Olen niin kyllästynyt!

aaabbccc

Oon niin kyllästyny tähän tilanteeseen, että ei mitään rajaa...

Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa yli kaks vuotta ja asutaan yhdessä. Molemmilla on oma elämänsä, minä teen kolmivuorotyötä ja poikaystävä lyhyttä päivää työharjoittelussa.

Jo pitkän aikaan on tuntunu siltä, että tätä arkee ei enää jaksa. Päivät kuluvat töissä, joiden jälkeen kun tulen kotiin, löydän poikaystäväni pelaamasta meidän olohuoneessa kavereidensa kanssa. Tai sitten häntä ei näy missään ja kun hän saapuu omista hommistaan, alkaa hirveä valitus miksi en ole siivonnut yms. Poikaystäväni ei ymmärrä sitä, että olen työpäivän jälkeen välillä niin väsynyt etten yksin kertaisesti jaksa ruveta imuroimaan. Sitten kun ehdoton jotain muuta siivouspäivää, ei kelpaa vaan kaiken pitäisi tapahtua nyt heti. Emme vietä enää ollenkaan aikaa kaksistaan. Tuntuu kuin asuisin vain kämppäkaverin kanssa, joka nyt sattuu öisin nukkumaan vieressäni.

En odota, että arki olisi jokapäiväisiä suuria huomion osoituksia ruusujen kanssa, mutta joskus olisi kiva tuntea olonsa taas tärkeäksi ja siksi ykköseksi, mitä joskus olin. En myöskään halua, että poikaystäväni lopettaa omien kavereidensa kanssa olemisen, haluanhan minäkin viettää aikaa omieni kanssa!

Asiasta on puhuttu yhdessä monta kertaa ja aina ollaan sovittu ja suunniteltu, miten tilannetta voitaisiin parantaa. Mutta sitä parannusta ei vaan näy. Tunnen itseni, kuten otsikko jo kertoo, hyvin kyllästyneeksi.

Kommentit (1)

mummeli

Täällä on aina ollut periaate, että se jolla on enemmän vapaa-aikaa, se siivoaa myös enemmän. Ja eiku vaan pojalle moppi käteen, jos valittaa. ;) Kyllä minäkin siivosin enemmän kun olin koulussa ja mies hommasi rahat ja toisin päin myös toimii. 

Mutta joo, asiaan pitää saada muutosta, kumpaakin osapuoleen. "asun kämppäkaverin kanssa" on aika vaaravyöhykettä. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat