parhaan ystävän menetys

Vierailija

Auttakaa minnuu, minulla on ollu paras ystävä pitkään, ollaan lapista kotosin ja tullu tehtyy kaiken näköstä mut viime vuosina siitä on tullut itsekäs eikä aattele minuu yhtään. Nostaa aina itsestää muille/ uusille tuttavuuksille että itse jää täysin sen varjoon, eikä meillä ole yhteisiä puheenaiheitakaan, olen huomannut että kaikki puhumamme ovat pitkäaikaista jaarittelua ilman kunnollisia mielipiteitä. Hän osaa olla niin mielistelijä enkeli ja on perus kiva, mutta tietyissä tilanteissa hän osaa olla niiiin ärsyttävä, ja olen miettinyt että onko sellainen todella paras ystävä joka oikeastaan välittää vain itsestään ja haluaa niin kovasti tuoda itseään esille? Kaikki tuntuu olevan niin pinnallista, eikä syvällisiä keskustelujakaan juuri tule. Onko muilla vastaavanlaisia tilanteita ollut tai miten minuu neuvoisitte asian hoitamaan? ootteko muut ns. ''eronnut'' parhaan ystävänne kans? Kiitos arvostan neuvoja!

Kommentit (10)

Vierailija

Ota etäisyyttä ja vietä aikaa muidenki kavereiden kanssa enemmän kuin ennen ? ei mun mielestä tarvi "erota" mutta ehkä on parempi katsella ympärilleen ja tutustua uusiin ihmisiin niin tuo asia ei tunnu niin suurelta..

öööö

miä "kasvoin erilleen" parhaasta ystävästäni yläasteella. en edes muista miten, mutta kerran ainakin riitelimme pahasti sitten lopulta ja emme pitäneet yhteyttä. sen jälkeen vietin enemmän aikaa uusien kavereiden kanssa, ja seuraavien vuosien aikana suurin osa heistä tappoi itsensä. olisi vissiin pitänyt pysyä parhaan ystävän kanssa. 

Erika88
Seuraa 
Liittynyt29.6.2009

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Oltiin entisen bestikseni kanssa yläasteella kuin paita ja perse. Ysillä hän alkoi kuitenkin muuttua. Hän ei kuunnellut koskaan juttujani, joten kerran päätin olla kuuntelematta häntä. Sitten tietysti hän kehtaa sanoa mulle, että: "Sä et koskaan kuuntele mua!":D Häpesin häntä ajoittain; hän nimittäin tykkäsi laulaa, myös julkisesti, kovaa ja korkealta..

Yläasteen jälkeen hän muutti pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, joten tietysti välimme, -no, eivät nyt katkenneet, mutta..-muuttuivat vähemmän läheisiksi. Hän myös muuttui sellaiseksi, joita oltiin yhdessä inhottu - tupakoivaksi ylimieliseksi ihmiseksi..

Ollaan pari kertaa nähty hänen muuttonsa jälkeen. Hän on nykyään naimisissa ja asuu pääkaupunkiseudulla, minä täällä kyläpahasessa. Välimme tuskin tulevat enää olemaan ennallaan, mutta oikeastaan - en enää edes kaipaa häntä.

Murmeliini

mun paras ystävä muuttui ihmisenä niin paljon etten enää tullut hänen kanssa toimeen. Ennen puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja pystyin kertomaan häelle ihan kaiken, yhtäkkiä hän puhui vain ja ainoastaan seksistä, ketä hän oli pannut ja kuinka hän on saanut huomiota jne. luottamus rapistui samaa tahtia kun tajusin, että hänestä on tullut pinnallinen idiootti. Sanoin mielipiteeni hänestä suoraan, sen jälkeen hän ei ole halunnut olla kanssani tekemisissä.

Suosittelen, että puhut ystäväsi kanssa suoraan ja avoimesti siitä, miltä susta tuntuu. Jos hän ei kestä sitä, hän ei ole hyvä ystävä. Parhaalle ystävälle pitää voida sanoa asiat niin kuin ne on, ja hänen pitäisi välittää myös sun tunteistas. Mutta jos et puhu hänelle mitään, ei hän voi tietää olevansa idiootti.

Nopa

Isellä juurikin tämä sama ongelma käynnissä. Ongelmat alkoivat 8 luokalla kun kaverini äiti "sekosi" ja lähti pois kotoa ja jätti lapsensa isän luokse. Yritin tukea ystävääni kaikin mahdollisin tavoin, mutta hän vain syjäytyi ja jäi yksin kotiin murjottamaan vaikka yritin kaikkia taktiikoita. Sitten kun asiat alkoivat vähän jo sujua ja liikuimme isossa kaveriporukassa tuntui että sain ystäväni takaisin. Sitten hän tapasi nykyisen poikaystävänsä hän hylkäsi kaikki ystävänsä. Hän ei enää edes morjestanu vanhoille kavereille koska tämä mies ei tykännyt heistä (ennakkoluuloinen kaikista ketä ei tunne) Ystäväni ei liiku enää mihinkäää ilman poikaystäväänsä.. Joten ystävyytemme on hitaasti ja tuskallisesti liukunut pois..

Vierailija

kiitos paljon viesteistä, helpotti oloa ja oli apua kovasti! omalla kohdallani on justiinsa samaisia asioita mitä te viesteissänne kerroitte. luulis aikuisten ihmisten ymmärtävän tälläisii asioita, mutta jokainen näköjään...

Vierailija

Itekki oon menettäny parhaan ystävän. Kaikki alko siitä ku aloin seurustella silloisen poikaystäväni kanssa parisen vuotta sitten. Meijän välit meni eräänä kesänä ku olin toisella paikkakunnalla, koitin kysellä kuulumisia mut koskaan en saanu mitään vastausta. Sit ku nähtiin melkein 2 kk erossa olon jälkeen, ei me enää oikiastaan oltu ees puheväleissä. Vuosi meni mykkäkoulussa , joka oli ainakin mun puolelta ihan tahatonta, oisin halunnu olla ystävä mut minkäs teet ku toinen heittäytyy vaikiaks... Noin puol vuotta ollaan oltu taas väleissä mut en mä enää uskalla olla samallalailla ystävä hänelle ku ennen, pelkään taas samanlaista totaalista sulkeutumista ku aiemmin...

Stella

Hei Caribia! Olen menettänyt parhaan ystäväni tuossa pari vuotta sitten, hän vain lopetti vastaamisen viesteihini, puheluihini. Hän ei kertonut koskaan syytä miksi teki näin ja haluaisin tietää syyn siihen mutta en voi tehdä muuta kuin odottaa että hän joskus ottaaa vielä minuun yhteyttä.

   Mutta sinun ongelmaasi voisin sanoa ettei sinun kannata pitää hänestä kiinni, anna hänen mennä sillä aidot ja oikeat ystävät eivät tee niin kuin kuvailit hänen tekevän, hän on liian itserakas. Sitten kun hän tajuaa että on menettänyt sinut, niin silloin hän ymmärtää tekonsa ja sen mitä on menettänyt. Jos hän ei tajua pyytää silloin anteeksi, hän ei ole sinulle sopiva ihminen jota voisit kutsua ystäväksi. Löudät varmasti jonkun aidon ystävän joka on kiinnostunut mitä sinulle kuuluu ja mitä tunnet ja haluaa että uudet ihmiset tutustuvat myös sinuun eikä vain häneen. Tsemppiä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat