Mustasukkaisuudesta, apua!

Vierailija

Täällä kaivattaisiin apua! Ja ehkä helpoin tapa aloittaa, on kertoa tarinani:

Olen aina ollut luonteeltani mustasukkainen ja omistushaluinen. Muutama vuosi sitten erosin ex-miehestäni, jonka kanssa asuimme yhdessä ja olimme kihloissa. Suhteemme kesti neljä vuotta, kunnes hän vaihtoi minut yhteiseen ystäväämme. Se oli kolaus itsetunnolleni, eikä helpottanut laisinkaan mustasukkaisuuttani. 

Eron jälkeen olin yli vuoden sinkkuna ja itsetuntoni kasvoi. Oikeastaan se oli huipussaan. Sain miehiltä paljon huomiota ja tunsin itseni kauniiksi. 

Vajaa vuosi sitten tapasin nykyisen avomieheni ja kaikki muuttui. Aluksi asiat menivät hyvin, kunnes aloin huomaamaan kuinka paljon hänellä on naispuolisia ystäviä. Itsetuntoni romahti ja aika pohjalukemissa mennään tälläkin hetkellä. Alkuun riitelimme joka päivä, nyt tilanne on kuitenkin hieman rauhoittunut. Riitelemme kunnolla pari kertaa kuussa, mutta näissä tapauksissa "riita" on liian lievä ilmaisu. Sota kuvaisi paremmin.

Useimmiten syynä on eräs mieheni parhaista ystävättäristä. He näkevät kahden kesken viikoittain, minun toiveestani ainoastaan kun olen töissä. Tunteneet he ovat muutaman vuoden, eli kyse ei ole mistään lapsuuden tuttavuudesta. Tiedän, ettei mieheni halua vaihtaa minua häneen, mutta jostain syystä minun on hyvin vaikea sulattaa asiaa. Kyseisellä naisella on myös ärsyttävä tapa puhua vain miehelleni ja kysellä hänen voinnistaan, vaikka minä olisin paikalla. 

Lisäyksenä vielä, että muita naispuolisia ystäviään mieheni ei enää näe, koska suhteen alussa sovimme pelisäännöt tyyliin "sinä saat nähdä kahden kesken pirkkoa ja minä pekkaa, muista sovitaan tilanteen mukaan". Juu, ei kaikkein viisain sopimus, mutta tulipahan tehtyä. Nykyään olen itse ehdottanut että pyydettäisiin muita hänen kavereitaan kahville, koska heitä en enää koe uhkana. Toisin kuin tämän yllä mainitsemani henkilön..

Miten voisin kohottaa itsetuntoani ja hillitä mustasukkaisuuteni? Kokemuksia, vinkkejä, ihan kaikki on tervetullutta!

Kommentit (2)

enelyn

Hei!

Oletko miehesi ystävää tavatessa yrittänyt tutustua tähän ystävättäreen? Viestistäsi en saa oikein kuvaa oletko yrittänyt jutella hänelle, vain sen ettei hän juttele sinulle. Jos kyse on siitä ettei miehesi naisystävä selvästi halua tutustua sinuun vaan haluaa olla vain miehesi kanssa tekemisissä, on mun mielestä sulla oikeus puuttua tähän. Voit ystävällisesti yrittää selittää miehellesi että et pidä siitä ettei hänen ystävätär halua tutustua sinuun, vaan keskittyy aina teitä molempia tavatessaan vain mieheesi. Kerro että se ahdistaa sinua, ja haluaisit oppia tuntemaan tämän naisen että olosi olisi ehkä turvallisempi kun he tapaavat kaksistaan.

Et muuten kuulosta ihan järjettömän mustasukkaiselta kuitenkaan (ei viestejä kännykkään koko ajan ja tivaamista mitä tekee, kenen kanssa on ja miksi ei vastaa heti viesteihin) joten mielestäni sinulla on oikeus olla tuon verran mustis, jos kerran nainen vaikuttaa sinua kohtaan kylmältä. Olet kuitenkin miehesi tyttöystävä, joten ystävättären on hyväksyttävä sinut hänen elämäänsä. Miehesikin kuuluisi tiedostaa tämä ja kertoa se hänelle, muuten en usko oikein että teillä on tulevaisuutta.

Vierailija

Kiitos viestistäsi enelyn!

Suhteeni ks naisen kanssa on hieman monimutkainen. Olen tuntenut/tietänyt hänet jo pari vuotta ja ennen nykyistä suhdettani olimme ns "moi, mitä kuuluu?"-väleissä, emme sen enempää kavereita. Silloin yritin tutustua häneen paremminkin, mutta hän ei vaikuttanut kovin vastaanottavaiselta.

Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, olimme aluksi hyvissä väleissä. Kerran hän päätti puuttua riitaamme puolustelemalla miestäni, vaikkei tosiaan edes tiennyt mistä riitamme johtui/mitä tekijöitä siihen kuului. Hetkeen emme olleet missään tekemisissä, kunnes minä pyysin häntä kahville ja selvitimme kaikki asiat. Silloin minun oli myös helpompi hyväksyä mieheni ja hänen ystävyytensä.

Meidän kahvittelumme jäivät tuohon yhteen kertaan, ja sen jälkeen ei ole minulle hirveästi kutsuja heidän seuraansa sadellut. Riidellessäni mieheni kanssa mieheni syyttää aina minua, esimerkiksi etten minä ole halukas tutustumaan ks naiseen. Ymmärrän, ettei varmasti ole mukavaa kun "haukun" hänen ystäväänsä ja riidellä aina hänestä (kuten ei minunkaan mielestä). Mielestäni se ei kuitenkaan oikeuta laittamaan kaikkea sontaa minun niskaani. Lisäksi miehelläni on loukkaava tapa aina puolustella ks naista riidellessämme, tosin hän mielestään "tuo vain keskusteluun mukaan sen toisen näkökulman". Miksi?! Jos ei kyseinen ihminen ole edes paikalla.

Mieheni tietää kuinka hänen sanomisensa ja puolustelunsa loukkaavat minua. Viime riidan jälkeen (pari päivää sitten) hän kyllä lupasi vihdoin kokeilla äitini antamaa neuvoa: "myöntele, vaikket olisikaan samaa mieltä, säästyt riidalta".

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat