Kihlakuume MITÄ TEEN?!

Chu

Tämä nyt on todella omituista.

Olen AINA ollut sitä mieltä että en mene koskaan naimisiin muuta kuin painavista juridisista syistä jos ne omalle kohdalle sattuisivat. Lisäksi olen aina ollut sitä mieltä että kihlat ovat lupaus avioliitosta ja kihlojen solmimisen jälkeen aloitetaan enemmän tai vähemmän hääjärjestelyt. Olen aina vähän naureskellut sellaisille "naimisiin sitten joskus" kihloille. Olen aina vähän naureskellut myös pareille jotka kihlautuvat lyhyen seurustelun jälkeen. Mielestäni aina uskottavaa kihlautumista/naimisiinmenoa on edeltänyt minimissään se kolmisen vuotta seurustelua.

Kun tapasin nykyisen avomieheni niin olen pikkuhiljaa heltynyt ajatukseen että voisi tuon kanssa naimisiin mennä jonain päivänä.

Nyt viime kuukausina minulle on tullut suorastaan kuume kihlautumisesta. Olemme nyt seurustelleet vähän päälle kaksi vuotta, asuneet yhdessä siitä puolitoista. Pääni on täynnä rakkautta ja romanttisia haavekuvia sormuksista, hääjärjestelyistä, pienistä häistä ynnä muusta. Järjellistä syytä tälle en löydä. Haluaisin vain kihlautua, mennä naimisiin ja elää elämäni onnellisena loppuun asti justiinsa tämän miehen kanssa.

Kihlat nyt ei suhdetta muuta miksikään, paremmaksi tai huonommaksi, tiedän sen. Se sormus sormessa on pelkkä hely, mutta perhanan romanttinen hely.

Mikä hitto minua vaivaa, ja ennenkaikkea mitä teen tälle olotilalle joka on riivannut jo kuukausia. Ihan liian pitkään! APUA cosmottaret!

Sivut

Kommentit (35)

Elenainen

Hahaa, et ole yksin :D

Ehkä me ollaan vaan tultu aikuisiksi, valmiina sitoutumaan loppuelämäksi! :) Ihan iisisti vaan, ei mitään hätää. Voi kunpa nuo miehetkin vaan kasvaisiva aikuisiksi ja olisivat samalla aaltopituudella kihlautumisen ja muiden asioiden suhteen... Tai minun ei ainakaan tunnu olevan. "Ei ihan vielä."

Mites sinun mies reagoi intoosi?

Kirjoittelen avoliittoani käsittelevää blogia, jossa pyörittelen juuri tällaisia asioita. Käy kurkkaamassa jos kiinnostaa! :) http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/

iines

Perhanan romanttinen hely, indeed :DD

Naimisiinmeno merkitsee monille ihmisille todella paljon! Sepä ei olekaan enää pikkutyttöjen prinsessahääleikkiä :)

juuli

Mielipiteen muuttuminen kihlautumiskysymyksessä on ihan normaalia, minullekin kävi niin ja nyt olen ollut onnellisesti naimisissä jo melkein kymmenen vuotta! :D

lulu

Ääääh, mulla on ollut kihlakuume koko pienen ikäni. Olen ollut ihan liian monta kertaa jo kihloissa, en kertaakaan onneksi vielä naimisissa.. Nyt sinkku, toivottavasti seuraava mies elämässäni olisi Se Oikea! :D

Vierailija

no meillä on toisinpäin, poikaystäväni kyselee aina kihlatuksi ja puhuu naimisiin menosta ja tietenkin minäkin toivon tätä juuri hänen kanssaan mutta ensimmäinen mies tuli nyt vastaan joka todellakin puhuu naimisiin menosta :DDD ollaan seurusteltu vasta vähän yli vuosi ja ollaan eletty vähän "kaukosuhteessa" niin sitten vasta haluan kihloihin kun päästään rauhoittumaan saman katon alle joka olisi tiedossa hetken kuluttua!:)

junnu

Jos tuntee olonsa hyväksi toisen kanssa eikä koe pelottavana asiana jakaa koko elämäänsä toisen kanssa, kihloihin ja naimisiin vaan! Elämä on liian lyhyt loputtomaan jahkailuun. Sitä mieltä minä olen.

f

No kuka nyt turhaan seurustelee? Kihloihin ja häitä järjestelemään vuan! ;) Olen sun kans samaa mieltä, en oo koskaan ymmärtäny niitä jotka menee kihloihin sen takia, että ne on sit kihloissa mutta ei kuitenkaan rupea suunnittelemaan häitä. Yleensä se menee niin, että melko nopeesti kihlojen jälkeen mennään kuitenkin naimisiin.

Ja mitä sanoit tuosta aiemmasta ajattelusta, että pitää seurustella kolme vuotta ennen kihloja yms... Se on tosi suhdekohtasta. Ei oo mitään aikaa sille. Tiedän vanhemman parin, jotka seurusteli kaks kuukautta ja meni naimisiin ja ovat onnellisesti yhdessä tänäkin päivänä. Itse seurustelin n. puolitoista vuotta ennen kihloja ja sitten muutaman kuukauden päästä naimisiin. Kyllä ihmisen oppii tuntemaan jo vuodessakin. :)

Eikö tosiaan ole parasta se, että joku aiempi näkemys asiasta muuttuukin ihan totaalisesti?! Siinä huomaa sen, että miten me kaikki muututaan ja miten joku tärkee ihminen voi muuttaa meitä. Jos susta tuntuu nyt tältä, et oot valmis sitoutumaan "lopullisesti" niin ehdottomasti. Se on nimittäin yks asia kans, joka on vaikeasti ymmärrettävissä; ihmiset jotka on yhdessä vuosikaudet ja olevinaan rakastaa vain toisiaan muttei koskaan mee eteenpäin ja uskalla sitoutua lopullisesti. En ymmärrä sellasia:D Mutta nää on just näitä joissa kaikilla on omat tapansa mennä eteenpäin.

Vierailija

Ei muuta kuin häitä suunnittelemaan! Me menimme kihloihin tosi nuorina parin vuoden seurustelun jälkeen, ja ihan vain fiiliksellä että joskus vietämme häitä. Mutta sen kummemmin ei siloin edes voitu mitään häitä alkaa järjestämään. Nyt alkaa mulla olemaan koulut lopussa ja ajankohta jotenkin oikea. Häitä juhlitaan ensi vuonna 7vuotispäivänä ja kova tohina jo päällä!

aii
Elenainen

Ehkä me ollaan vaan tultu aikuisiksi, valmiina sitoutumaan loppuelämäksi! :) Ihan iisisti vaan, ei mitään hätää. Voi kunpa nuo miehetkin vaan kasvaisiva aikuisiksi ja olisivat samalla aaltopituudella kihlautumisen ja muiden asioiden suhteen... Tai minun ei ainakaan tunnu olevan. "Ei ihan vielä."

Aivan sama reaktio tulee munkin "mieheltä"! Ollaan seurusteltu yli kolme vuotta josta 1 vuosi ollaan asuttu yhdessä. Minusta kihlautuminen olisi seuraava askel, vaikkakin häihin ei ole mitään kiirettä, rahatilanne kun ei ole paras mahdollinen, mutta henkilöstä olen varma että haluan tämän kanssa olla aina ja ikuisesti :) Olen jo jonkin aikaa yrittänyt kysellä miksi hän ei halua mennä kihloihin, mutta ei koskaan osaa vastata kunnolla, tulee vaan paha mieli kun ei osaa vastata.... Turhauttavaa tällanen. Mies kuitenkin sanoo rakastavansa, ja meillä menee kaikin puolin tosi hyvin, en tiiä mitä se odottelee, olen ainakin sanonu että minä en kauaa enää sitä sormusta odottele... :D en kuitenkaan haluisi pakottaa kihloihin... Mitäs pitäis tehä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat