassakaan. Eikö olisi parempi keskittyä tähän hetkeen ja elämästä nauttimiseen. Hei ,me ollaan elossa. Suhteita tulee ja menee. Niin se vain menee. Miksi tarvisi etsiä jotain? Ja en oikein ymmärrä ripustautumista yhteen ihmiseen. Olen huomannut että ihmisiä ,miehiä ja naisia, oli sitten kyse suhteesta tai kavereista, niitä tulee ja menee. Sellasta se elämä on, ja se on upeaa. En suosittelisi kiinnittymään keneenkään kovin nuorena, menee paras aika hukkaan. Mutta kaikkea hyvää kuitenkin.

Vierailija

Kyllä voi, jos ei välitä hevon humppaa omasta itsestään eikä aidosta onnellisuudesta koko loppuelämässään ja jos elämän pihvi ja tarkoitus on nyhjätä sen naapuripulpetin Turon kanssa jotain superkeskiluokkaista kotileikkiä 55 vuotta. Parisuhde ja kumppani muovaavat ihmistä todella paljon, jos koko aikuistumisen (esim. alle 25 v.) tekee kompromisseja ja antaa periksi pelkän parisuhteen hyväksi. Saattaa se Turokin bonjata jossain vaiheessa, että oikeasti haluaakin kalastajaksi johonkin saareen. Voi olla parisuhde kovilla sinä päivänä.

Kysymys on nykypäivänä melko absurdi, miten voi tietää yhtään mitään mistään oikeasta, jos ei kertaakaan ole ollut väärässä? 30 vuotta sitten ja aikaisemmin oli maailma ihan toisenlainen, hyvän miehen kriteeri oli suunnilleen sitä että ei piekse enempää kuin kerran viikossa ja ryyppää max 80% tilistä.

Vierailija

Mä olen täysin eri mieltä noitten parin aikasemman kommentoijan kanssa.

Edellisessä viestissä luki, että kyllä voi, jos ei välitä omasta itsestään eikä aidosta onnellisuudesta? Itse olen sitä mieltä, että jos jo nuorena löytää sellaisen kumppanin, jonka kanssa haluaa tosissaan olla, niin miksi suhde pitäisi lopettaa vaan sen takia, että ollaan niin nuoria? Eikö suhdetta voi jatkaa niin kauan kun kaikki menee hyvin, ja jos sukset menee ristiin, niin sitten erotaan, mutta minusta on myös yhtä mahdollista, että suhde kestää, oli ikää sitten alussa 18 tai 28.

Nuorena aloittaessa seurusteluaikaa kertyy todennäköisesti pitempään ennen mahdollista avioliittoa tai lapsia tai jotain muuta "loppuelämä yhdessä" - juttuja, kuin jos tavataan vaikka 26-vuotiaina. Jos on nuoresta asti seurustellut, tuntee siis toisen huomattavasti paremmin ja voi olla varmempi siitä, että "se oikea" on "se oikea".

Ei, en siis näe, että nuorena seurustelemaan alkaneet "eivät välitä hevon humppaa omasta itsestään", kuten edellinen sen hienosti muotoili :D

Vierailija

Minun mielestä "se oikea" voi löytyä jo tosi nuorena itse olen 11v seurusten saman ikäisen pojan kanssa olen itse sitä mieltä että en ole liian nuori seurustelemaan koska olen onnelinen sen pojan kanssa yms..

TeiniLove

Me olimme 15 ja 18 kun aloimme seurustella. Nyt 22 ja 25. Takana siis reilut 7vuotta. Naimisissa ja yksi lapsikin.
Vaikeita hetkiä on ollut varmasti paljon iästä johtuen, mutta selvitty ollaan niin intistä, työttömyydestä kuin pettämisestä. Me selviämme kyllä.
Tulevaisuus näyttää hyvältä. Kummallakin on sellainen mieli, että loppuelämä toisiamme katsellaan.
Tämä oli itselleni rakkautta ensisilmäyksellä ja ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Muita en ole kaivannutkaan.
Rakkaus voi siis löytyä nuorena ja uskon, että kun tahto on molemmilla, niin vaikeistakin ajoista selvitään ja jatketaan taas vahvempana parina eteenpäin :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat