Huumori suhteen kantava voima?

Tosikko?

Olemme seurustelleet poikakaverini kanssa reilut kaksi vuotta ja olen alkanut pohtimaan suhdettamme. Tulemme loistavasti juttuun, näemme lähes päivittäin vaikka emme asukkaan vielä saman katon alla, hän kohtelee minua niin hyvin kuin voin vaan ikinä toivoa kenenkään kohtelevan ja ennen kaikkea rakastan häntä suunnattomasti. Välillä tuntuu, että suhteestamme puuttuisi jotakin ja se jokin on huumori ja hauskuus. Nauran muiden seurassa enemmän kuin hänen kanssaan ollessani sekä koen muiden jutut useimmiten  hauskemmiksi kuin hänen. Kun tarkkailen vanhempia pareja jotka ovat olleet aviossa monia vuosia ja hankkineet lapsia heidän suhteensa toimivuus näyttää melko usein olevan huumorintaju. Mitä mieltä olette ja millaista teillä? Onko huumori se suhteen tärkein perusta vai jotkin muut tärkeät seikat kuten luotettavuus? 

Kommentit (4)

908

Minulla on aika lailla sama tilanne. Minun ja poikäystäväni huumorintajut eivät vain kohtaa, nyt vasta vuoden seurustelun jälkeen olen alkanut välillä harvoin ymmärtämään p-ystäväni vitsejä ja nauramaan niille. Arkemme on kuitenkin tylsää, ei hauskuttelua, vitsailua, naljailua jne. Kavereideni kanssa minulla on juuri sellaista kun haluaisin poikaystävänkin kanssa olevan; nauretaan vedet silmissä. Mielestäni olen löytänyt todella mahtavan miehen, joka kohtelee minua niin hyvin ja rakastaa aidosti. Joskus vain käy mielessä, että pystynkö elämään seuraavat 50 vuotta liitossa, jossa ei ole huumoria. Tällä hetkellä olen tyytynyt miten asia on, pieni toivo palaa tuolla jossain jospa tilanne muuttuu joku päivä ja löytäisimme yhteisen sävelen tuollakin saralla.

Elenainen

Huumori ei toki ole kaikista tärkein ominaisuus ja siihenkin liittyy varjopuolensa.. Jotkut huumori-ihmiset kun eivät osaa syventyä tärkeiden asioiden ääreen niiden vaatimalla vakavuudella. Huumoriakin voi opiskella. Elokuvat ovat hyvä keino selvittää ja opetella toisen huumorintajua. Itsekin pyörittelin pitkään hämilläni silmiäni mieheni jutuille kunnes katsoin hänen lempileffansa josta kaikki mehukkaimmat jutut yllättäen sikisivätkin. Näin koko ihmisen yhtäkkiä aivan hulvattoman hauskana kun tajusin mistä hän juttunsa repii :)

Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/

Vierailija

Sinun pitää punnita onko itsellesi tärkeää se, että huumorintajunne kohtaavat vai se, että mies on luotettava, rakastaa sinua ja uskollinen. Kaksi vuotta ollaan seurusteltu ukon kanssa ja minä kutsun häntä hapannaamaksi, koska hyvin harvoin hän vitsailee. Ennen kuin muutettiin yhteen sai oikein odottamalla odottaa, että tuleeko sieltä koskaan vitsejä. Ehkä minun huumorini on tarttunut häneen ja se toistuva "kerro lisää vitsejä/kerro useamminkin vitsejä"-jankutus :D En tarkoita, että miehesi oppii vitsailemaan, jos se ei luonnostaan kuulu asiaan, mutta pariskunnat oppivat suht paljon toisiltaan varsinkin yhdessä asuessa.

Itse vitsailen varmaan toisinaan kohtuuttoman paljon ja nauran itse omille vitseilleni, mutta huumorin puutteeseen tuskin suhde mielestäni kaatuisi :D Jos miehen kanssa ei voi nauraa, niin ystävät on sitä varten täydentämässä elämääsi. Ei kaikkea voi yhdeltä ihmiseltä saada, mutta kyllähän sitä pitää kannustaa miestä löytämään oma huumorin lähteensä. ^^ Onnea sinne!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat