Kihloihin?

Vierailija

Olen nuori tytön tyllerö ja olen serustellut mieheni kanssa reilun vuoden. Tutustuimme erään yhteisen kaverimme bileissä reilu vuosi sitten, ja jo ennen olin katsellut häntä viimeisen vuoden silmä kovana ja polvet velttoina. Hän miellytti ja miellyttää edelleen ulkonäöltään, ja jo silloin näin, että hän on herkempi ja ujompi, minkä antaa ymmärtää. No, me tutustuttiin ja alettiin tapailla, käytiin yksillä treffeillä ja tavallaan suhde alkoi jo ensimmäisen yön jälkeen. Seksiä harrastimme parin viikon sisällä ensimäistä kertaa ja se oli, ja on edelleenkin ihanaa.

Vanhempani, sisarukseni sekä sukulaiseni rakastavat häntä ja vihjailevat jo kihloihin menosta ja siitä, kuinka minulla pian alkaa maha kasvamaan. Se naurattaa, mutta samalla harmittaa. Hän on muuttanut nyt työn perässä ja tapaamme joka viikonloppu ja soittelemme ja tekstailemme päivittäin. Minulla on kauhea ikävä häntä, ja hänellä minua.

Hän on vähän arka etenemään, enkä siksi tiedä, kehtaanko puhua kihlautumisesta. Hän puhuu minusta jo avovaimona mikä helpottaa tilannetta kamalasti. Olen joskus sanonut hänelle jonkin riidan jälkeen itkuisena:

"Haluaisin vain, että rakastat minua aina, haluan olla maailman paras tyttöystävä", johon hän vastasi "Koita nyt ymmärtää, minä rakastan sinua enemmän kuin ketään tässä maailmassa, etkä sinä enää mikään tyttöystävä ole, vaan minun avovaimoni, rakas." 

Puhumme usein yhdessä avioliitosta, omakotitalosta, yhdestä, kahdesta tai kolmesta lapsesta sekä koirasta. Mielestäni meillä menee hyvin, mutta etenenkö liian nopeasti? Kuinka nopeasti te olette menneet kihloihin? Tämä on minun ensimäinen vakava parisuhde, joten... En tiedä, olenkohan vähän hukassa? :) Kommailkaa

Kommentit (4)

jinna

Aikamoista hoppua pidät, tyttönen! Itse kokisin kihlat ajankohtaisiksi vasta sitten, kun avioliittokin sitä on, eli esimerkiksi sitten, kun on lapsi tulossa tai yhteistä asuntolainaa, tai muuten vain yhteinen rahatalous yhteisasumisen merkeissä. Avioliitto nyt ei kuitenkaan ole lopulta mitään muuta kuin virallinen sopimus puolisoiden oikeudesta toisiinsa ja toistensa omaisuuteen. :) Sinuna nauttisin vapaudesta ja rakastumisen tunteesta nyt, sen oikeudellisen ja arkisen rakastamisen ehtii myöhemminkin.

anonyymi

Kihlaushan määritellään usein lupaukseksi avioliitosta joten olen samaa mieltä jinnan kanssa, että sitten vasta kun häät ovat suunnitelmissa.

Vierailija

Niin, olen itsekkin sitä mietlä että kihlautuminen on lupaus naimisiin menosta.meillä on ollut omat asunnot, mutta hän on melkein "asunut" luonani, vaikka onkin ollut kirjoilla toisaalla, nyt tilanne tosiaan muuttui, kun hän lähti työn perään pois. Tarkoituksenani olisi käydä kouluni loppuun (eli vielä tämä vuosi) ja lähteä sitten samoille seuduille. :) Ruoka- ja dieselkulut jaetaan kaksiin aina kun mennään johonkin. minä tarjoan tänään, hän huomenna. Elämäni on kiinni hänen omassaan ja sama toisinpäin. Hyvä nyt kuitenkin, kun sanotte että pidän hoppua. Tajuan sen nyt itsekkin kun joku toinen sen toteaa. Kiitos paljon. :)

kds

nopeassa kihlautumisessa ei ole mitään pahaa, jos on tosissaan. kun tapasin rakkauteni ensimmäisen kerran, päädyimme sänkyyn jo samana yönä ja kihloissa olimme viikon kuluttua. kuulostaa typerältä, mutta tämä on kestänyt seitsemän vuotta. välillä on toki ollut myrskyisää ja olemme eronneetkin välillä mutta palanneet yhteen, koska silloin kun on se oikea, sen tietää, eikä silloin kihlautumisessa ole mitään vikaa. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat