onko järkeä jatkaa suhdetta?

anna

Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet 1,5 vuotta. Minua on kuitenkin viimeiset pari kuukautta ahdistanut vain koko suhde. Poikaystäväni on ensimmäinen, jonka kanssa olen suudellut, harrastanut seksiä ja seurustellut.

Nyt näiden parin viimeisen kuukauden aikana olen kuitenikin alkanut haaveilemaan muista miehistä ja ihastunutkin pari kertaa, nämä ihastukset kuitenkin ovat menneet nopeasti ohi.

Suurena ongelmana nään sen, että minusta tuntuu, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Luultavasti tulisimme parin vuoden päästä muuttamaan eri paikkakunnille ja mies onkin sanonut, ettei hän halua kaukosuhdetta. Lisäksi tulevaisuudensunnitelmammekin ovat aivan erilaiset. Meillä ei myöskään tunnu olevan oikein mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita.

Nykyisin vietämme aikaa yhdessä n.1-2 kertaa viikossa ja aina kun olen hänen seurassaan odotan vain, että saisin taas sitä omaa aikaa. Toisinaan ero tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, mutta sitten kun ajattelen sitä oikeasti, pelottaa että alkaisin katumaan. Tämä tilanne kuitenkin ahdistaa koko ajan ja olenkin sen takia koko ajan surullinen. Tiedän, että tämä ei voi jatkua näin, mutta entä jos tämä onkin vain joku ohimenevä vaihe?

Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä ja onko ylipäätänsä järkeä seurustella, jos yhteistä tulevaisuutta ei välttämättä ole?

Sivut

Kommentit (55)

xz
anna

Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet 1,5 vuotta. Minua on kuitenkin viimeiset pari kuukautta ahdistanut vain koko suhde. Poikaystäväni on ensimmäinen, jonka kanssa olen suudellut, harrastanut seksiä ja seurustellut.

Nyt näiden parin viimeisen kuukauden aikana olen kuitenikin alkanut haaveilemaan muista miehistä ja ihastunutkin pari kertaa, nämä ihastukset kuitenkin ovat menneet nopeasti ohi.

Suurena ongelmana nään sen, että minusta tuntuu, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Luultavasti tulisimme parin vuoden päästä muuttamaan eri paikkakunnille ja mies onkin sanonut, ettei hän halua kaukosuhdetta. Lisäksi tulevaisuudensunnitelmammekin ovat aivan erilaiset. Meillä ei myöskään tunnu olevan oikein mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita.

Nykyisin vietämme aikaa yhdessä n.1-2 kertaa viikossa ja aina kun olen hänen seurassaan odotan vain, että saisin taas sitä omaa aikaa. Toisinaan ero tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, mutta sitten kun ajattelen sitä oikeasti, pelottaa että alkaisin katumaan. Tämä tilanne kuitenkin ahdistaa koko ajan ja olenkin sen takia koko ajan surullinen. Tiedän, että tämä ei voi jatkua näin, mutta entä jos tämä onkin vain joku ohimenevä vaihe?

Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä ja onko ylipäätänsä järkeä seurustella, jos yhteistä tulevaisuutta ei välttämättä ole?

xz

sinulle suosittelen suhteenne loppumista  ja  kun aikaa kuluu voit löytää sellaisen miehen jonka kanssa tunnet  suurta yhteen kuuluvaisuutta sekä yhteisiä harrastuksia jotka sitovat teidät yhteen..lopeta seurustelu vaikka se tuottaa sinulle tuskaa  mutta pääset sen ajan ystäviesi avulla ylitse tervesin  xz

anna

Aina kun ajatteli sitä tilannetta, että oikeasti pitäisi puhua poikaystävälle tästä, mulle tulee sellainen olo, etten vaan pysty siihen. En haluaisi millään loukata poikaystävän tunteita. Yksinollessani välillä kaipaan poikaystävän seuraan ja välillä ei ole ikävä ollenkaan. Kuitenkin aina poikaystävän seurassa tulee ahdistunut olo, enkä kuitenkaan kaipaa sitä hellyyttä. Oon pyöritellyt näitä asioita näiden kahden kuukauden ajan mielessäni, enkä siltikään ole päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen. Tiedän, että mun pitäisi puhua poikaystävän kanssa, mutta en vaan pysty siihen. Tuntuu, että jos puhuisin hänen kanssaan mikään ei enää tulisi olemaan ennallaan. Näiden kahden kuukauden aikana poikaystävä on aina saanut olla se joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa näkemisiä.

Tuli nyt aika sekavaa tekstiä, mutta kaipaisin lisää näkökulmia tähän.

jen

Mä kannatan eoamista. Tottakai se pelottaa ja varmasti on aluks yksinäistä ja surullinen olo. Mutta loppu peleissä meillä on vaan yksi elämä ja jokanen ansaitsee elää sen onnellisena. Ja jos et edes nauti poikaystäväsi seurasta nii ei kannata vaan roikkua kiinni. Kyllä niitä uusia ihania miehiä on vaikka muille jakaa, ja varmasti löydät vielä semmosen jonka kanssa klikkaa kaikilla osa-alueilla.

anna

Ero tuntus vaan niin pahalta.:/

Mut kaipaisin vielä mielipiteitä näihin kahteen asiaan: Voisko tää kuitenkin olla vaan joku ohimenevä vaihe? Kannattaako teidän mielestä seurustella, jos tällä hetkellä näyttää siltä, että muutaman vuoden päästä saattais se ero olla edessä?

judy

Hei anna. Sun ajatuksissa on paljon samaa kun mitä mun entinen poikaystävä kertoi ajatelleensa noin puoli vuotta ennen kuin jätti mut. Hänelle iski kauhea ahdistus itse seurustelua kohtaan ja hän halusi olla vapaa, tilanteen teki kuitenkin vaikeaksi meidän molempien syvät tunteet toisiamme kohtaan. Hän olisi todella halunnut päästä yli ahdistuksesta lopettamatta suhdetta. Sinänsä siis tarinamme ovat hieman erilaiset. Jos katson asiaa nyt sinun näkökulmastasi, neuvoisin sinua todellakin puhumaan poikaystäväsi kanssa ja kertomaan miltä sinusta tuntuu. Se on varmasti hyvin vaikeaa, mutta sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa ellet halua kuluttaa itseäsi loppuun pyöritellessäsi asiaa päässäsi.

Vaikka olinkin se osapuoli, joka tuli jätetyksi, olen kuitenkin iloinen että entiseni kertoi ahdistuksestaan ja sai näin helpotettua oloaan. Vaikka olihan se vaikeaa meille kummallekin. Mutta elämä jatkuu ja kyllä tässä pärjäillään:) olen siis varma että poikaystäväsi osaa jossain vaiheessa arvostaa suoruuttasi, ja jos päädytkin eroon, niin päätöstäsi ja tunteitasi. 

Tsemppiä kovasti, teitpä minkä päätöksen tahansa!

sd
judy

Vaikka olinkin se osapuoli, joka tuli jätetyksi, olen kuitenkin iloinen että entiseni kertoi ahdistuksestaan ja sai näin helpotettua oloaan. Vaikka olihan se vaikeaa meille kummallekin. Mutta elämä jatkuu ja kyllä tässä pärjäillään:) olen siis varma että poikaystäväsi osaa jossain vaiheessa arvostaa suoruuttasi, ja jos päädytkin eroon, niin päätöstäsi ja tunteitasi. 

Tuossahan judy kertoi mitä ajatteli; oli iloinen.

Joskushan tuo tulee muutenkin varmasti ilmi, että sua on ahdistanu. Eikö poikaystäväs yhtään ihmettele miks olet "välttelevämpi" kuin yleensä tai et käyttäydy niin normaalisti, että hakisit hänen seuraansa?

Niinhän sitä sanotaan, että jos parisuhteessa ei oo sama matka, eli samat tulevaisuudensuunnittelmat, yhteistä tulevaisuutta ei ole. Teillä selvästi on ero edessä, mitä pidemmäks sitä pitkität, sitä vaikeemmaks se käy.

ariel

Mulla on ehkä hiukkasen samaa ongelmaa. Tosin edelleen rakastan poikaystävääni syvästi ja haluan hänen kanssaan yhteisen tulevaisuuden. Ehdottomasti.

Suurin ongelmani vain nyt on se, että hän on ensimmäinen seurustelukumppanini ja hänelle olen myös menettänyt neitsyyteni. Nyt minulla on välillä tavallaan halu kokeilla jotain uutta, ei sillä että haluaisin toisen suhteen, vaan haluaisin harrastaa seksiä jonkun muunkin kanssa. Olen ihastunut yhteen yhteiseen ystäväämme ja olen saanut häneltä vastakaikua. Emme tietenkään ole tehneet mitään, en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos pettäisin. Sitäpaitsi en halua menettää poikaystävääni.

Asia, jonka vuoksi olen alkanut tuntemaan vahvemmin näin, on luultavasti se, että poikaystäväni haluaa tulevaisuudessa lapsia. Itse en missään nimessä halua tulla raskaaksi, joten olen ehdottanut adoptiota ja poikkikseni kyllä suostuu siihen, mutta hänelle ykkösvaihtoehto olisi tietysti biologiset lapset. Olen joutunut nyt punnitsemaan, olenko valmis uhraamaan itsestäni sen, että tulisin joskus raskaaksi hänelle. Vaikka se onkin tällä hetkellä pahin pelkoni.

Nyt asumme eri kaupungeissa tämän kesän, koska olen kesätöissä toisella paikkakunnalla. Olen huomannut, etten ikävöi häntä samalla tavalla kuin ennen. Pelkään, että olen tottunut häneen niin paljon, että pidän häntä itsestäänselvyytenä. En kestäisi, jos en enää olisikaan hänen kanssaan yhdessä. Mutta silti en jostain syystä osaa ikävöidä häntä, niinkuin ennen.

En ymmärrä itseäni, sillä poikkikseni on kaikkea, mitä olen ikinä toivonut ja enemmänkin. Unelmieni mies, kaikin puolin.

Oon pahoillani, että tästä tekstistä tuli näin epäselvä. Mutta mitä voisin tehdä tässä tilanteessa?

Ihastuminen on oikeastaan kivaa, mutta koska en voi edetä, turhaudun. Mutta toisaalta en kestäisi nähdä poikaystävääni kenenkään muun kanssa. Olen hieman hukassa..

anna
sd
judy

Vaikka olinkin se osapuoli, joka tuli jätetyksi, olen kuitenkin iloinen että entiseni kertoi ahdistuksestaan ja sai näin helpotettua oloaan. Vaikka olihan se vaikeaa meille kummallekin. Mutta elämä jatkuu ja kyllä tässä pärjäillään:) olen siis varma että poikaystäväsi osaa jossain vaiheessa arvostaa suoruuttasi, ja jos päädytkin eroon, niin päätöstäsi ja tunteitasi. 

Tuossahan judy kertoi mitä ajatteli; oli iloinen.

Joskushan tuo tulee muutenkin varmasti ilmi, että sua on ahdistanu. Eikö poikaystäväs yhtään ihmettele miks olet "välttelevämpi" kuin yleensä tai et käyttäydy niin normaalisti, että hakisit hänen seuraansa?

Niinhän sitä sanotaan, että jos parisuhteessa ei oo sama matka, eli samat tulevaisuudensuunnittelmat, yhteistä tulevaisuutta ei ole. Teillä selvästi on ero edessä, mitä pidemmäks sitä pitkität, sitä vaikeemmaks se käy.

Oon näköjään aika koomassa vielä kirjottanut tuon viestin kun ennen töihin lähtöä kirjotin, eli tarkotuksenani oli kysyä, että mitä judy ajatteli aluksi, kun poikaystävä puhui tuosta ja osasiko ollenkaan odottaa tuollaista.:D

Ei poikaystäväni ole ainakaan sanonut mitään, mutta musta tuntuu, että hän jotenkin aavistaa tämän. Nykyisin hän käyttäytyy todella ihanasti mua kohtaan ja kertoo koko ajan kuinka ikävä hänellä on, jos en ole lähellä ja kuinka mua rakastaa. Tuntuu, että hän jotenkin koko ajan varmistelee, että tiedän miten paljon hän välittää. Tämä tekee asiasta entistäkin vaikeamman:/

anna

ariel: Oletteko kuinka pitkään seurustellut poikaystäväsi kanssa? Miten pitkään sulla on ollut tuollainen olo?

Ja mullakin on myös just tuollanen olo, että haluaisin vähän kokeilla mitä on tarjolla. Tuo myös, ettei kaipaa poikaystävää samalla tavalla kuin ennen kuulostaa tutulta. En osaa sua neuvoa, kun itsekin olen aika pulassa:(. Et ole ilmeisesti sinäkään puhunut poikaystävällesi asiasta?

Itse huomaan toisinaan toivovani, että poikaystäväni tekisi jotain mistä suuttua tai antaisi syyn erota.:/ Mutta todellisuudessa en tiedä, haluaisinko, että näin oikeasti tapahtuisi.

ariel

anna:

Ollaan seurusteltu 1,5v. Ja siis tää olo on tullut nyt tässä kesäkuun puolivälin jälkeen kun alotin työt toisella paikkakunnalal ja nähdää vaan vkonloppusin. Tai siis ensin tuli se, etten ikävöi niin paljoa; ennen oli aina mieletön kaipuu kokoajan, nyt en heti ryntää suunapäänä pussaileen kun nähdään pitkästä aikaa.

Sitten kun juteltiin tosta lapsi-asiasta, jouduin tosissani miettiin, että pystynkö lupaan jotain, mitä en haluaisi millään toteuttaa. Toinen vaihtoehto olis ollu lopettaa suhde ja siinä sitten molemmat itkettiin ja päätin että lupaan, koska poikkikseni on minulle niin tärkeä ja rakas. Mutta tän juttelun ja sopimisen jälkeen oon alkanut jotenkin ottaa huomaamattani etäisyyttä.

Kolmas asia tossa jo tulikin, eli toi ihastuminen muihin miehiin. Ja tällä hetkellä useempaan, itseasiassa. Ja koska vastakaikua tulee, niin oon hukassa näiden ihastumisten kanssa!

Mulla on yksi kaveri, jolle kävi samoin: hän muutti toiselle paikkakunnalle opiskeleen ja ihastui koulussaan mieheen, joka antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut. Muistan kun tää mun kaveri itki tilannettaan mulle, koska ei tiennyt mitä tehdä. Hän puhu poikaystävälleen tästä asiasta ja mies pysyi uskollisesti rinnalla, oli sanonut kai että tää mun kaveri saa valita. Lopulta tilanne sit päättyi niin, että se uus mies ei lopulta ollutkaan ollu niin kiinnostunut ja nyt mun kaveri on siis miehensä kanssa onnellisesti edelleen yhdessä.

Mutta ei auta mun tilannetta yhtään. Se, mitä oikeesti haluaisin, olis varmaan että saisin jonkun muutaman viikon mittasen "hall pass":in että saisin kokeilla uusia juttuja luvan kanssa ja sitten palata takaisin poikaystäväni luokse. Mulla on todella huono omatunto, koska poikkikseni on tosiaan enemmän kuin unelmieni mies. Minkätakia mun täytyy luoda itselleni ongelmia, kun mulla olis kaikki niin hyvin! Muilla on ongelmia, että ne pelkää miehensä pettävän ja mä teen mun ihananasta elämästä ongelman! :'(

Mutta en todellakaan halua erota. Tosin oon jotenkin etsinyt ehkä alitajuntaisesti jotain syytä, että saisin "kostaa" ja täten olisin jotenkin oikeutettu flirttailemaan toisille miehille. Esim. poikaystäväni oli joskus poikienillassa tanssinut joidenkin random tyttöjen kanssa, niin seuraavan kerran kun minulla oli tyttöjenilta, etsin päätä pahkaa jotain miestä kenen kanssa tanssia ja ikäänkuin "kostaa". Mutta tanssiminen muiden kanssa on meidän parisuhteessa tiettyyn pisteeseen asti sallittu, niin jotenkin halusin vain että olemme tehneet tavallaan saman verran. (tätä tekstiä on kyl vaikee ymmärtää mun itsekään, sorry tää laatu...)

Ja toi mitä sanoit, että poikaystäväsi aavistais tän sun olotilan; tajusin, että mun poikaystävä tekee samaa! Se vakuuttelee tosi paljon kuinka oon tärkeä sille ja kuinka se haluaa olla mun kanssa loppuelämänsä ja rakastaa mua jne. Viimeks kun olin taas viikonlopun meidän yhteisessä kotona tajusin, että yhdessä vaiheessa vastasin niihin hellyyden tunnustuksiin vaan siks että poikaystävästä tuntuis hyvältä. Ne ei tullu suoraan mun sydämestä. :( Se oli jotenkin epätodelllista. Ja yks mikä tähän hommaan vaikuttanee: meillä alkaa varmaa tää kuherruskausi oleen lopuillaan.

Mut mikä mulla nyt on mietinnässä: haluaisin nähdä yhden miehen, johon törmäsin baarissa viime vkonloppuna ja joka pyysi mun numeroa (mitään ei siis tehty, juteltiin vaan). Mietin, että jos kertoisin sille suoraan että seurustelen, mutta meillä ei nyt mee niin kauheen hyvin ja haluaisin tavata, mutta vaan kavereina. Tai sitten voisin pyytää sitä baariin, kun meillä on tyttöjen ilta parin vkon päästä. Mitään en aio tehdä, koska en salli pettämistä (omaa kokemusta siitä on vanhempieni puolelta). Mutta olis edes jotain juttelua. Jotain.

Pääpointti on se, että en halua/aio erota poikaystävästäni. Rakastan häntä yli kaiken, mutta tällä hetkellä vain tunteeni ovat mitä ovat.

anna

Mä olen huomannut myös, että vastaan poikaystävälle noihin hellyydenosotuksiin vaan velvollisuudentunnosta. Oltiin myös kesän alussa vään yli viikko erossa toisistamme lomamatkan takia. Mulla ei tullu edes ikävä poikaystävää. Loman jälkeen mua lähinnä ahdisti nähdä poikaystävää. Mua ahdistikin sen kosketus jonkin aikaa tuon jälkeen, mutta nyt oon jo päässyt suht. hyvin ohi tuosta ahdistuksesta. Poikaystäväni on luotettava, en vois ikinä kuvitella hänen pettävän mua, ei käytä liikaa päihteitä, haluaa viettää aikaa mun kanssa, arvostaa mua... siis hänessä ei ole mitään vikaa. Mua vaan ahdistaa suuresti tää miten eri asioita halutaan tulevaisuudelta. Tuntuu, että mä tällä tavalla etäännyttämällä valmistan itseäni eroa varten, joka kuitenkin saattaisi jossain vaiheessa olla edessä. Olo tuntuu vaan jotenkin niin tyhjältä tällä hetkellä. Oon kuitenkin nyt tajunnut, että mun pitää puhua poikaystävälleni tästä tai en pääse jatkamaan eteenpäin. Tarkottaa se sitten eroa tai suhteessa pysymistä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat