Oikeaa rakkautta vai ei sittenkään? Mitä mä teen?

Kaipaus

Tää on pitkä juttu, koetan tiivistää..

Tapasin työpaikalla miehen, jonka kanssa heti ensi katseesta lähtien oli "jotain" -niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. En ole oikeastaan koskaan uskonut "siihen oikea"- teoriaan saati rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta tää oli jotain sen kaltaista. Mä olen tunnetusta hankalasti saatavilla, joten meni muutama kuukausi ennenkuin tajusin että mieshän flirttaa mun kanssa. Teki tikusta asiaa, hakeutui seuraani, jättäytyi kanssani kaksin, kosketti puolivahingossa, tuli ihan lähelle. Sitten tulivat kauniit sanat ja kehut, kutsui minua kultasekseen ja kertoi miten upea ja ihana olenkaan, ettei tiedä mitä tekisi ilman minua jne.

Ihastuin. Rakastuinkin.

Sain tietää miehen olevan naimisissa. Suhde on outo, eivät asu yhdessä, takana yli kymmenen vuoden mittainen liitto. Yksi lapsi.

Tuli yhteiset työpaikan juhlat, jonka aikana mies todenteolla teki tunteensa selväksi. Istuttiin sylikkäin, juteltiin, suudeltiin, tanssittiin, kuljettiin käsikädessä. Tunnustettiin tunteemme puolin ja toisin. Ei seksiä.

Kertoi ettei ole koskaan pettänyt vaimoaan, mutta ei välitä vaikka vaimo pettäisikin häntä. Ei puhunut mitenkään rumasti vaimostaan, kunhan totesi. Sormuksia en muuten ole koskaan miehellä nähnyt sormessa.

Juhlat menivät, tilanne jatkui entisellään töissä vaikka luulinkin että seuraavan kerran kun tavataan kaikki on muuttunut. Ei ollut. Juhlissa mies kuitenkin kertoi lähtevänsä puoleksi vuodeksi toiselle puolen maapalloa työasioiden takia.. sanoi palaavansa takaisin luokseni sen jälkeen. Sanoi haluavansa minut elämäänsä.

Otin sitten etäisyyttä, miehen lähtö tuli minulle yllätyksenä ja muutenkin tilanne oli kurja miehen liitosta johtuen. Olimme ihan hyvissä väleissä, emme kuitenkaan edes hyvästelleet kun mies oli viimeistä päivää töissä.

Puoli vuotta meni jotenkin. Selvisin hengissä, opin olemaan ajattelematta miestä. Hautasin tunteeni jonnekin, luulin ettei niitä enää edes ole. Olin varma, että kun tapaamme jälleen, kaikki on muuttunut eikä mitään enää välillämme ole.

Olin niin väärässä.

Mies palasi. Ensimmäisenä työpäivänään heti kun hän näki minut, hän kääntyi kannoillaan ja tuli luokseni. Hymyili kuin olisi ilahtunut näkemisestäni. Ihan kuin olisi tavannut pitkästä aikaa rakkaan ystävän.. juteltiin, vaihdettiin kuulumisia. Ihan kuin mitään "eroa" ei koskaan olisi ollutkaan. Mies hakeutuu seuraani taas, hakee katsettani, hymyilee minulle.

Ei olla vielä saatu hetkeä kaksin, en tiedä mitä tapahtuu jos ja kun niin käy. En tiedä mitä ajatella. Luulin olevani hetken huvi, mutta jos niin olisi niin kai tän puolen vuoden aikana se huvi olisi laantunut? Onko sitten niin, että miehenkin tunteet on totta? Mies on sanonut, että arvostaa minua suunnattomasti ja on epävarma musta ja mun tunteista, hän kokee ettei voi koskaan mua saada. En ymmärrä miksi? Onko tässä oikeasti jotain todellista,
eihän kukaan jaksaisi pitää yllä näin kauaa jotain, jota ei ole olemassakaan?

Mies on edennyt suhteeni todella hitaasti, ja vasta ennen lähtöään pois hän sai varmistuksen siitä että olen häneen rakastunut. Ehkä hän siksi ei ole tehnyt mitään suurempia siirtoja minun suhteeni tai muutenkaan? Vai onko tämä kaikki ihan kuin suoraan siitä oppikirjasta, miten kaikki ne varatut ukkomiehet tekevät jotka eivät ikinä aio erota vaimostaan? Olenko sinisilmäinen hölmö, jos annan itselleni luvan ajatella tässä olevan jotain suurempaa?

Seksiä meillä ei siis ole koskaan ollut, eikä kyllä tule olemaankaan niin kauan kuin tilanne on tämä miehen osalta. Ei myöskään mitään irstasta lääppimistä tai härskejä puheita, enemmänkin romanttisia hetkiä ja kosketuksia, katseita, sanoja jne.

Millaisia ajatuksia teille tuosta miehestä nousee? Näinkö ne varatut pelimiehet toimii, vai onko kyseessä sittenkin ihan aidot tunteet? Onko hän siksi edennyt varovasti minun suhteeni, etten saisi hänestä "sikamiehen" käsitystä ja karkaisi pois? Yhdenkään toisen naisen kanssa mies ei tuolla töissä ole minkäänlaista peliä pitänyt.. työkaveritkin on huomanneet meidän välillä olevan jotain, olen siitä kuullut useampaan otteeseen mainittavan joten ihan omaakaan keksintöä tämä ei ole.

Katsonko nyt vielä hetken tätä juttua vai pitäiskö mun vaan kylmästi repiä itseni irti nyt heti? Huomaan että mussa on vielä tunteita tuota miestä kohtaan kuitenkin olemassa.

Kommentit (1)

Anonymoussss

Uskon, että välität hänestä oikeasti, mutta rakkaudesta en tiedä todellakaan.

Oon hieman ihmeissäni siitä, että miks se ei kertonut heti et on varattu:o

Ja kans sekin on omituista et sen perhe ei asu sen kanssa.

En tiedä miksi hän tekee mitä tekee, mutta tuollainen ei ole reilua sua ja sen perhettä kohtaan.

Jos se oikeasti haluaa jotain vakavaa sun kanssas se ei voi tapahtua perheen seläntakana.

Ja mitä itse haet?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat