Millasia anoppi-miniä suhteita?

Vierailija

Heips!

Eli siis kuulostelisin, että millasia anoppi-miniä suhteita teillä on. Olisi kiva tietää et miten teillä muilla menee anopin/(apen) kanssa.

Itelläni on huonot välit anoppiin. En pysty luottamaan ollenkaan, enkä jaksa mennä käymäänkään kun aina saa kulla jotain vittuilua.

Hän vittuilee minulle tekemisistäni ja siitä etten ole hyvä miniä. Olen maalta kotoisin ja poikaystäväni on jatkamassa vanhempiensa maatilaa. Minusta ei kuulemma ole hyväksi emännäksi tilalle, vaikka itsekkin olen maatalontyttöjä ja osaan töitäkin tehdä ja alalle lähden vielä opiskeleemaan. Jopa kavereiden edessä saan kuunella vihjailuja siitä, miten "maatalossa pitää olla kunnon emäntä. X paikkakunnalla oli nuori isäntä viljelijänä ja otti itelleen topakan nuoren emännän helppo on viljellä, niin sinunki poikani pitäs tehä". Jokaikinen kerta kun kylässä käydään saan kuunnella vittuiluu. Ja mikä pahinta hän juoruilee ja vittuilee muille omille lapsilleen minusta.

Viime talvena vein jotain tavaroitani miesystäväni luokse (talon omistaa miehen vanhemmat), ettei tarvitse aina kulettaa kaikkee mukana. No, keväällä rouva kävi "järjestelemässä tavaroita" mieheni luona ja oli sitten kaikki minun ostamat/omistavat tavarat kiikuttanut äitini luokse. Ja sitten jos selvisi, että esim. jotkin kynttilälyhdyt tms. ei ollut minun MAKSAMAT vaan mieheni, hän otti ne mukaansa, vaikka juuri niitä oli alun perin tullut äidilleni tuomaan. Naurettavaa siis.

Tässä lyhyesti omasta kokemuksestani. Millaisia siis teillä on? :)

Sivut

Kommentit (38)

Erika88

Mulla on hyvät välit anoppini kanssa, mutta appiukon kanssa on pientä riitaa menossa tälläkin hetkellä.. Appiukko haukkuu mua ja nimittää pihiksi, vaikka totuus on, että hän on sellainen itse. Mulla on aina tosi paha mieli, kun menen poikaystäväni luo. Ikinä ei voi tietää, millä päällä appiukko on. Ja koomisinta tässä on, että talon, jossa poikaystäväni asuu, omistaa poikaystäväni.. Silti appiukko käyttäytyy kuin paikka olisi HÄNEN.

Joten et todellakaan ole ainut, joka kärsii siippansa vanhemmasta! :)

Vierailija

Joo ei tee kyllä mieli mullakaan käydä kovin usein kylässä ja sen oon kyllä kertonu poikaystävällekkin.. Onneks hän ymmärtää! :) Viimeks käydessä huomasin, että anoppi oli laittanu mieheni ex-tyttöystävän kuvan etualalle hyllyssä ja oikein kehystettynä. Ja tietysti uutta hyllyä piti mulle esitellä..

Onnellinen1993

Minä oon aina pelännyt et millon se kamala anoppi tai appiukko tullee kohalle, mut onneksi ei ole vielä tullut. Aina olen exien vanhempien kanssa ollut hyvissä väleissä, jopa niin hyvissä etteivät he olisivat halunneet että eroan heidän pojastaankaan..

Mutta niin, nykyään kuitenkin tuntuu että poikaystäväni äiti holhoaa poikaystäväni pilalle kun hän vielä kotonaan asuu. Poikaystäväni ei osaa tehdä oikein mitään kotiaskareita, ei edes tehdä ruokaa sitten vähääkään! Ja ensi kesänä olisi tarkoitus yhteen muuttaa.. Toivotaan että oppii ja haluaa oppia tekemään hommia! Nimim. laiskaa miestä en katsele kauaa.

Niiina

Mulla on vähän samanlainen tilanne - anoppi ei oikein taida hyväksyä sitä, että mun poikaystävä on valinnu mut tyttöystäväkseen. Ollaan siis oltu vähän vajaa vuosi yhessä, mutta edelleen joka kerta kun sielä käy niin anopin pitää alkaa jutteleen poikaystävän entisistä tyttöystävistä, ja muutenkin arvostella ihan kaikkea. Naurettavaa siinä on se, että mulle päin naamaa se ei sano yhtään mitään; poikaystävälle kylläkin, kun se käy yksin siellä syömässä tai jtn. Aina tulee kommentteja: "Kun se on niin nuori" ja "Eiks teijän kannattais hankkia ammatti ja oikee työpaikka ennen vakavaa seurustelua". Kaikkein eniten mua loukkas kun anoppi kerran sano poikaystävälle, että poikaystävän pitäis hankkia kunnon ammatti ja sen jälkeen oikee nainen.. Ja mä istuin siinä vieressä. 

joutsenlampi

Anoppi... Huoh :D olemme seurustelleet reilu kaksi vuotta ja muutimme männäkesänä yhteen, ja voi herranjestas kun vein mamin pikkupojan pois kotoa.. Ihmettelenkin, onko se oikesti niin että sen naispuoleisen äiti ei ole millänsäkään kun tyttö muuttaa pois kotoa, mutta kun poika lähtee niin on pojan äiti hätää kärsimässä (vaikka toinen, vanhempi lapsi asuu vielä kotona)? Anoppi-miniä suhteemme oli alkuun todella, todella hyvä, puhuimme kaikesta ja vietin hänen kanssaan melkein enemmän aikaa kuin oman äitini. Hyvät välit kaatui siihen kun viime talvena kuulin _ystävältäni_, että anoppini ei haluaisi minun seurustelevan poikansa kanssa. (=josta seurauksena perheriita josta tietenkin anoppikulta syytti minua). Ne sotkut on selvitetty, mutta kyllä on sanoissa varomista kun menee kylään kun on mamilla niin kova ikävä poikaa. Btw, kuinka normaalia on pussailla aikuisia lapsiaan? Ymmärrän läheiset välit mutta tuo menee jotenkin ymmärrysrajani ulkopuolelle. Appiukossa ei kyllä ole mitään moittimista, hän on ihana :) Luonnonlaki että anopit ei pidä miniöistään? Sitä odotellessa millaiset välit tulee anopillani uuteen miniäkokelaaseen, kun vanhempikin lapsi löysi uuden puoliskon...

Vierailija

oon ite ollu kihlattuni kanssa nyt melkein 3 vuotta yhessä, ja voi herranen aika millasta sotimista melkein koko ajan on ollu. anoppi syyttää minua kirjaimellisesti IHAN kaikesta, mm. miun vika on että hänen poikansa polttaa (alotti polttamisen 11vuotiaana), miun vika että hän juo (herra juo noin 2kertaa kuussa), miun vika on jos hänen poikansa on kipeenä eikä kykene menemään töihin jne jne jne, voisin jatkaa tätä listaa niiiiiin pitkälle mutten jaksa edes kirjottaa niitä kaikkia. ja kaikenlaista muutakin on kuultu, esim. "miun mielestä siun pitäis olla entisen tyttöystäväsi kanssa yhessä" jonka on anoppi sanonu tahallaan vielä miun ollessa siinä vieressä. päätin katkasta välit kokonaan, anoppi elää omaa elämäänsä ja mie omaani. kihlattuni jos puhuu äitisä kanssa puhelimessa nii mie kokonaan häviin paikalta. kattoo jos sitte joskus tulevaisuudessa tulisin sen kanssa toimeen, mutta se riippuu ihan siitä että muuttaako anoppi käytöstään vai jatkaako samaan malliin. 

tällä hetkellä en vaa jaksa enää välittää, ei kiinnosta.

väsynyt sotimaan...

Siis tuttua on täälläkin päin!! Ollaan poikiksen kanssa nyt seurusteltu reilut kaksi vuotta ja aluksi kiakki meni hyvin niin anopin kuin muittenkin kanssa. Mutta kun oli mennyt about puol vuotta anoppi huomasikin, että vein aina vain enemmän ja enemmän aikaa rakkaan poikansa elämästä ja päätti alkaa sotia minua vastaan. Se alkoi hyvin pienesti esim. siitä jos tein heillä ruokaa kukaan ei kiittänyt tai ollut huomaavinaan ja anoppi saattoi mainita poikiksen siskolle, että ruoka oli joko liian mausteista tai vääränlaista tms..Ja olen itseasiassa todella hyvä kokki, voitte uskoa kuinka otti päähän...Sain myös useasti kuulla siivoustaidoista jos olin esim imuroinut...vaikkei jäljessä oikeasti ollut mitään vikaa anoppi haukkui minut silti..Tällaista pientä ilkeilyä on nyt jatkunut jo aika kauan ja pahinta on että vaikka poikis on asiasta puhunut usein äitinsä kanssa ei hän ole ollut halukas kertaakaan pyytämään minulta anteeksi...Saapa siis nähdä kuinka usein tullaan lomilla ja pyhillä käymään kun pian yhteen muutetaan!

anonyymi

Minulla ei ole suhdetta anoppiini oikeastaan lainkaan. Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet noin kaksi vuotta ja muutimme muutama kuukausi sitten yhteen, mutta anoppini kanssa olen koko aikana vaihtanut vain muutaman lauseen.

Aluksi pidin sitä poikaystäväni "syynä", hän kun ei oikein innokkaasti itse ole tutustumassa koko sukuuni ja ajattelin ettei halua esitellä minua vanhemmilleen syystä tai toisesta. Kävin poikaystävän luona monesti kun tämä asui vielä vanhempiensa luona ja anoppia ja appiukkoa tervehdin aina, hekin minua mutta koskaan ei varsinaisesti juteltu. 

Nyt yhdessä asuessamme olen alkanut miettimään, että ehkä poikaystävän vanhemmat eivät halua tutustua minuun. Mies on kutsunut heidät useasti pyynnöstäni kylään mutta eipä ole näkynyt. En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Poikaystävälläni on kolme vanhempaa veljeä enkä tiedä miten hänen vanhempansa suhtautuvat näiden tyttöystäviin, eräällä jo vaimoon. Ehkä he ovat "oppineet jotain" vanhempien poikien kasvattamisesta ja yrittävät olla puuttumatta poikaystäväni elämään. En kuitenkaan voi olla kadehtimatta niitä, joilla on (hyvä) suhde appivanhempiin. Ujona kun en tiedä miten lähestyä heitä vaan tarvitsisin poikaystäväni avuksi.

LuckyMe

Näitä teidän kurjia kokemuksia kun lukee, tuntee itsensä kyllä tosi onnekkaaksi. Olemme seurustelleet melkein 2 vuotta, ja yhdessä asuneet melkeinpä saman ajan. Asuinpaikkamme on eri kuin poikaystävän vanhempien. :) Minulla on alusta asti ollut todella hyvät välit poikaystäväni vanhempiin. Sellaiset sopivan asialliset, mutta silti läheiset. Myös poikaystävän kaksi vanhempaa veljeä ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Tapasimme jo aika alkuvaiheessa meidän seurustelua, joten tässä on saanut rauhassa tutustua koko perheeseen.

Soittelemme ja viestittelemme anoppini kanssa viikottain, koska poikaystäväni on nyt vaihto-opiskelemassa, joten kuulumisia jaellaan puolin toisin. Kävin heidän luonaan myös viikonloppukyläilemässä, ja esittelinpä äitinikin heille samalla. Onneksi tulivat hyvin toimeen. :) Vierailun jälkeen anoppini laittoi minulle viestiä kutsuen minua melkein kuin perheenjäseneksi, tuntui kyllä todella hyvältä. :)

Olen heidän perheessään ensimmäinen "miniäehdokas", joten sekin saattaa vaikuttaa positiivisesti, koska odotuksia ei tavallaan ole ollut. :) Ja ikää meillä on 21(minä) ja 25, eli alamme olla jo ihan hyvässä iässä sitoutua.

girls_

Kuulostaa aika hurjalta, että tosi monella on jotain ongelmia anoppinsa kanssa. Minä olen tullut jo ensimmäisen vierailukerran jälkeen tosi hyvin toimeen anoppini kanssa. Nykyään olemme todella hyviä kavereita ja voin puhua hänelle kaikessa. Hän on monesti kuunnellut minua, kun olen valittanut jotain hänen poikansa juomisesta yms. :D Mutta pojanisää en ole koskaan tavannutkaa, sillä he itse eivät ole enää väleissä...

Vierailija

Mukava huomata ja kuulla myös toisten kokemuksia asiasta! :) Ja heillä kellä anoppi-miniä suhde todella toimii saavat kyllä olla onnessaan! Minustakin olisi niin mukava olla vaan ihan tavallisesti: jutella, käydä kylässä, istua iltaa tms. Mutta eipä hirveemmin innosta, kun niin paljon aina paskaa sataa niskaan. Lisäki anoppini on saanut omat pienet (alle 10-vuotiaat) lapset kääntymään minua vastaan ja haukkumaan minua. Ja se on rasittavaa, lapsethan on kuitenkin lapsia ja heidän ei tarvitsisi aikuisten asioihin puuttua. Eivät lapsen aivot voi tällaisia asioita käsittää! 

Prsukka

Minä taidan kuulua niihin onnekkaisiin joilla ei ole ongelmia appivanhempien kanssa. Asiaa tietysti voi auttaa myös se, että välimatkaa on n.300km :D Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä reilu vuosi, josta kihloissa 7 kuukautta. Yhteiseen kotiin päästään muuttamaan toivottavasti ensi kesänä kun kummankin koulu on ohi.

Itse olen kokenut edukseni myös sen ettei, miehellä ole sisaruksia, joten minusta on tullut hänen äidilleen ikäänkuin tytär ja anoppi lähetteleekin miehen mukana milloin mitäkin pientä tuliaista; kynttilöitä, palasaippuaa, servettejä, teetä kaikkea sellaista mikä ei kuitenkaan jää hyllyyn pölyä keräämään :)
 Mielelläni kyllä vierailisin useamminkin mieheni kotona, mutta yleensä mies matkustaa minun luokseni kun kuitenkin omillani asun, niin saadaan olla omassa rauhassa ;)

neiti

Jännitin alussa tosi paljon poikaystäväni vanhempien tapaamista, sillä poikaystäväni exät on aina pystyyn haukuttu. Onneksi huoli oli turhaa! Anoppi ja appiukko on hyviä tyyppejä. Anoppi on muistanu kehua mua paljon poikaystävälle ja kavereilleen, otti mut jopa töihin. Appiukko on puolestaan mukava mies, jonka kanssa käymme silloin tällöin kesäisin mökillä grillailemassa. 

mari-
Seuraa 
Liittynyt16.8.2011

kuulostaa tutulta tuo tilanjatkamishomma, meillä se menee vaan ihan nurinkurin. Minä en tykkää anoppini "alistuvasta" luonteesta, koska olen itse erittäin vahvaluontonen (mutta hänelle mukava, toistaiseksi...). Anopillani taitaa olla huono itsetunto, koska luulee ettei osaa mitään jne ja on muutenki väsynyt tilanpitoon appiukkoni kanssa. "Vähän" meinaa välillä vit*ttaa kun anoppi purkaa turhautumista poikaystävääni ja painostaa häntä tekemään tilantöitä yllin kyllin ja jatkamaan tilaa :( onneksi poikaystävälläni on luonnetta myös eikä ole lannistunut vaan pitää päänsä, koska hän ei halua jäädä jatkamaan melkein konkurssissa olevaa tilaa (enkä muuten minäkään!). Miten ihmiset voi oikeesti mennä semmoseen pisteeseen etteivät osaa käyttää järkeään yhtään. Oisi kyllä niin ihanaa purkautua ja huutaa täyttä päätä, mutten taida kertoa asiasta enempää, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi.. Mutta niin, välillä on huonompia välillä parempia päiviä. Ei onneks asuta saman katon alla kuitenkaan.

mari-
Seuraa 
Liittynyt16.8.2011

kuulostaa tutulta tuo tilanjatkamishomma, meillä se menee vaan ihan nurinkurin. Minä en tykkää anoppini "alistuvasta" luonteesta, koska olen itse erittäin vahvaluontonen (mutta hänelle mukava, toistaiseksi...). Anopillani taitaa olla huono itsetunto, koska luulee ettei osaa mitään jne ja on muutenki väsynyt tilanpitoon appiukkoni kanssa. "Vähän" meinaa välillä vit*ttaa kun anoppi purkaa turhautumista poikaystävääni ja painostaa häntä tekemään tilantöitä yllin kyllin ja jatkamaan tilaa :( onneksi poikaystävälläni on luonnetta myös eikä ole lannistunut vaan pitää päänsä, koska hän ei halua jäädä jatkamaan melkein konkurssissa olevaa tilaa (enkä muuten minäkään!). Miten ihmiset voi oikeesti mennä semmoseen pisteeseen etteivät osaa käyttää järkeään yhtään. Oisi kyllä niin ihanaa purkautua ja huutaa täyttä päätä, mutten taida kertoa asiasta enempää, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi.. Mutta niin, välillä on huonompia välillä parempia päiviä. Ei onneks asuta saman katon alla kuitenkaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat