Ikävä pois, miten!?

Seuraa 
Liittynyt2.2.2010

Ajattelin kysyä täällä teiltä, jos olis muitakin samassa tilanteessa olleita..

Miten pääsitte exästä tai "exästä" yli.

Tämä on varmasti sekavaa luettavaa, mutta voin kertoa sen.

Tapasin joulukuussa 2011 pojan, minua vuoden nuoremman (Olin itse silloin pienessä humalassa). Hän pyysi minun numeroa yhdeltä meidän yhteiseltä kaverilta. Siitä alkoi soitteleminen ja tekstaaminen.

Tutustuimme sitten paremmin tammikuussa 2012 kun hän tuli kaverinsa kanssa yöksi kämpilleni. Juttelimme koko yön ihan kaikista asioista sängyssä, hänen kaveri nukkui.

Näimme vain viikonloppuisin koska hän opiskeli kauempana. Muutaman kerran näin siis tapahtui että selvinpäin makoilimme vierekkäin sängyllä ja juttelimme kaikenlaisista asioista.

Sitten aloin tutustumaan hänen kavereihin ja siitä alkoin minun pöljäilytOlin idiootti. Hänen kaikki kaverit on poikia, lähes jokaisen heidän kannsa säädin jotain(pusuja ja semmosta, ei seksiä. Alkoi humalassa, ja sen jälkeen pari viikkoa tykkäsin, kaikista heistä. Erikseen).

Olin jo lähes aina unohtanut tämän ensimmäisen ihastukseni siitä porukasta. Sitten vasta muistin hänet taas kun olin selvinpäin, näin häntä tai hän soitti/tekstas mulle. Häpesin.

Meillä ei ollut mitään muuta "suhteessa" kuin kinastelua, huutoa (mustasukkaisuudesta minun osalta, hänen osalta kun minä olin niin idiootti.)

Mutta silti en halunnu häntä jättää, ja hänkin taisteli minusta (kuulostaa pöljältä noiden pöljäilyjen takia, mutta selvinpäin aloin ikävöimään tätä ensimmäistä poikaa)

Yhtäkkiä minulla katkes välit koko porukan kanssa, tarkkaa syytä en tiedä mutta helppo on arvata.

Seksiä en harrastanut kenenkään muun tästä porukasta olevien kanssa kuin tämän ensimmäisen pojan kanssa.

Mutta siis asiaan, nyt kun kuvittelin että olen päässyt hänestä tässä kuuden kuukauden aikana yli ja lähden kavereiden kanssa juhlimaan ja löydän jonkun komean ja fiksun miehen ja pääsen juttelemaan hänen kanssaan ja muutama pusu vaihdetaan.

Mutta en pysty tutustua sen paremmin keneenkään koska näen vain silmissäni tämän ensimmäisen pojan. Nyt parin viikon ajan olen itkenyt itseni uneen ikävöidessäni tätä poikaa ja tahtoisin vain hänet itselle.

Olen kertonut tästä hänelle, mutta ymmärrän kyllä täysin miksei hän enää huoli minua. Mutta silti hän välillä vähän vaikuttais siltä että hänkin ikävöi minua, en tiedä.

Tarkennan vielä tähän loppuun että tämä poika ei siis ollut ensimmäinen poikaystäväni enkä tälle menettänyt neitsyyttäni.

Eli: olisiko teillä kellään neuvoa, miten pääsen tästä "ensimmäisestä" pojasta yli ja voisin alkaa jatkamaan elämääni ajattelematta ja ikävöimättä häntä.

Tahdon vain hänet viereeni.

Sekavaa tekstiä, tiedän. En osaa kirjoittamalla lyhyesti kertoa, että miten tämä asia menee. :D Eli tästä ei siksi tullut lyhyt teksti.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat