Epätoivonen, Ahdistunut, Parisuhteessa

:'(

Mulla on ollut tässä jonkin aikaa, n. pari viikkoa ahdistunut olo. Tajusin vast viikko sitten sen johtuvan poikaystävästäni. Hän on maailman kultaisin ihminen eikä ole siis tehnyt mitään, mutta jostain syystä mua on alkanut ahdistamaan.. Ennen tätä olen ollut totaallisen rakastunut (ollaan seurusteltu 3v).

Joskus on tullut aiemmin tyyliin päivän kestoisia ahdistuksia, ihan normaalia minusta jos on liikaa ollut tekemisissä.. mutta koskaan ei ole ollut mitään tällaista että itkisin monta päivää ahdistuksesta ja huonosta omatunnosta. Poikaystäväni tietää asiasta. Hän on hyvin ymmärtäväinen.. mutta näen, että häneenkin sattuu. 

Ajatuskin erosta pelottaa ja ahdistaa lisää... Ja kun mitään ei varsinaisesti ole edes tapahtunut.. voiko rakkaus vaan yhtäkkiä loppua tuosta noin vaan? Kohtalotovereista ja muusta juttuseurasta olisi suuri apu!

Kommentit (12)

:'(

jotenki sellainen läheinen läsnäolo, halailu ei ahdista mutta kaikki pusua pidemmällä ahdistaa... mutta normaali hengailu ja juttelu on yhtä mukavaa kuin ennenkin.

Vierailija

Mulla oli joskus tollanen tunne entisen poikaystäväni kanssa. Oltiin seurusteltu 4 vuotta.

Mulla se ahdistus johtu siitä että ihastuin kokoajan muihin ihmisiin, vaikka rakastin häntä kyllä silloin, tai niin mä luulin. Rupesin kahteleen vaan muita poikia sivusilmällä. Sit podein huonoa omatuntoa siitä, koska kuitenkin välitin hänestä silloin paljon.

Sit toinen asia mikä minua alkoi joskus ahdistaan oli se että, tajusin, että se ei ollut enään sellasta "rakkauden huumaa" -vaan se muuttu tosi tylsäksi arjeksi. Sanoin tästä silloin entiselle poikaystävälleni, sovittiin että yritetään tehdä jotain enemmän sellasta mitä ei olla ennen tehty. Ohh well, se meni ihan hyvin viikon tai pari, mut sit taas sama rutiini alkoi.

Nykyään en enään seurustele hänen kanssaan.

Mutta muaki kiinostais tietää ne tilanteet milloin sua rupee ahdistaan?

Vierailija

edit* olin tyhmä enkä lukenut edellistä viestiä.

Toi sama oli mulla. luulen että se on vaan muuttunut liian arkiseks ja se toisen läsnäolo ahdistaa. Toi on tosi hankala tilanne! Tosi vaikee selittää ja tosi vaikee ymmärtää!! Ehkä tekis hyvää sellanen että ette näkisi viikkoon?

:'(

niin tää on nii hankalaa ;( mut jotenki outoo, ei me aina ennenkää olla tehty mitää erikoista ja ollaan hyvin viihdytty, ja mun mielestä alkuhuuma meni jo siin 2v jälkee..

joo ei me ollakaan nyt nähty joka päivä, nyt ei olla nähty taas pariin päivään ja aattelin nyt olla näkemättä ainakaan viikkoon.. vaikeeta vaa ku toinen samalla paras kaveri tavallaan... äähhh :///

Shattered Glass

Kuulostaa siltä että et enää tunne tarpeeksi vetoa poikaystävääsi, jos kaikki enempi kuin pussailu rupeaa ahdistamaan. En osaa antaa enempää neuvoja kun en itse ole noin kauaa seurustellut, mutta se vanha kipinä pitäisi varmaan saada takaisin. Tai sitten voisitte kokeilla tapailla muita, ja saattaisitte huomata että olettekin juuri toisillenne sopivat. Monet naimisissa olevatkin muuttuvat kuitenkin vähitellen "kämppiksiksi", kun seksi ja läheisyys katoaa. Surullinen faktahan se on, että samaan ihmiseen kyllästyy vuosien saatossa. Se on sitten eri asia haluaako/jaksaako asialle yrittää tehdä jotain vai antaako olla.

:'(

niin... "Se on sitten eri asia haluaako/jaksaako asialle yrittää tehdä jotain vai antaako olla." en missään nimessä haluaisi antaa asian olla vaan pelastaa tilanteen! :s

katiina

Jos haluat pelastaa tilanteen niin sitä kannattaa oikeasti yrittää! Jos vain rakkautta löytyy tarpeeksi.

Neuvoisin juttelemaan asiasta kunnolla. Kirjoita vaikka ensin ahdistavia asioita paperille, jotta saat ne selväksi että mitä ne oikeasti ovat ja kerro ne sitten kumppanillesi.Pitäkää vaikka taukoa, itse olen huomannut että se voi auttaa.
Jos arki tuntuu tylsältä tms. niin kokeilkaa mennä yhdessä lomalle, tehkää erilaisia asioita yhdessä, löytäkää toisistanne jotain uutta, ottakaa hotellihuone, menkää syömään, yllättäkää toisenne...

Itse luulin kuukauden että haluan jotain muuta. Katselin baarissa paria miestä, ajattelin että ollaan liian erilaisia ym. mutta nytkun ero sitten koitti niin olen ihan sekaisin ja voisin tehdä mitä vain jotta saisin poikaystäväni takaisin.

Jos mikään ei auta ja tunteet jatkuvat niin sitten kannattaa miettiä, että onko viisasta olla yhdessä.

apua =(

Hei mulla on vähän sama ongelma, mutta ollaan seurusteltu vasta puol vuotta... Tuntuu ettei jätkä jaksa enää aatella et mua pitäis "hurmata" koska ollaan jo niin tuttuja ja näin mut mun mielestä olis kiva jos se jaksais panostaa ees vähän... Ite tykkäisin muistella niit ihan alkuaikoja ja tehä kaikkee romanttista mut sen mielest se on vaa tylsää. Ja mulla kans ongelmana et kattelen helposti muita, ja viel pahempaa et vertaan poikaystävääni niihin muihin, jolloin itelle tulee vaan paha mieli.

bella

Hyviä vinkkejä on jo annettu:)

Itte ainakin miettisin menneitä ja pohtisin miksi aloin olemaan juuri hänen kanssaan yhdessä ja mitä kaikkea olemme jo kokeneet kaksin.

Tai sitten vois kokeilla tyypillistä "miesten taktiikkaa" eli ottaa etäisyyttä...kun on vaikkapa ulkomailla 2viikkoa ja jos ei kertaakaan kaipaa poikaystävää niin se on selkeä merkki että pitäisi varmaankin lopettaa suhde....

Tsemppiää, kyl se siitä!:)

apua =(

Asutaan siis eri paikkakunnilla joten se kahden viikon erossa olokaan ei oo mitää uutta... Auttaa kyllä aina kun ajattelee niitä ihan alkuaikoja mut sitte taas todellisuus iskee päälle kun ei jätkä jaksa enää olla samanlainen ku silloin...

peacelovefaith
apua =(

Hei mulla on vähän sama ongelma, mutta ollaan seurusteltu vasta puol vuotta... Tuntuu ettei jätkä jaksa enää aatella et mua pitäis "hurmata" koska ollaan jo niin tuttuja ja näin mut mun mielestä olis kiva jos se jaksais panostaa ees vähän... Ite tykkäisin muistella niit ihan alkuaikoja ja tehä kaikkee romanttista mut sen mielest se on vaa tylsää. Ja mulla kans ongelmana et kattelen helposti muita, ja viel pahempaa et vertaan poikaystävääni niihin muihin, jolloin itelle tulee vaan paha mieli.

täysin sama ongelma mullakin

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat