Piinaa työpaikalla

Vierailija

Olen parikymppinen nainen.

Olen tuntenut erään miehen työpaikkani kautta parisen vuotta, ja ekan vuoden aikana huomasin ihastuneeni häneen. Olin sitä ennen juuri toipumassa eräästä toisesta pitkäaikaisesta tuloksettomasta ihastumisestani, joten oli helppo hakea "laastaria" tällaisesta erittäin "pilke silmäkulmassa" -tyyppisestä velikullasta.

Aluksi en ollut lainkaan ihastunut, lähinnä huvittunut siitä, miksi hän hakeutui lähelleni ja halusi selkeästi huvittaa. Ja koska minulla ei ollut muutakaan miesrintamalla, niin tästä tapauksesta kehkeytyi sitten ennenpitkää HYVIN hämmentävä työpaikkaihastus. Hämmentävä siksi, koska a) en ole ikinä ollut MINKÄÄNLAISESSA suhteessa, silloin minulla ei edes ollut miespuolisia kavereita (minulla oli tosi huono itsetunto) ja b) huomasin pian, että ihastumiseni taitaakin olla vain yksipuolista.

Tapailimme työpaikan ulkopuolella muutamaan otteeseen, aina minun aloitteestani, mutta koska olin niin varautunut ja ehkä myös koska hän ei koskaan ole minusta muuta halunnutkaan kuin kaveria, niin tapaamiset olivat kaverillisia eikä tilanne "kehittynyt". Kuitenkin erään ehdottamani tapaamisen jälkeen  aika tarkalleen vuosi sitten kerroin hänelle tunteistani. Selvisi, että mies näkee minussa vain työkaverin eikä muuta. Olin tosi musertunut sitä seuraavan viikon ja onneksi minulla alkoi sopivasti kesäloma, joten minun ei tarvinnut käsitellä pettymystäni töissä hänen seurassaan. 

Kun kesäloma loppui, palasin töihin muuttuneena naisena. Olin pättänyt sisuuntua ja näyttää miehelle, mikä pakkaus minusta löytyy, toisin sanoen, mitä hän minussa menetti. Kuluneen vuoden aikana olenkin alkanut panostaa enemmän ulkonäkööni ja päättänyt antaa sisäisen räväkän persoonani näkyä. Päästin miehen uudelleen lähelleni ja hän on paikoin vaikuttanut kiinnostuneen minusta enemmän kuin "harmaa hiiri" -aikanani. Kipinöintiä oli ilmassa, mutta jälleen, mitään yöllisiä facebook-keskusteluja suurempaa ei koskaan tapahtunut koska olen päättänyt, että MINÄ en enää kutsu miestä kanssani mihinkään vapaa-ajalle, hän saa sen tehdä jos kokee muuttaneensa mielensä. Pettymyksekseni en edelleenkään ollut hänelle tarpeeksi kiinnostava, jotta olisin herättänyt haluja enempään tutustumiseen. Ehkä aiemmat pettymykseen päättyneet ihastukseni ovat antaneet kimmoketta siihen, että olen nyt päättänyt saada haluamani. Päätin siis hiljattain poiketa aiemmasta päätöksestäni olla aloitteellinen ja kutsuin miehen juhliin, jotka aion pitää.

Nyt on kuitenkin kiusallisesti käynyt ilmi, että mies on HYVIN ilmeisesti alkanut seurustella erään toisen työpaikkamme naisen kanssa, jonka kanssa hän on ollut hyvin läheinen jo pitkään ja jonka hän on tuntenut jo ennen kuin minä aloitin tuolla töissä. Viime viikot olen saanut seurata sivusta parin helliä katseita ja muita paljonpuhuvia eleitä ja tuntenut vihaa, surua, petetyksi tulemista ja mustasukkaisuutta. Erityisen piinaavan tilanteesta on koko ajan tehnyt se, etten ole kehdannut puhua tuntemuksistani miehen tai tämän oletetun tyttöystävän kanssa, jonka kanssa olen muutehn myös hiljattain lähentynyt, kun olemme käyneet samassa tyttöporukassa ulkona. Tämä on kiusallista, koska kutsuin myös tämän naisen niihin juhliini ja olen aidosti sitä mieltä, että jos jonkun haluan tälle "unelmien miehelleni" suoda niin hänet. Silti olen naisellekin vihainen ja toisinaan se myös lyö minusta läpi siten, että saatan vastata hänelle joskus vähän töykeästi ja hän on alkanut kysyäkin, että onko kaikki ok. En halua kuitenkaan enää yhtään lisää draamaa työpaikalleni, joten olen katsonut parhaaksi olla ottamatta asiaa puheeksi varsinkaan hänen kanssaan. Olen ehkä joskus humaltuneena saattanut lipsauttaa jotain sen suuntaista, että olen kiinnostunut tästä miehestä, ja nainen ja mies ovat tosiaan niin läheisiä jo ennen olleet, etten ihmettelisi, jos mies olisi kertonutkin naiselle siitä, että kerroin hänelle tunteistani. Nainen saattaa siis tietää, mitä on meneillään ja siksi varsinkin nyt hiljattainhän on alkanut olemaan kovin huolissaan siitä, mitä minulle kuuluu. En tiedä, pitäisikö tämä ymmärtää liikuttavan ihanan yrityksenä pehmittää tätä törmäystäni todellisuuteen, vai puhtaasti vittuiluna. Olenkin päättänyt ottaa välimatkaa myös tähän naiseen enkä näin ollen aio olla kummankaan osapuolen kanssa enää missään työpaikan ulkopuolisessa tekemisessä.

Takaisin mies-osapuoleen. Myönnän kohdelleeni häntä koko ajan aika viileästi siksi, koska ylpeyteni ja itsesuojeluvaistoni on estänyt heittäytymästä miehen kelkkaan täysillä. Olen siis tavallaan koko ajan tiennyt, ettei tästä mitään voi tulla, koska en periaatteessa itsekään ole tiennyt, mitä haluan. Silti minuun sattuu tällä hetkellä sen verran, että en taida haluta miehen kanssa enää mitään ollenkaan, ja vaikka kyseessä on ihminen, josta saisi tosi ihanan ja hauskan kaverimiehen, niin olen huomannut, etten pysty pitämään tunteitani kasassa vaan alan ennen pitkää luulemaan minulle suodusta huomiosta liikaa. Mies puolestaan kenties luulee, että olen oppinut ottamaan hänet "kevyemmin" ja viilentänyt tunteeni ja siksi olisi edelleen ok tulla kutsutuksi kauniiksi, saada pitkiä katseita ja lämpimiä hymyjä ja tuttavallisia kosketuksia, vaikka tosiasiassa mies ei edelleenkään halua minusta mitään. Varsinkan nyt, kun hän seurustelee. Olen sallinut tämän kohtelun siksi, että en edelleenkään osaa pitää puoliani tarpeeksi ja pidän miehestä edelleen liikaa, jotta voisin olla hänelle tosissani napakka ja sanoa, etten halua olla hänen ystävänsä.  

Kun viime vuonna kerrin miehelle ihastuneeni, sanoin hänelle ymmärtäväni kyllä, ettei hän voi yltiöflirtille luonteelleen mitään ja näkeväni, ettei hänestä siksi ole poikaystäväksi. Okei, ehkä aika painostavaa puhetta, mutta liikuin tuolloin niin vierailla vesillä kun en ikinä ollut kellekään tunteistani puhunut, että en voi olla itselleni siitä vihainen. Mies on vuoden aikan nostanut itsetuntoni pilviin siitä, mitä se oli ja olen oppinut huomaamaan, että saan miehiltä enemmän katseita kuin olen tajunnutkaan ja saisin muutakin, jos haluaisin. Miehellä on niin ikään edelleen ollut monta rautaa tulessa, mutta näyttää siltä, että hän on nyt löytänyt sen yhden, jonka viereen kuuluu ja hänellä on hyvä olla, samoin naisella. Olen suruissani, etten se nainen ole minä ja että epäonnistuin tavoitteessani saada vihdoin se mies, kenet oikeasti haluan ensimmäiseksi poikaystäväkseni. Mutta koska tunne ei ilmeisesti ole ollut molemminpuolinen, niin en voi pakottaa toista ihmistä niin suuriin tunteisiin.

En päässyt nyt syksyksi kouluun, joten minun on pakko sietää tilannetta työpaikallani niin kauan kuin onnistun saamaan uutta työtä, jota olenkin etsimässä. Ikävää on myös se tulevaisuuteni kannalta, että vaikka uskonkin voivani harrastaa jatkossa kännipussailua baarissa, niin toisaalta se ei ole se, mitä haluan. Tunnen, että luottamukseni miehiin on taas laskenut hieman lisää ja vaikka haluan kipeästi poikaystävän, niin en tiedä millainen supermies kestää näin tunnevammaista naista niin kauan kuin siinä menee, että päästän hänet lähelleni. Tahdon vihdoin olla jollekin Se Mahtava Tapaus, joka on muihin naisiin verrattuna ihan ainutlaatuinen. En jaksa olla vain kaunis kukka työpaikalla tai missä vaan, jota vain katsellaan ihaillen ja vähän tullaan kokeilemaankin niin, että siihen se kuitenkin jää. Tiedän, että ennen kuin kukaan voi tosissaan pitää minusta, minun on opittava pitämään itsestäni tuli mikä tuli. Harmittaa, että viime ajat on näyttänyt siltä, että tämä kertomani mies olisi saanut minut kunnolla irti kuorestani jos olisi halunnut, sillä olin kovaa vauhtia matkalla siksi itsevarmaksi naiseksi, joka olen aina halunnut olla. Itsevarmempi toki olen kuin ennen, mutta lähinnä ulkoisen olemukseni osalta. Tiedän, että olen esimerkiksi älykkäämpi kuin minkä kuvan annan ihan sen vuoksi, että en luota älyyni ja uskalla tuoda sitä esille vaikkapa ryhmäkeskustelussa, vaan häpeän itseäni ja tunteitani. Joku sisälläni sanoo, että "pidä tyttö vain suu kiinni ei kukaan kuitenkaan tajua" (ei nyt kuitenkaan konkreettisesti, en kuule ääniä). Vaikka en saisi, niin olen alkanut vertailla omia epäkohtiani tähän naiseen, joka sai haluamani miehen. Ikävää, mutta välillä elämä on. 

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia tai vinkkejä pärjäilyyn? :)

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat