kaukosuhde - jätetty(kö?)

jätetty(kö?)

En tiedä kuuluuko tämä varsinaisesti tälle osastolle, mutta olen epätoivoinen ja surullinen.. kaipaan apua.

Tapasin poikaystäväni (tai siis exäni) netissä. Asutaan eri paikkakunnilla ja kun oltiin jonkun aikaa juteltu, päätettiin että nähdään. Hän asuu siis Helsingissä ja minä 200km päässä. Kaikki meni tosi hienosti ja kemiat kohtas heti.. löydettiin yhteinen sävel niin sanotusti. 
No, siinä sitten sovittiin,että aletaan seurustella jne. Tätä kestikin nyt vähän reilu kuukauden, kunnes tiistaina poikaystäväni ilmoitti, että häntä ahdistaa liikaa tämä kaukosuhde. Tieto tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tai no ei minua se yllättänyt, että välimatka välissämme stressaa ja ahdistaa.. tottakai se ärsyttää, myös minua! Ollaan nähty n.2vk välein. Ainoa syy siis välimatka.

Hän siis otti ja jätti. Minä laittelin viestiä perään ja anelin, että katottaisiin vielä, kun kaikki on mennyt niin hienosti. Ei kuulema halua jatkaa. No siitä päivä, niin se soitteli, tekstaili, kirjotteli mulle jne.. ei edelleenkään halunnut jatkaa. Toissapäivänä sitten keskusteltiin netissä ja hän sanoi, että pelkää sitä, että mulla on joku toinen. Sanoin ja vakuutin,että olen yhden miehen nainen. Hän sitten ilmoitti haluavansa jatkaa (sitä ennen oli pyytänyt hieman miettimisaikaa ja sitä olin antanut) 
Muutaman tunnin päästä poikaystäväni alkoi sitten kuitenkin empiä.. hänelle tuli semmonen olo, että hän menettää mut ja että mulla on joku toinen! Kehotti etsimään muuta seuraa. Halusi taas miettiä!! Kun lähdin pois ja laitoin koneen kiinni, niin 2sek ja poikaystäväni (ex?) soittaa minulle ja kertoo miten paljon kaipaa ja välittää.. ei halua menettää. Sovittiin aikalisästä, mutta kummatkin kerrottiin avoimesti tunteista ja kyllä siinä olikin kerrottavaa. Kumpikin välittää niin h*lvetisti.
Eilen aamulla poikaystäväni sitten laitteli viestiä vähän vaisusti, mutta sydänten ja muun hömpötyksen kera.. sen jälkeen koko eilinen päivä on meni tosi sumussa.. Kun kysyin illan suussa, että mitä hän haluaa tehdä, vastaus oli "en tiedä". Kun muutaman siiderin jälkeen soittelin hänelle (poikaystäväni myös juomassa) hän oli ärtynyt jostain perheriidoista, ja sanoi, että ei jaksa välimatkaa. Hän siis jätti minut. Siitä sitten hieman eteenpäin ja rohkenin soittaa uudelleen. Kysyin onko minulla mahdollisuutta enäää.. vastaus "en tiedä".

Tänään hän ei ole juurikaan jutellut minulle yrityksistäni huolimatta. Aamulla vastaili viesteihin ja yöllä oli laittanut viestin "mulla loppuu akku kohta :/ Älä oo vihanen mulle" Nyt en ole moneen tuntiin edes koittanut ottaa yhteyttä..

Mitä minun pitäisi tehdä. Molemmat välitetään toisitamme aivan älyttömästi. Kumpikaan ei haluaisi menettää. Neuvokaa joku viisaampana, miten kannattaisi toimia? Otanko etäisyyttä ja annan sen tosiaan olla ja miettiä, josko herra palais takasin häntä koipien välissä? Auttakaa. Onko minulla vielä mahdollisuus? Muita ongelmia ei siis ole ollut..

Kommentit (13)

soowi

Mielestäni sinun kannattaa olla ottamatta henkilöön yheyttä muutamaan päivään, näin annat hänelle enemmän tilaa ja aikaa pohtia suhteenne tilaa ja tulevaisuutta. Olet kertonut hänelle omista tunteistasi, nyt hänen vain täytyy selvittää omansa. Tee hänelle selväksi että loputtomiin hän ei tuota "on-off-meininkiään" voi jatkaa, sillä se vahingoittaa myös sinua ! (itselläni samankaltaisesta jahkailutilanteesta äärimmäisen huonoja kokemuksia) Jos selvyyttä ei synny, en ainakaan suosittele jäädä roikkumaan tuohon ihmiseen, sillä varmasti tulevaisuudessa vastaasi tulee joku vähintäänkin yhtä ihana ihminen ! (:

kaukosuhteessa

Mun mielestä ei kannata yrittää... Jos jätkä oikeesti haluaa yrittää, välimatka ei haittais noin paljon (kokemusta on: välimatkasta riidellään/itketään/vittuillaan, mutta silti aina nähdää kun voidaan eikä eroilla). Jos nyt kuitenkin sun mielestä tää on "se oikea", niin yritäppäs kuminauha tekniikkaa... Kuulostaa vähän siltä, että tukahdutat jätkäs noilla jatkuvilla tekstareilla ja yhteydenotoilla. Anna sen miettiä ja oikeesti tajuta että tollanen ei käy parisuhteessa, se on joko on tai OUT. Teijän suhde kuulostaa vähän sellatteelta perus teini-ihastus -suhteelta, jossa tarve saada huomioo toiselta sukupuolelta sekoitetaan rakkauteen. Anna jätkälle aikaa, päättäkää oletekko tosissanne, tutustukaa toisiinne, katsokaa 6kk päästä, sit sitä voi kutsua rakkaudeksi...

Lenune

Saattaa nyt kuulostaa karulta, mutta tuo teidän kuukauden yhdessä olo ei oikein jaksa vakuuttaa siitä "välittämisestä". Ihastuksesta tuossa enemmänkin on kyse ja omien kasvojen menettämisestä, kun toista ei enää niin kiinnostakaan. Ja se sattuu, ei se ihmisen menettäminen. 

En nyt tiedä miten kaiken tässä sanoisin sillein nätisti... mutta kannattaa varmaan nyt olla pari päivää ottamatta yhteyttä ja miettiä itsekin paria asiaa. Mitä haluat tulevalta kumppaniltasi? Onko tämä mies todella sellainen ja miten voit olla siitä varma noin lyhyen tuntemisen jälkeen? (Vai onko kyseessä sittenkin vain huomiontarve ja pelko sen huomion menettämisestä?)

Jos toista jo kk jälkeen ahdistaa kaukosuhde, niin miten oletat asian paranevan jatkossa? se nimittäin tuskin paranee... Ja jos teillä ei ole mahdollisuutta aikoihin päästä lähemmäs toisianne niin väittäisin että ihan turha yrittää edes. Kuulostaa varmaan kylmältä, mutta ainakaan mies ei tunnu edes olevan kovin valmis vakavaan suhteeseen. Etkä ehkä sinäkään. Jos mies todella uskoisi, että olet hänen elämänsä nainen, ei häntä häiritsisi välimatka. Hän ei valittaisi ja jättäisi sen takia, vaan suunnittelisi asioita niin, että teillä olisi mahdollisuus olla lähempänä toisianne mahdollisimman pian. Suoraan sanottuna, jätkä on vielä ihan kakara ja haluaa ennemmin vain harjoitella seurustelua kuin sitoutua ihmiseen oikeasti. 

Ja itse ei kannata mitään tyhmää tehdä, kuten tarjoutua muuttamaan pojan luokse heti tms. vaikka olisikin mahdollista. Satutat vaan itsesi, kun huomaat myöhemmin, ettei mies sittenkään ollut tosissaan, vaikka olisikin innoissaan, jos olisitte lähempänä. 

Jos nyt et kuitenkaan halua luopua miehestä, niin kuoppaa ensimmäisenä "haluan omistaa sinut" -asenne, ja ole kaveri. Sopikaa, että okei, ei seurustella, mut säilytetään kaverivälit. Saatte tutustua toisiinne rauhassa. Ite ainakin nään tän ainoona keinona miten ehkä voit saada miehen vielä "perumaan" tuon ja haluamaan yrittää kunnolla. 

jätetty(kö?)

Kiitos kaikille vastauksista ja neuvoista! Olen miettinyt itsekin tilannettani, joka nyt tässä meidän välillä on. Minä olisin valmis kyllä muuttamaan Helsinkiin opiskelemaan, ja todennäköisesti näin tulevaisuudessa tapahtuukin. Olemme puhuneet "ohimennen" siitä mahdollisuudesta, että jos/kun muutan Helsinkiin, muuttaisimme saman katon alle. Edellytyksenä toki se, että suhteemme on kestänyt jo jonkin aikaa, luottamusta syntynyt jne. Kyseessä ei ole teinisuhde, vaikka moni ehkä niin luuleekin. Olemme molemmat aikuisia.. tottahan toki on, että olen saattanut laittaa hänelle liikaa viestiä ja siten ahdistaa häntä "nurkkaan". Olen kuitenkin hämmentynyt siitä, että hän laittelee välillä minulle viestiä, niinkuin mikään ei olisikaan vialla. Miten minun pitäisi asiaan suhtautua? Eilen soittelin hänelle illan suussa, ja vastaukseksi sain, että " Haluan sut, mutta kun olisit lähempänä. et ole antanu mun miettiä ollenkaan.. että jos nyt vastauksen haluat, niin tää oli sitten tässä. Mutta jos saan miettiä kaikessa rauhassa, niin saan selvyyden tähän. Vastauksen saat huomenna." Eli hän antoi toivoa, mutta mitään ei luvannut. Ihan ymmärrettävää. En ole hänelle sen jälkeen mitään laittanut, enkä yhteyttä yrittänyt ottaa. Annan hänen olla. Mutta mietin vain tuota "ollaan frendejä" että hän varmaan jossain vaiheessa huomaa, mitä on menettänyt (mikäli siis minut lopullisesti jättää) En kuitenkaan haluaisi jäädä roikkumaan kehenkään ja olla ns. "hätävara". Mikäli hän jättää minut ja katuu sitä myöhemmin, edellyttäen, että hänellä ei ole ollut välillä jo muita, saattaisin jopa palata. Olen miettinyt sitäkin, että ehkä kaveruus/ystävyys tosiaan saisi hänet tajuamaan ja palaamaan takaisin. Eri asia on, onko minusta siihen kaveruuteen yhtäkkiä?
Kun aloimme seurustella, tein hänelle selväksi, että en ole sitten mikään "leikkikalu", jolla vain leikitään aikansa ja heitetään sitten pois. Paskimmaltahan tässä tuntuu se, että hän on ollut tosi ihana ja huomaavainen minua kohtaan... Kuten sanottu, ongelmia ei ole ollut! 
Onko kenelläkään kokemusta tämmöisestä "tauosta" ja siitä, että mies on epävarma? Ollaan sovittu niin, että kumpikaan ei koske kehenkään toiseen niin kauan, kun tämä meidän juttu on epäselvä. Ei sillä, että kummastakaan olisi nyt ketään muuta vikittelemäänkään, mutta näin kuitenkin halusimme varmuudella sopia. Olen tosissani hänen kanssaan näinkin lyhyen ajan jälkeen ja hän tietää sen. 

S

Minulla on kokemusta tuosta miehen epävarmuudesta nykyisen poikaystäväni kanssa. Hän on aiemmin ollut hyvin menevä ja kirjaimellisesti elänyt viimeiset 7 vuotta kuin viimeistä päivää, välittämättä mistään tai kestään, sulkemalla tunne-elämänsä kokonaan pois. Kun hän minut tapasi, hänen tunne-elämänsä on alkanut "toipumaan". Hän välittää ja rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta ja on sen vuoksi halunnut muuttaa elämäänsä rauhallisempaan suuntaan. Luonnollisesti tästä on seurannut hänen kohdallaan pohdinta siitä, mitä hän oikeasti elämältään haluaa, olisiko ollut sittenkin "turvallisempaa" jatkaa tunteetonta ja menevää elämää loppuun saakka. Hän pelkää, että jos menettää minut, putoaa hän takaisin alkupisteeseen: siihen yksinäisyyteen ja tyhjyyteen mikä hänen elämässään oli silloin seitsemisen vuotta sitten. Yhdessäolomme aikana (n.puoli vuotta) olemme useaan otteeseen puineet tätä asiaa läpi. Kyllähän se aina syö omia tunteita kun toinen joutuu miettimään jatkuvasti tuollaista asiaa. Minusta tuntuu että mikäli hän kertaakaan vielä "kyseenalaistaa" omaa valintaansa,suhdetta tuskin olisi järkevää jatkaa. Ajatus erosta tuntuu nyt jo niin tappavalta, mutta toisaalta itsekkäästi ajatellen tiedän sen loppujenlopuksi olevan ehkä se parempi vaihtoehto oman mielen tasapainon kannalta. Lisäksi olen vielä niin nuori, alle 20, että varmasti elämässä tulee vastaan vielä ihania ihmisiä. Tai niin tahdon uskoa :) Mutta mahdollisuuden tahdon vielä miehelle ja tälle suhteelle antaa, koska rakastan häntä paljon <3

jätetty(kö?)
S

Minulla on kokemusta tuosta miehen epävarmuudesta nykyisen poikaystäväni kanssa. Hän on aiemmin ollut hyvin menevä ja kirjaimellisesti elänyt viimeiset 7 vuotta kuin viimeistä päivää, välittämättä mistään tai kestään, sulkemalla tunne-elämänsä kokonaan pois. Kun hän minut tapasi, hänen tunne-elämänsä on alkanut "toipumaan". Hän välittää ja rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta ja on sen vuoksi halunnut muuttaa elämäänsä rauhallisempaan suuntaan. Luonnollisesti tästä on seurannut hänen kohdallaan pohdinta siitä, mitä hän oikeasti elämältään haluaa, olisiko ollut sittenkin "turvallisempaa" jatkaa tunteetonta ja menevää elämää loppuun saakka. Hän pelkää, että jos menettää minut, putoaa hän takaisin alkupisteeseen: siihen yksinäisyyteen ja tyhjyyteen mikä hänen elämässään oli silloin seitsemisen vuotta sitten. Yhdessäolomme aikana (n.puoli vuotta) olemme useaan otteeseen puineet tätä asiaa läpi. Kyllähän se aina syö omia tunteita kun toinen joutuu miettimään jatkuvasti tuollaista asiaa. Minusta tuntuu että mikäli hän kertaakaan vielä "kyseenalaistaa" omaa valintaansa,suhdetta tuskin olisi järkevää jatkaa. Ajatus erosta tuntuu nyt jo niin tappavalta, mutta toisaalta itsekkäästi ajatellen tiedän sen loppujenlopuksi olevan ehkä se parempi vaihtoehto oman mielen tasapainon kannalta. Lisäksi olen vielä niin nuori, alle 20, että varmasti elämässä tulee vastaan vielä ihania ihmisiä. Tai niin tahdon uskoa :) Mutta mahdollisuuden tahdon vielä miehelle ja tälle suhteelle antaa, koska rakastan häntä paljon <3

Minusta tuntuu tämän oman miekkoseni kohdalla, että jos nyt luovutan ja päästän irti, teen elämäni virheen. Itsekin olen siis alle 20. Tuossa muutama päivä sitten kysyin häneltä, että haluaako hän tosiaan päästää irti. Vastaus oli lyhyt ja yksinkertainen "en päästä." . Mutta nyt alkaa jotenkin tuntua, että kyllä hän päästää.. ja silloin taidan päästää minäkin. Tosin olen kyllä niin sitkeä, että annan hänelle vaihtoehtoja, jotka mahdollisesti johdattelisivat minun mielestäni oikeaan ratkaisuun; jatkaa yhdessäoloa. Miehet on välillä niin hankalia tapauksia, että kunnon nuijalla ohtaan lyöminen olis toisinaan enemmän kun paikallaan! Noin niinkun kuvainnollisesti, tietysti :) 
Toivon, että teidän(kin) asiat selkenee. Minunkin poikaystävälläni on vähän tuota vikaa, että on eletty kuin viimeistä päivää, mutta kuitenkaan tunneasiat ei ole onneksi jääneet taka-alalle. Hänen pisin suhteensa tosin on kestänyt vain puoli vuotta ja minu pisin yli vuoden. Mutta en luovuta, ainakaan vielä. Vai mitä sanotte? Hän on yksi elämäni tärkeimpiä ihmisiä kuitenkin, kaikesta huolimatta. 

jätetty(kö?)

Hän otti äsken yhteyttä. Ei halua enää jatkaa, syynä välimatka. Koitin vielä vähän puhua jne. Hän oli lähdössä kavereidensa kanssa vähän viihteelle, joten asenne tuntui olevan hällä-väliä. 

tuntuu aivan hemmetin pahalta. En tiedä mitä tehdä.. hän halusi pysyä kavereina. En poista häntä toistaiseksi, josko hän tajuaisi mitä menetti. Mutta en myöskään ota häneen itse mitään yhteyttä. Osaako kukaan nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että tuleeko hän enää koskaan anelemaan minua takaisin tai kaipaamaan? Hän kyllä sanoi, ettei tule enää takasin..

whenyourheartbeats.blogspot.fi

Mäkin oon kaukosuhteessa. Mun poikaystävä asuu intiassa ja ollaan oltu yhdessä 2 ja puoli vuotta, joten tiedän millaista tuo on. Mun mielestä sun kannattaisi antaa aikaa ja katsoa mitä poika päättää. Jos hän OIKEASTI välittää huomaat sen kyllä ja hän tulee takaisin. Älä ainakaan anna periksi (:

Lenune

Exäni oli joskus hyvin samanlainen, ei oikein halunnut alkuun sitoutua välimatka tekosyyllä. Mut todellisuudessa syy selvisi myöhemmin: pari säännöllistä panoa, joista toisen kanssa ollut jotain vakavampaakin, muutama muu juttu kuin minä vireillä jne. Ei osannut päättää ja odotteli, kuka jää viimeiseksi jäljelle. Minähän se, tietämättömänä kaikesta tästä muusta... siitä sitten seurasikin yli vuoden huono suhde, jossa salaisuus toisensa jälkeen paljastui. 

Ei nyt välttämättä sun miehellä tuollaista taustalla, mut ehkä jonkinnäköinen sitoutumispelko kuitenkin. Tai sitten kavereiden painostusta. 

Mun neuvo on, että et nyt ota yhteyttä hetkeen. Jatkat omaa elämääsi, oot kavereiden kanssa ja kattelet ympärilles, tiiä vaikka tulee toinen elämäsi mies vastaan. Kun aikaa on kulunu ainaki nyt muutama viikko, ni voit kysellä viattomasti kuulumisia. Pikkuhiljaa näät kyllä onko miehellä vielä mielenkiintoa vai eikö.

jätetty(kö?)

No nyt oon aivan solmussa! Tämä exäni alko jutteleen eilen mulle... hän halusi SEKSIÄ! Kysyin, että mitä hän musta haluaa muuta kun seksiä. Ystävyyttä kuulema, just joo.. Sano, että voin mennä Helsinkiin käymään niiin tehdään kaikkea kivaa yms. Mitä ihmettä? Yölläkin oli tullut viesti.
Tänään hän alkoi taas jutella minulle samaan alapääpainotteiseen sävyyn. Kun lopulta kerroin, miten kaipaan ja välitän, niin vastaus oli "en jaksa toistaa itseäni." Aijaaha? Kysyin myös,että eikö mulla oo enää mitään mahollisuuksia.. että eikö edes tulevaisuudessa enää jatkettaisi? Ehdoton EI. Otapa tästä sitten selvää ja koita sopeutua. Mitä hemmettiä mun pitäis tehä? onko muilla kokemuksia tommosista existä? Mulle tää tuli kyllä vähän puun takaa, että minä en kelpaa, mutta seksiä on ikävä.. voi hyvää päivää.

Lenune

Tuttua... Mutta tuohon ei ainakaan kannata alkaa. Haluaa pelkkää pillua, omakin exä halusi sitä eron jälkeen. Yleensä tuo on vaan toisen testaamista, että vieläkö toisella on tunteita ja haluaa olla yhteydessä. Todella törkeää, epäkypsää ja epäkunnioittavaa käytöstä. 

Parhaiten näpäytät, kun sanot vain että suksi vittuun, etkä vastaa viesteihin jne. Koska olet aikalailla umpikujassa hänen kanssaan, jatkoit tai et. Jos suostut seksiin, niin mies pitää sinua vain pilluna, jolta saa, kun muilta ei. Menetät arvostuksen miehen silmissä, jos hän sinua tosissaan on koskaan arvostanutkaan ihastumisen tunnetta enempää, eikä mahdollisuuksia jatkaa suhdetta tule tulemaan... Jos taas et suostu, mies olettaa ettet enää halua häntä, hän toki saattaa kiinnostua siitä mitä ei saa, mutta heti jos annat myöhemmin periksi, niin olet taas se tylsä, turha ja tavallinen, etkä enää millään tapaa kiinnostava.

jätetty(kö?)

Kiitos kommenteista :) Mietiskelin tässä itsekseni, että olinkohan hänelle muuta kuin seksiä. Kysyin sitten sitä häneltä.. olin kuulema muutakin. Aikoo omien sanojensa mukaan pitää minuun yhteyttä KAVERINA. Mikä kumma siinä oikein on, että kaverina kelpaa ja seksiäkin haluaisi, mutta mitään vakavempaa ei. Viestitin kyllä välinpitämättömällä käytökselläni hänelle, että minua ei kiinnosta pelkkä pinnallinen touhu, vaan ihan syvemmät tuntemukset. Hän ei sitten kai vain ole minua varten. Hän käski minun mennä elämässä eteenpäin. Niin kait on parempikin. Katsotaan, josko häntä alkaa kaduttaa myöhemmin.. eriasia sitten on, haluanko minä enää mitään silloin. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat