Ahdistunut poikaystävä

Rakastunut

Heip cosmolaiset! 

Nyt tarttisin jeesii.. elikkäs, mun ongelma on hyvin masentunu poikaystävä. ollaan seurusteltu 4kk ja ei olla hirveesti tässä nähty, ja mies käy terapiassa aika usein. 

Nyt hän on pitänyt erittäin vähän yhteyttä minuun (n.2-3krt viikossa) ja sillonki facen kautta, koska ei tykkää puhua puhelimessa.

Ollaan keskusteltu paljon hänen kokemuksistaan, ja nyt tämä on ollu aivan rikki, ei kiinnosta siis yhtään mikään, kaikki on ihan sama jne.. 

Haluaisin olla miehen tukena ja auttaa häntä, mutta se ei kuulemma ole mahdollista. 

Eilen hän sanoi, että mulle ois ehkä parempi ettii uus mies, koska hän ei täytä mun toiveita (??) 

Mä en halua jättää tätä miestä yksin tähän tilanteeseen, haluan, että hän oppii rakastamaan elämää, itteensä ja ympäristöään, se on jotenki tukossa tällasissa tunteissa aika paljon, eikä hiffaa ihan kaikkee, ja tuntee kaiken vähän eritavalla. 

Mitä mä voin tehdä hänen hyväkseen ja kannustaa? 

En halua erota, koska en mä luovuta tällasessa pinteessä, joka ei oikeesti johdu musta, eikä miehestä, vaan vanhoista perhe traumoista.  Oikeen surettaa katsoa miestä tuossa jamassa, ja kun ei tosiaan hirveesti viiti pitää siihen yhteyttä, koska se ahistuu vaan lisää asiasta, ku se aattelee sen "velvollisuudeks" vaikka sitä se ei mun mielestä oo, hän haluu ite olla mielummin vieressä, ku kirjottaa tai puhua puhelimessa. 

nyt on aika pitkä välimatka ni ei oikeen muutakaan voi ku puhelimen ja netin välityksellä pitää yhteyttä.  mikä neuvoksi? 

Kommentit (1)

Marina

Mulla oli myös traumaisesta menneisyydestä johtuen todella surkea itsetunto, olin ahdistunut ja masentunut vuosien ajan. Sen takia minun oli äärettömän vaikea päästä ylipäätään ollenkaan parisuhteeseen ja kun viimein siihen pääsin, olin todella hankala. En oikein osaa tähän muuta sanoa kuin, että vaatii äärettömän paljon kärsivällisyyttä ja aikaa päästä tuosta tilanteesta. Mielestäni on äärettömän hienoa, että miehesi on terapiassa, se oikeasti auttaa, jos ihan oikeasti haluaa tehdä töitä sen asian eteen. Ja ainakin minulla oli suuri apu siitä, että poikaystäväni pysyi koko ajan tukena, eikä missään vaiheessa hylännyt, vaikka oli varmasti hänelle välillä äärettömän rankkaa olla minun kanssani. Noin reilun vuoden jälkeen hänellä kyllä loppui kärsivällisyys vähän kesken ja silloin meni aikamoiseksi myrskyksi parisuhdekin. Mutta siinä vaiheessa olin itse jo niin kiintynyt, että halusin tehdä kaikkeni parisuhteen eteen, joten viimein hankin itselleni ulkopuolista apua ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni pelkästä menettämisen pelosta.

Nykyään olen tasapainoinen ja positiivisen elämänasenteen omaava ihminen. Siihen meni 3 vuotta terapiaa ja rutkasti oma-aloitteista työtä sen eteen, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat