Pikaero - Mistä luottamus takaisin?

Seuraa 
Liittynyt22.12.2010

Eli, olen 22-vuotias, mies vuotta vanhempi. Yhdessä olemme olleet nyt 3 vuotta, joista vuoden asuneet yhdessä.

Muutama kuukausi sitten huomasin miehen yhtäkkiä vetäytyvän kuoreensa (seksi oli alkanut takkuamaan, kumpikaan ei tehnyt aloitetta), jota kestin viikon ajan katsella, kunnes oli pakko alkaa tinkaamaan, mikä miehellä on. Vastaus tuli: ei kuulemma enää rakasta minua sillä tavalla, tunteet ovat viilentyneet. Pyysin miestä päättämään jatkosta, sanoi, että eiköhän suhde ollut tässä.

Kuitenkin seuraavana aamuna mies tuli itkien luokseni ja sanoi, että rakastaa minua, eikä hän halua erota. Saimme asian käsiteltyä loppuun, sen jälkeen on mennyt huomattavasti paremmin ja seksikin alkanut luistaa.

Ongelmaksi on muodostunut oma luottamuspulani. Itse olen aina ollut jättävä osapuoli, joten se, että yhtäkkiä rakastamani mies jättää minut, sai kovan myllerryksen pääkopassa valloilleen. Näen vielä nytkin kuukausien jälkeen unia, joissa mies jättää minut/pettää minua ja herään ahdistukseen. Jos mies on jossain huvittelemassa, mietin, tuleekohan lähiaikoina taas jättö? Jos puhun vaikka tulevaisuudensuunnitelmista puolivitsillä jotain ja mies ei ole keskustelussa mukana, olen aivan varma, että sen tunteet taas viilenee. Olen huomaavinani kaikkia pieniä merkkejä, jotka kertovat, että mies on kyllästynyt minuun (esim. ei yleensä sano itse, että rakastaa minua, joka ei ennen tätä jättöä haitannut yhtään).

Olen siis vainoharhainen ja tiedostan sen täysin itsekin. Ei niille päänsisäisille ajatuksille vaan mahda mitään. Hylkäämisenpelko minulla on jo ihan lapsuudesta asti, se ei vaan ole koskaan näkynyt parisuhteissa ennen tätä. En myöskään koskaan ole ollut kenestäkään erityisen mustasukkainen, mutta vaikka miehelläni ei naispuoliseja kontakteja ole oikeastaan ollenkaan, saan kokoajan hirveitä puuskia ja mietin, että pettääkö mies. Yleensä saan itseni järkiini ja yritän luottaa mieheeni, mutta taas yksinollessa samat ajatukset toistuu. Mitä jos sillä viilenee tunteet taas? Mitä jos se ihastuu johonkuhun muuhun?

Näen luultavasti miehessä itseni tällä hetkellä. Edellinen suhteeni päättyi niin, että petin eksääni, koska tunteet viileni ja raukkamaisesti uskottelin jonkun aikaa, että se menee ohi, mutta sitten jätin. Olin nuori ja tyhmä. Nyt koen olevani tuossa samassa tilanteessa, mutta toisena osapuolena. Koska itse petin ja valehtelin, vaikka tunteet eivät koskaan palanneet, oletan luonnollisesti miehenikin tekevän samoin, vaikka ei vaikuta todellakaan niin selkärangattomalta raukalta kuin minä silloin.

Olemme miehen kanssa puhuneet asiasta. Sanoi, että meillä menee hyvin, mutta ei tiedä miten saisi vakuutettua minut, että kaikki on hyvin. Ja minun päänihän sisällä kaikki ongelmat nyt ovat. Kommentoikaa mitä tahansa, tarvitsen tukea. :)

Kommentit (6)

caitlinn
Seuraa 
Liittynyt22.12.2010

Onko teistä kellekään tullut koskaan mielenhäiriötä, että olette ahdistuneena jättäneet kumppaninne ja katuneet sitä välittömästi? Onko sellainen mahdollista?

Miksi en voi vain uskoa ja luottaa. Huoh. Pelkään niin paljon, että mies jättää taas, että tuhoan varmasti suhteen itse, eikä hän. x(

elin

Itselläni ei (onneksi) ole kokemusta tämänkaltaisesta tilanteesta, mutta voin sanoa että uskon että keskusteleminen miehesi kanssa voisi ainakin auttaa asiaa johonkin suuntaan. Jos yksin ollessasi koet olosi pahaksi ja mielesin myllertää, se ei ainakaan paranna suhdettanne. Keskustelemalla hylkäämisen pelostasi ja muista ahdistuksen aiheista, saat miehesi ehkä avautumaan ja kertomaan alkuperäisen syyn, joka on johtanut tunteiden viilenemiseen. Lisäksi voit kertoa, että "pikaero" horjutti luottamustasi ja haluaisit rakentaa sen uudelleen, muttet pysty siihen yksin.

Omassa parisuhteessani lasten hankinta ei vielä ole ajankohtaista, mutta tilanne on se, että mieheni haluaisi lapsia ja minä en. Pidin pitkään sisälläni kaikki pelot ja tuntemukset ko. asiasta, kunnes avauduin ja päästin kaiken ulos. Sain tietää, että vaikka olin jo ilmaissut haluni elää ilman jälikasvua, mies oli uskotellut itselleen että pystyy kääntämään pääni, ja tätä juuri pelkäsin (oikeastihan en tiedä, haluanko joskus sittenkin lapsia, en pysty ennustamaan 10:ntä vuotta eteenpäin). Nyt kuitenkin kun keskustelimme, sain itseni rauhoittumaan, eikä asia enää vaivaa minua niin paljoa.

Tsemppiä!

Vierailija

Meillä joskus seurustelun alkuaikoina oli samaa ongelmaa. Mies muutaman kerran humaltuneena avautui että pitäisikö erota. Minulla varmaan meni muutama vuosi miettiessä usein iltaisin että no koska tulee seuraavan kerran lokaa niskaan. Mutta mies lopetti puheensa ja suhde on edenny vaa asteita pidemmälle niin ei ole aikoihin käyny mielessä. Mutta vastaukseni on että Aika voi tuoda luottamusta takaisin.

Elenainen

Kuulostaapas vaikealta ja ahdistavalta.. :/

Omasta kokemuksestani voin paljastaa seuraavaa: Mitä enemmän pelkäät ja odotat jotain kamalaa (pettämistä, jättöä yms.) tapahtuvan, sitä todennäköisemmin se ihan varmasti tapahtuukin, ennemmin tai myöhemmin.

En usko, että kukaan olisi parisuhteessa onnistunut täysin välttymään siltä tunteelta, että pitäisikö erota tai "tässäkö tämä nyt oli". Se tunne saattaa tulla alussa tai monen vuoden jälkeen vaikka ihan pienenä tuntemuksena, joillakin suurempana, toiset eivät sitä ikinä sano ääneen.. Mutta uskoakseni se tulee aivan varmasti kaikilla jossain kohtaa. Se ei tarkoita sitä, että suhde olisi huono ja se olisi parempi lopettaa, se voi tarkoittaa ihan vain sitä että kaikki ei mennyt elämässä täysin niin kuin olisi halunnut (eihän elämässä mikään mene ihan niin kuin on kuvitellut!) ja ahdistus voi herätä, "mitä jos olisinkin valinnut toisin.." Monilla tulee parisuhteessa juurikin muutaman vuoden kohdalla epäilys, "mitä jos" -olo. Se on ihan normaalia.

Teidän olisi hyvä keskittyä nyt suhteenne hyviin puoliin. Tehkää niitä asioita joita tykkäätte tehdä yhdessä. Tai hankkikaa vaikka uusia harrastuksia. Olkaa avoimia, keskustelkaa kaikesta mielessä pyörivistä asioista. Pahinta mitä voit tässä tilanteessa tehdä, on jäädä rypemään tuohon huoleen. Se jos mikä tuhoaa suhteen.

Tsemppiä! :)

Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/

J

Sama tilanne täälläkin, en tiedä mitä tehdä. Ajatukset ihan sekaisin koko asiasta ja jopa mietin itse eroamista etten vain tule jätetyksi myöhemmin. Sama olisi kärsiä ero jo nyt kuin myöhemmin... En voi olla enää yhtään varma toisen tunteista, vaikka ennen olin 100% varma suhteesta ja sen pitävyydestä, en enää. En yksinkertaisesti kykene enää luottamaan kumppaniini ja luottamuksen palautuminen kestää. Pienetkin vastoin käymiset pudottavat luottamuksen joka kerta samaan syvempään kuoppaan. En uskalla puhua enempää kumppanilleni aiheesta, koska hän valitti jo ''ero tilanteessa'' negatiivisuudestani kaikkeen, luultavasti kokee kaiken sanomisen tämän asian suhteen negatiivisena. Puhumisesta ei meillä ainakaan ole ollut mitään apua. Ei sitä ukkoa muutenkaan kiinnosta puhua tästä aiheesta saatika kuunnella minua.

Meillä olisi tämän kaiken ihanan lisäksi yhteen muutto edessä, mikä lisää epävarmuuttani jos teen sittenkin virheen, jos toinen saa taas päähänsä eroamisen...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat