Naiset: Auttakaa, jooko!

Lost

Hei! Kysymystä on vaikee otsikoida, sillä tilanne on aika monimutkainen. Olen 29-vuotias mies ja seurustelen nyt neljättä vuotta itseäni kolme vuotta nuoremman naisen kanssa. Meillä ei ole lapsia. Suhteemme on omasta mielestäni oikein tasapainoinen ja onnellinen, sillä teemme paljon asioita yhdessä ja molemmat ovat opettaneet toisilleen esim. uusia yhteisiä harrastuksia. Totta kai meiilä on lisäksi omat juttumme, ja kavereitakin on sekä omia että yhteisiä. Suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä ja molemmat tuntuvat olevan valmiita tekemään kompromisseja, mutta olemme silti tietoisia toisillemme tärkeistä asioista ja unelmista. Sosiaalinen elämämmekin on monipuolista, enkä siis oikein keksi suhteesta mitään osa-aluetta, joka ei toimisi. Ongelmana on, kuten varmaan arvaattekin, seksi. Mielestäni seksi oli seurustelumme alkuaikoina aivan mahtavaa ja yksittäisiä, hyviä kertoja on ollut sen jälkeen noin kerran vuodessa. Muutoin tyttöystäväni on todella passiivinen ja antaa käytöksellään ymmärtää, että harrastaa seksiä kanssani kuin velvollisuudesta ja välttääkseen riitaa. Ellen olisi kokenut niitä uskomattoman ihania kertoja saman ihmisen kanssa, en ehkä olisi huolissani, mutta tiedän, millainen hän on halutessaan oikeasti. Koska tiedän lisäksi hänen olleen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ennen seurusteluamme (paljon eri kumppaneita ja yhden illan juttuja), en valitettavasti voi olla ajattelematta lähes jatkuvasti, etten ole se, jonka kanssa hänellä on kaikkein hauskinta. Se on todella ikävä tunne. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta hän vannoo olevansa tyytyväinen, eikä kuulemma ymmärrä, miksi asioiden pitäisi olla toisin. Olen kyllä kertonut, että itselleni seksuaalisuus ja molemminpuolinen vaivannäkö ja huomioiminen merkitsevät todella paljon, mutta hänen mielestään vaadiin liikoja. En yksinkertaisesti tiedä enää, mitä tehdä asialle. Olen yrittänyt olla läsnä enemmän, poissa enemmän, olla passiivisempi ja antaa tilaa hänelle tehdä aloitteita, olla aktiivisempi ja ottaa ohjat selvemmin itselleni, mutta mikään ei tunnu muuttavan tilannetta. Erityisen huolissani olen siitä, että ajatus yhteisestä tulevaisuudesta ja sitoutuminen juuri tähän yhteen ihmiseen loppuelämäksi ei tunnu kauhean realistiselta, jos joudun ajattelemaan, että hänen hauskimmat vuotensa seksuaalisesti olivat ennen minua. En tiedä, kumman tässä pitäisi muuttua, mutta ainakaan nykytilanne ei taida tehdä kummallekaan hyvää. Olen sanonut kyllä useammin kuin kerran ihan rauhallisesti, että jos hän ei ole onnellinen, niin nyt voisi olla hyvä ikä vielä etsiä sopivampaa kumppania ja jättää tästä kaikesta lämpimät muistot ja hyvä ystävyys, mutta kuulemma se on ihan älytön ajatus. Hän sanoo siis olevansa tyytyväinen ja onnellinen, muttei oikein ymmärrä, että mä en ole.

Kommentit (2)

Lost

Vielä sen verran lisään, että kai mä toivon vaan, että se nuoruuden villi seksuaalisuus vois jatkua.  Itse ainakin haluaisin tehdä vaikka mitä ja vaikka missä, juuri tämän tytön kanssa. Ahdistaa ajatus, että se olisi hänelle jotain, mikä ei kuulu enää tähän suhteeseen :-/ Ei mua haittaa se, että toisella on ollut hauskaa ennen minua. Onhan mullakin elämäni ennen tätä tyttöä. Itse en kuitenkaan voisi edes kuvitella olevani ihmisen kanssa, joka ei olisi parempi kuin kaikki edelliset, ja jota en haluaisi enemmän kuin ketään muuta.

Vierailija

Hetken aikaa jo luulin että oma mieheni on kyseessä kunnes tajusin mitä yrität sanoa. Eli mulla on samanmittainen suhde kuin sulla, ja sama ongelma. Kaikki muu menisi hienosti ilman ainaista ongelmaa seksin kanssa. Mulla asiat päinvastoin, mä olen itse se haluava osapuoli. Mukava lukea että on miehiäkin jotka tahtoisi taistella tämän asian kanssa. Nykyään kun kuulee ainoastaan miehen välinpitämättömyydestä seksiin.

Mitä oot tehnyt asian eteen? Itse olen käyttänyt kaikki keinot, on puhuttu, puhuttu vähän lisää ja olen koittanut kysellä mikä mättää saamatta vastausta ja olisin kovin kokeilunhaluinen mutten vaan ilmeisesti sytytä enää miestäni. En haluaisi jo alle 30 vuotiaana todeta ettei seksissä ole tippaakaan intohimoa ja se on ainaista suoritusta. Edessä on kuitenkin joskus naimisiinmenot ja perheenlisäykset joihin mielestäni tarvittaisiin onnellinen suhde mitä meillä ei ole.

Mun mies nauttii kyllä kovasti mun kokeilunhalustani ja kaikesta mitä hänelle teen mutta kun kyseessä on muhun koskeminen niin näen ettei häntä juuri huvittaisi, kunhan hän itse saa ilonsa. Nyt olen saanut kerran kokea kun hän oma-aloitteisesti halusi tyydyttää mut. Tosin tuntuu että jälleen palattiin samaan. Tämä syö mulla itsetuntoa kun ei mieheni halua mua niinkuin mä sitä. Mä näen mieheni yhtä haluttavana kuin tavattuamme ekan kerran ja inhottaa kun ei saa tuntea vastakaikua. Siksipä kerran onkin käynyt houkutus ja melkein lähdin mukaan. Pelkään joka päivä että joskus sama toistuu ja voinko olla jälleen yhtä vahva kun tilaisuus sattuisi. Haluan olla mieheni kanssa ja meillä on suunniteltu ihana tulevaisuus jota harva voisi kuvitella, mutta kaatuuko kaikki pelkän seksin puutteeseen, ihmisiä tässä kuitenkin ollaan ja kaikilla on tarpeensa? Inhottavia kysymyksiä mutta olen hyvin epätoivoinen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat