kihlakuume....

girl in love

Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa marraskuussa neljä vuotta. Opiskelen tällä hetkellä viikot muualla ja nähdään viikonloppuisin. Poikaystäväni lähti nyt kesällä armeijaan. Erossa oleminen on vahvistanut tunteitani häntä kohtaan entisestään! En voisi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa. Olen alkanut ajattelemaan kihloihin menemistä. Se tuntuisi lupaukselta, että kestämme tämän vaiheen elämässä ja muutenkin, miksi ei? Olen niin varma, että hän on se oikea. Olen ottanut asian puheeksi ja sain vastauksen  "miks haluut kiirehtii?" ton jälkeen oon ollu tosi alakulonen. Onhan meil elämä edes mut silti tuntuu et matto vedettii alta. Mitä mun pitäis tästä ajatella? 

Kommentit (4)

samoilla mennään !

Olen yrittänyt aivan samaa oman poikaystäväni kanssa, mutta kuulen saman vastauksen.. Ehkä miehet vain ovat niin sitoutumis kammoisia?! en ole muuta syytä keksinyt.. mutta ehkä ajan kanssa?

mari-
Seuraa 
Liittynyt16.8.2011

Meillä se meni taas niin että poikakaveri sano minulle yhtäkkiä että mennään kihloihin ennen armeijaa, sillon oltiin seurusteltu puoli vuotta. Olin aivan järkyttynyt koska ei oltu aikasemmin puhuttu mitään semmosta ja silloin en saanut mitään oikein sanottua, olin niin hämilläni.

Sitten sanoin myöhemmin poikakaverille etten halua ainakaan vielä kihloihin, ehkä armeijan jälkeen. Puhuin avoimesti että miksi jne, että kyse ei ollut siitä että hänessä olisi jotain vikaa, jokatapauksessa haluan loppuelämän olla yhdessä. Kuukauden, pari sulattelin ajatusta mielessäni, vaikka ei sen kummemin siitä puhuttu enää.

Lopulta otin itse asian taas puheeksi, että aikani mietittyä haluaisin mennä  sittenkin nyt kihloihin, puitiin asioita ja mietittiin kummaltakin kannalta. Siinä vaiheessa poikakaveri oli varmasti aika yllättynyt minun mielenmuutoksesta, mutta mielissään. Siitä se sitten lähti rullamaan ja saatiin mieleiset sormukset hankittua ja rengastuttiin 9 kk:n seurustelun jälkeen. Siitä on kohta vuosi ja edelleen olen varma siitä että se oli oikea päätös, toivottavasti tulen aina olemaan. Mutta sinun ongelmaan sanoisin että kärsivällisyys on valttia. Ainakin omien kokemusten kautta voin sanoa että hätäilemällä, jos ei mieti asioita kunnolla ja ajan kanssa, niin lopputulos on surkea. Puhukaa avoimesti.

girl in love

Kiitos teiän vastauksista! Ihan hyvä tietää et on muitaki joilla on samoja ajatuksia ja kokemuksia :) Pakko se on kai sit vaan odotella.... :( 

Vierailija

Huomasin kanssa ajattelevani kihlausta vakavammin, kun selvisi että joudun lähtemään kuun vaihteessa vuodeksi 800km päähän opiskelemaan rakkaasta. Mutta asiaa tarkemmin ajateltuna päätin pysyä vanhassa kannassani, että vasta yhdessä asumisen jälkeen rengasta sormeen. Oman kihlakuumeeni talttui, kun päätimme muuttaa sitten keväällä yhteen kun kouluni loppuu ja poikaystävä lupasi että tämä on ikuista. Sormuksen saan vasta kun alkaa tuntua, että lähitulevaisuudessa olisi mukava saada lapsia tai mennä naimisiin. :)

Kannattaa ehkä siis puhua poikaystävän kanssa ja varmistaa pysyvyys vaikka lupauksella tulevaisuudesta mutta ilman sormusta :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat