Abortti - Kokemuksia?

tyttönen

Vaikea aihe, tiedän. Ja sillä kyselisin kokemuksia raskauden keskeyttämisestä?

Sain eilen tietää olevani raskaana ja ei mitään tietoa mitä aion tehdä. Tuntuu etten ole vielä sisäistänyt koko asiaa..

Toivoisin vastauksia! Kiitos!

Sivut

Kommentit (27)

biioobo

en ole ikinä ite ollu raskaana mut jos meinaat abortin tehdä niin älä kerro kellekää muuten ne alkaa syyllistää sua siitä ja yrittää käännyttää sua.

?

Sinun pitää soittaa lähimpään neuvolaan, jos et tiedä neuvolaa saat sen selville internetistä. Neuvolasta annetaan lisäohjeita. Nykyään abortin pystyy suorittaa myös kotona otettavan pillerin avulla.

Voit myös soittaa lähimpään terveyskeskuskeen niin siellä neuvotaan sinua :)

tyttönen

Juuri mietin tuota syylistämistä, sillä asiasta en ole voinut puhua juuri kenelekkään.. Tuntuu vaan pahalta kun ei tiedä mikä on oikein ja mitä pitäis tehdä..

Kiitos teille :)

anonyymi

Minkälainen elämäntilanne sinulla on? Oletko parisuhteessa, oletko opiskelemassa/töissä, hankkinut ammatin? Onko elämäntilanteesi sellainen, että pystyisit siihen saattamaan lapsen? (En tarkoita sitä, etteikö ihminen jolla ei ole ammattia, saisi tehdä lasta, tai että työtön ei saisi tehdä lasta. Mieti sinun omia tavoitteitasi ja suunnitelmiasi elämässä.) Onko ajatus lapsesta täysin poissuljettu, vai onko sinulla tunne että lapsen saaminen ei olisi paha asia? Tottakai lapsen saaminen muuttaa elämän täysin eri suuntaan ja elämä ei palaa enää ennalleen. Pohdi tarkasti ja harkitusti kaikki kysymykset. Mieti myös minkalainen tukiverkosto sinulla on, saatko vanhempiesi/perheesi ja ystäviesi tuen? Mahdollisen poikaystävän ja hänen perheensä tuen?

Tsemppiä suureen päätökseen!

lapsensa menettänyt

Itse olin tietämättäni niin kauan raskaana, kunnes sain keskenmenon. Oman lapsen menettäminen oli kamalinta mitä voi kokea, vaikka asiasta ei aikasemmin mitään tiennytkään.

Mutta jokaisella on eri elämäntilanne, jokainen haluaa eri asioita elämältä. Itse en abortta pystyisi tekemään, mutta en silti lähtisi ketään asiasta syyttelemään, päätös on jokaisen oma.

Tsemppiä, odotukseen ja päätökseen mihin ikinä päädytkin. Tee se sydämellä!! :)

Summer

Tottakai kerrot! Älä pelkää syyllistämistä, jos seurustelet niin ainakin poikaystäväsi kuuluu saada tietää ja voitte yhdessä miettiä mitä teette. Tai sitten mietit kuka on sinulle läheinen ihminen ja kerrot hänelle, hän varmasti tukee sinua eikä syyllistä, kunhan kerrot jollekkin, kukaan ei saa olla yksin tuollaisen asian kanssa.

Piia

Täältä tulee kokemus, olin viikolla 17 raskaana ja hain luvan raskaudenkeskeyttämiseen Eviralta. Parin viikon prosessihan se oli, ja ei siitä kukaan kyllä syyllistänyt. Tukemassa oli silloinen kihlattu eikä edes parhaat kaverit moittineet. Kipujahan siinä oli niin maan perkeleesti ja pari päivää vietin osastolla sängynpohjalla kun ei kävelystä tullut mitään. Silloin oli opinnot kesken ja miehen kanssa meni huonosti, ammattia ei vielä ollut joten sain suht helposti luvan keskeytykseen. Tiesin kyllä tasan tarkkaan testin tehtyäni että ei lapsi tule kuuloonkaan tässä vaiheessa. Tapahtuneesta on nyt 4 vuotta enkä vieläkään olisi valmis äidiksi. Ehdottomasti tästä kannattaa keskustella poikaystävän kanssa kotona sekä lääkärin kanssa neuvolassa. Mutta lopullisen päätöksen teet tottakai itse! Onnea valintaan, kummin tahansa teetkään! Abortin teko ei ole helppoa. Itse itkeskelin lähemmäs pari vkoa abortin jälkeen mutta yli siitä pääsee ajan kanssa.

tyttönen

Elämäntilanteeni voisi monen mielestä olla tilanteeseen sopiva. On vakituinen työpaikka ( ainakin tällä hetkellä, alan vaihto edessä ) ja on mies. Mutta, olemme jonkin aikaa sitten muuttaneet monen sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnaltamme. Siellä on siis kummankin perheet sekä ystävät. Täällä meillä ei ole ketään. Joten tukiverkosto minulta puuttuisi kokonaan.! Se on suurin asia, miksi edes olen alkanut pohtia aborttia vaihtoehtona. Mikäli asuisimme edellisessä paikassa, en edes miettisi tätä vaihtoehtoa.

Juuri yksinäisyys minua pelottaa aivan kauhean paljon. Olemme puhuneet mieheni kanssa asiasta, ja hän on täysin abortin kannalla. Sanoo kylläkin tukevansa minua, kumpaan päätökseen päädymmekin.

Koko tilanne on hyvin ahdistava. Ei tämän näin pitänyt mennä, vielä moneen vuoteen. Vaikea edes kuvitella että huolehtisin pienestä ihmisestä, miten edes selviäisimme siitä kahdestaan. Olemme kuitenkin 20-vuotiaita.

Syytän koko ajan itseäni tapahtuneesta ( tiedän ettei se ole vain minun syyni tms.. ) enkä usko kummankaan päätöksen olevan se oikea.. :(

Vierailija

Mieti rauhassa päätöstäsi! Kaikissa päätöksissä on hyvät ja huonot puolet, kaikki ei abortista edes yli pääse! Mieti sydämmellä se aiheuttaa kaikista vähiten katumusta ja surua.

Jos vain voit kertoa äidillesi tai muulle läheiselle ihmiselle, tee se! He pystyvät sen avun ja tuen antamaan mitä tarvitset!! :)

- Paljon Paljon voimia ja haleja !

tatjuska

Raskauden voi keskeyttää viikolle 12 asti, sen jälkeen täytyy anoa erillistä lupaa, jota ei minun käsittääkseni kauhean heppoisesti anneta.

Nel

Kyllä vain Suomessa täytyy saada lupa, riippuu naisen iästä. Itse olin 20, kun tein keskeytyksen ja lääkärikin tuumasi, että nyt pitää "keksiä" syitä, koska en ole enää niin nuori, että se kelpaisi syyksi. Ja aika nihkeästi lääkäri lappuun kirjoitti, että minulla on opinnot amk:ssa vasta alkamassa, mutta lupa tuli kuitenkin.

Nyt tapahtuneesta on kaksi vuotta ja kaduttaa älyttömästi. Ensimmäinen ajatus testin tehtyä oli tietenkin, että ei ei ei ei. Nyt kun miettii niin olisi pitänyt ajatella useamman kerran. Avopuoliso katuu myös, mutta ehkä sen vauvan aika on pian.

anonyymi

Olen 19 vuotias ja tein abortin viime keväänä. Olin epäillyt raskautta jonkin aikaa ennenkuin uskalsin tehdä testin ja sen jälkeen varata ajan neuvolaan. Olen edelleen saman pojan kanssa, mutta hän ei tiedä abortista, eikä saa ikinä tietääkkään. Ainoa ihminen kuka tietää on äitini.
Raskaus oli niin pitkällä että jouduin anoa lupaa valviralta. Vietin vain yhden päivän toimeenpiteen takia osastolla ja voin kertoa, että se oli kamalin kokemukseni ikinä. Kaavintaa ei voitu tehdä enää koska raskaus oli niin pitkällä, joten sain pillerin joka käynnisti synnytyksen. En ole tuntenut sellaista kipua eläessäni kun vatsa alkoi supistelemaan, kieriskelin sängyssä ja hoitaja toi erilaisia kipulääkkeitä. Lopulta tuli sikiö ulos ja hetken päästä istukka. Seuraavana päivänä olin jo entiselläni, ei ollut paha olo eikä mihinkään sattunut. Parin viikon päästä oli jälkitarkastus ja kaikki oli ok. Vuoto jatkui vähän päälle pari viikkoa toimenpiteestä. Haluan vain unohtaa koko kokemuksen ja olenkin elänyt normaalia elämää käymättä sitä läpi päässäni ennen kuin nyt tänne kerroin teille millaista se on. Abortti oli oikea ratkaisu enkä ole katunut päivääkään, enkä enää edes mieti pahemmin asiaa sillä tiedän että näin oli parasta.

ninnizzz
nasoja

suomessa ei kyllä mitään lupia tarvitse abortin hankkimiseen.

Ei tarvitakkaan, jos keskeytys tehdään ennen 12. raskausviikkoa. Myöhempiin keskeytyksiin on haettava lupa. Että sillei.

Tyttönen

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on ainut oikea vaihtoehto. Kävin hoitajan sekä lääkärin luona, täyteltiin sellainen lappu yhdessä. Mutta mitään lupaa ei tarvinnut. Eikä minun päätöstäni millään tavalla kyseenalaistettu. Pelkäsin todella paljon sekä hoitajan että lääkärin suhtautumista asiaani, mutta sain yllättyä iloisesti! Tai jos edes voi puhua iloisesti yllättymisestä..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat