miten selvitä erosta

yksinäinen

mut jätettiin noin viikko sitten ja tää on ollu yhtä tuskaa.. ja syynä oli kaiken lisäks se että ''tää ei vaa toimi''. 

ja musta tuntuu että tätä menoo en löydä ketää, koska ennen tota suhdetta olin 1 ja puoli vuotta sinkkuna, joka tuntu iha hirveeltä.. 

miten selviäisin tosta erosta mahdollisimman nopeesti ?

Sivut

Kommentit (18)

Marianna

Voi ei! 

Mulla on sama tilanne, meillä tosin tää ero tuli sitten molempien päätöksestä, suhde ei enää toiminut. Miestä ei kiinnosta minun seurani ja itse olen jo pidemmän aikaa ollut rikki hänen takiaan.

Ainut millä pääset yli, on ystävien seura ja hauskan pito. Siis koitat vaan tehdä kaikkea mistä tykkäät ja puhut kaikki mieltä painavat asiat pois!

Kokemusta on

Kamala tilanne, jonka itse olen joutunut kokemaan yhden jos toisenkin kerran..

Itse olen päässyt erosta yli puhumalla ystäville ja suremalle tietenkin. Jonkin aikaa jaksaa surra asiaa, mutta jossain vaiheessa sitä pääsee yli, ja rupeaa ajattelemaan asiaa uudella tavalla. "Tämä ei ollut se oikea minulle, tulen sen vielä löytämään!"

Voimia sinulle, ja toivottavasti pääset hänestä yli! :)

Anna

Asennoidu asiaan niin, ettette tule palaamaan yhteen. Jos ajattelet "ehkä vielä joskus" niin yli pääseminen on mahdotonta, kun et sitä ITSE edes halua.

Toinen asia miten pääset yli, on yksin kertaisesti kun löydän jonkun toisen. Hän vie ajatuksesi pois exästäsi ja toimii ehkä sinulle "laastarina". Ymmärrät hänen seurassaan että ansaitset parempaa kuin mitä exäsi sinulle antoi olettaa. Hän kohtelee sinua hyvin (toivonmukaan) ja unohdat entisen.

Tietenkin myös ystäville puhuminen auttaa aina. He tukevat ja näkevät entisessä suhteessanne ne huonot asiat mitä itse et ehkä nähnyt/muista enää. 

Hauskan pitäminen ja juhliminen ja kavereitten kanssa oleminen vie ajatukset myös muualle ja auttaa yli pääsemisessä. Jos lymyät kotona yksin ja mietit asiaa koko ajan, ongelmat vaan kasvavat ja pieni pääsi haluaa exäsi takaisin yhä enemmän ja enemmän.

Itse olen samassa tilanteessa kuin sinä, ja olen huomannut että kaikki nämä toimivat eron yli pääsyssä. Tsemppia, kylllä se siitä! Maailma on miehiä täynnä, sun pitää vaan olla avoin kaikille ja tutustua ihmisiin ja unohtaa entiset.

Lenune

Hauskanpito ja uusiin ihmisiin tutustuminen, vaikkei mitään vakavaa haluaisikaan heistä. (Reilua tietysti tehdä se heillekin selväksi) Ja ittee autto myös se, että lähti vaan itekseen tekemään asioita, vaikkei uusia ihmisiä tavannutkaan. Nauti siitä, että saa olla yksin, tehdä mitä huvittaa, maata vaikka koko päivä sängyssä, syödä suklaata ja katsoa nyyhkyleffoja tai mennä uimaan ja kirjastoon istuskelemaan.

Ennen kaikkea: anna itsellesi lupa surra. Jos on paha olo, itke, käsittele omia tunteitasi. Ite ainakin kasvoin eron jälkeen hurjasti, kun pohdin tunteitani ja ajatuksiani. Huomasin myös, että kun oppii nauttimaan yksinolosta, eikä murehdi sitä ettei ikinä löydä ketään, niin on sitten kun löytää, paljon antoisampaa olla yhdessäkin.

kaardemumma

Mut jätettiin jouluna ja syy oli "tässä ei oo mitää järkee", oltiin vuosi yhesä ja oltiin avoliitossa. Ero oli ihan tosi rankka, en muista juuri mitää ensimmäisestä parista kuukaudesta. Kuukauden jouduin siinä asunnossa vielä asumaan että löysin itselleni uuden asunnon. Vaikka erosta on kulunu 7kk nii vieläki nään "palataan yhteen" ja "halaillaan" unia, kaipaus on välillä kova, varsinki iltasin ku on yksin ja ei meinaa uni tulla. Mulla on ollu säätöjä tässä muutama ja suhdettaki yritin mut ei siitä mitään tullu ku tunteet on olemassa vieläki. En todellakaan halua miestä takas mutta en tajua miks pitää olla vieläki tunteita tätä kohtaan koska mulkku se oli. Haluaisin vaan unohtaa koko jätkän ja jatkaa elämää :) Mutta ei kannata tehä mitää hätiköityä  koska se harvoin toimii, eikös sitä sanota että aika parantaa haavat :)

Vierailija

Ei kannata yrittää päästä erosta yli mahdollisimman nopeesti, koska se ei vain onnistu. Laastarisuhde vie ajatukset muualle, mutta reilua se ei ole "laastarille", joka voi oikeasti sinusta välittää. Itselläni meni vajaa puoli vuotta päästä lopullisesti yli erosta, kun ex jätti minut joulupäivänä 2009 tekstiviestillä. <.< Sen jälkeen ei mitään, vaatteeni toi pestyinä takaisin ja soitti ovikelloa, mutta juoksi karkuun ennen kuin ehdin avata oven. Kyse siis silloin 23-vuotiaasta tyypistä.

Toukokuussa 2010 totesin etten aio ottaa miestä riesakseni, mutta nykyinen iski minut kesällä sitten. 10kk erosta exä laitteli viestiä, että häpeää ja rakastaa minua yhä. Ehkä minulle teki eron niin vaikeaksi se, että tiesin, että ex rakasti minua yhä, mutta tarvitsi vain aikaa saadakseen oman elämänsä kuntoon. Silti pakotin hänet sanomaan, ettei hän rakasta minua, että pystyin pääsemään yli. Kannattaa siis tolkuttaa itsellesi, ettei se mies rakasta sinua eikä välitä sinusta, on helpompaa olla vihainen kuin itkeä eron perään. Aika parantaa haavat ja kultaa muistot, minä joskus mietin kuinka jotkin asiat olivat mukavia exän kanssa, että jossain elämässä oltaisiin ehkä voitu olla ystäviä. Parempi silti näin, etten tiedä hänestä enää mitään, eikä hän minusta :)

Jos olet Facebookissa niin älä vaan mene vakoilemaan hänen profiiliaan. Parempi kun katkaiset kaikki yhteydet, ettet kuule etkä nää häntä. Ota aikasi yksinään, sitten kun olet valmis avaudu kavereille ja hanki vaikka uusi harrastus, mihin purkaa tukehdetut tunteet.

Sanskis

Jep! Mä erosin kans vähän aikaa sitten. Taustalla sellainen 5 kk juttu, mutta tosissani ehdin kiintyä kyseiseen herraan. Päätin, etten sure kuin maksimissaan viikon. Tällä hetkellä en edes enää muista koko ihmistä! Tilanne tosin voi olla toinen, jos törmätään esimerkiksi hänen kanssaan baarissa..

Lisättäköön vielä, että tällä hetkellä taidan olla elämässäni virallisesti ekaa kertaa sinkkuna, erosin tammikuussa todella pitkästä suhteesta ja vaihdoin miltei suoraan uuteen mieheen..nyt sitten sinkkuillaan ja kunnolla. Kavereiden yllytyksestä, tein sinkkulistan, jossa riittää tehtävää ainakin vuoden loppuun asti..näiden tehtävien suorittamisesta pidän blogia.

hihi

Sama juttu kävi mullekkin. Aluksi oli vaikea uskoa että nyt erottiin eikä enää olla kuin ennen. Kaverit sanoivat että unohda se, löydät jonkun uuden, pääset kyllä vielä yli, myöhemmin muistelet asioita nauraen ja hyvällä mielellä. En aluksi uskonut sanaakaan. Sanat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itkin joka ilta ja tuntui siltä etten enää ikinä löydä ketään, että se olisi ollu se oikea. Myöhemmin yritettiin olla kavereita, mutta vasta sen jälkeen kun vedimme exäni kanssa välit poikki riidan takia, pääsin lopullisesti yli. Ja saan olla kiitollinen kavereilleni. Nyt mietin asioita aivan eri tavalla kun silloin. Kaverini olivat oikeassa :)

zofira

Erosin juuri 5 päivää sitten ja miulla on tässä sama vaikeus ku HuggyHarella, koko erokeskustelu oli sitä että sanottiin rakastavamme toisiamme, syleiltiin ja itkettiin (myös mies). Tää on niin helvetin vaikeaa sen takia juuri, että rakastan sitä yhä ja koska sekin sanoo rakastavansa mua ja teki tän päätöksen vain järkisyistä, niin mietin yhä "jos me vielä palataankin yhteen", näen unia yhteisestä onnesta yms. Kaikki elämässä muistuttaa siitä, koska ei olla vielä vaihdettu tavaroita oikeille omistajilleen. Olen todellinen valokuvaaja ja kaikki taustakuvat, kaikki kehykset ja fb on täynnä yhteiskuvia. En osaa nukkua, kun en nukukaan enää hänen paidoissaan ja tuoksussaan. Tekee todella kipeää, koska hän oli elämäni ja todellinen ensirakkauteni. Koko tulevaisuutenikin oli suunniteltu sopimaan hänen suunnitelmiinsa ja olen ihan sekaisin.... eli vinkkejä voi antaa minullekin. Miten tapaisin uusia ihmisiä, saisin muuta ajateltavaa, itken, suren, käsittelen asiaa, kirjoitan ja taiteilen tunteitani.. mutta kaipaan muitakin vinkkejä. Rakkauskirjat tai leffat ei hyvä idea, saan vain muistutuksia siitä mitä minulla ei ole, enkä halua nähdä tällä hetkellä kenenkään onnelista loppua. Mitä tekisin? Tiedän, että tämä ottaa oman aikansa, mutta hän haluaa olla kavereita ja tuskalla on parempia ja huonompia päiviä.

En halua olla puolta vuotta apaattinen surija vaan haluan tietää, miten opin taas rakastamaan elämää?

Vierailija

Aika parantaa haavat. Monesti kuultu sanonta, mutta totta se on. Erosta toipuminen vie aina aikaa, eikä kukaan voi määrätä sitä aikaa kuinka kauan ketäkin saa surra. Itse en suosittele laastarisuhteita, koska kuten HuggyHare totesi, se ei ole oikein sen enempää "laastaria", kuin sinuakaan kohtaan. Uuteen suhteeseen ei kannata siis rynnätä suinpäin. Itselleen pitää antaa aikaa toipua ensin edellisestä suhteesta.

Ajattele sinkkuna olon hyviä puolia. Nyt sinulla on aikaa itsellesi. Tee kaikkea kivaa mitä olet aina halunnut tehdä. Ihan mitä ikinä mielesi tekee. Mikäli itkettää, itke. Se helpottaa. Mikäli tekee mieli herkkuja, syö.

Ystävät ovat myös avainasemassa. Kun olet rypenyt tarpeeksi kauan itsesäälissä ja nyyhkyttänyt tarpeeksi monta nenäliinaa läpimäriksi, rupea näkemään taas ihmisiä. Puhu ystävillesi ja vietä aikaa heidän kanssaan. Mitä enemmän puuhailet asioita, sitä vähemmän sinulla on aikaa ajatella eksääsi.

Ja silloin kun ajatukset harhailevat eksääsi, keskity suhteen huonoihin puoliin. Listaa ne kaikki vaikka ylös. Eroamiselle oli jokin syy, pidä se mielessäsi.

Sinä olet hieno nainen ja ansaitset jonkun joka todella rakastaa sinua, haluaa tehdä sinut onnelliseksi ja aidosti välittää sinusta. Etkä voi tavata tätä ihanaa tulevaa miestäsi jos haikailet eksäsi perään. Eksäsi joka ei välittänyt sinusta tarpeeksi tehdäkseen sinua onnelliseksi. Eksäsi joka ei rakastanut sinua tarpeeksi ollakseen kanssasi oikeasti.

 

Voimia ja jaksamisia. ♥

 

T:Tintti

http://lady-and-the-tramp.blogspot.fi/

karde
Seuraa 
Liittynyt3.10.2012

Meilläkin oli ex-miehen kanssa yhteinen päätös meidän ero, koska se ei toiminut. Tunnuttiin olevan vain parhaita kavereita jotka sekstaili. Pääsin erosta yli pitämällä kavereiden kanssa hauskaa, bilettämällä ja yhden illan jutuilla. Sitä kestikin melkein puolitoista vuotta, kunnes päätettiin tämän yhden jos toisenkin illan jutun kanssa katsomaan, tulisiko tästä jotain muuta. Ja siitähän syntyi vakituinen parisuhde ja lasta ollaan yrittämässä :)

Tsemppiä!

Vierailija

Minun ja exäni erosta on reilu 2kk, ja en ole vieläkään päässyt yli hänestä. Luulin että olin kun hänet ite jätin ja eka kuukaus meni oikein hyvin. En ajatellut häntä ja tein joka päivä pieniä piristyksiä itselleni. Mutta kun exä otti minuun yhteyttä kahden kuukauden jälkee ja kyseli että miten minulle menee, sen jälkeen heti on ollut yhtä kurjuutta. Vaikka kuinka yritän tehä kaikenlaista unohtaakseni hänet. Onnistuuhan se hetkeksi mutta kun olen yksin kotona ja nukkumaan menossa nii heti se kaipuu iskee kuin puukko sydämmeen. Baareissaki käynti on yleensä niin että lähen alussa innoissani mutta paikan päällä kaikki miehet tuntuvat vastenmielisiltä ja alan sitten taas haikailla exäni perään. Eli itellä alkaa olla ideat lopussa, miten pääsisin yli exästäni..

Vierailija

Itse olen ollut elämästäni suurimman osan ajasta  sinkkuna. Luulin tänä keväänä löytäneeni sen oikean, mutta toisin kävi. Mut jätettiin ehkä pahimmalla mahdollisella tavalla: jätkä vaihtoi mut läheiseen naispuoliseen ystäväänsä. Olin usean kuukauden ajan hajalla tapahtuneesta, mutta siskoni nosti mut jaloilleen märehtimästä. Olisin vieläkin suremassa eroa, jos mua ei oltais viety ulos tuulettumaan ja tapaamaan uusia ihmisiä.

Huomasin itse heti vaikutuksen: eksä unohtui pikku hiljaa, kun tapasin uusia ihmisiä ja pääsin solmimaan ystävyyssuhteita. Lisäksi uusien ihmisten tapaaminen lisää mahdollisuuttasi löytää se oikea! :) Harvemmin elämäsi prinssi tulee kolkuttelemaan kotiovellesi hakemaan sinua.

Tämä ei ehkä lohduta, mutta kyllä se siitä ajan kanssa! Kehotankin sinua laittamaan ensi perjantaina bilevaatteet niskaan ja suuntaamaan kavereiden kanssa baariin tai jonnekkin muualle tuulettumaan. Vaikka itse olen kokenut kurjan eron, jaksan silti uskoa että jokaiselle on olemassa se parempi puolisko tässä maailmassa :) ja että kyllä se sieltä löytyy, vaikka aikaa se saattaa ottaa. Täytyy olla kärsivällinen. Jaksamisia sinulle näihin pimeneviin syysiltoihin <3

Nimimerkki kohta 20v ja edelleen sinkku

Vierailija

Itse erosin juuri tänään ja vaikka minä se olin joka aloitteen teki silti pahalta tuntuu vuoden suhteen jälkeen, mutta sehän on täysin ymmärrettävää ei eroaminen koskaan helppoa ole, ei etenkään jos on ollut rakastunut. Kuitenkin helpottaa ajatella että parempi näin. Ajan kanssa kaikesta selviää vaikkei siihen surun hetkellä täysin uskokkaan <3

e__ssi
Seuraa 
Liittynyt31.8.2009

Voi sinua! Minä seurustelin kaksi vuotta kun minulle ja poikaystävälleni tuli ero. Olin seurustellut häntä aiemmin, mutta tämä oli ensirakkauteni kuitenkin! Kun ero, hänen pyynnöstään, hän kertoi kuinka ''mitään ei ollut tapahtunut''. Puhkesin itkuun ja rukoilin ja märisin että laitetaan asioita nyt tapahtumaan. No, lopulta oli vain pakko purra hammasta ja hyväksyä ettemme palaa yhteen. No, lohduttauduin ajatuksella että ''Hei, monet avioliitot purkautuvat kymmenien vuosien jälkeen, ja nekin jatkavat elämäänsä. He pystyvät siihen, niin miksen minäkin ?'' Tietenkin, tein pakolliset jotka täytyy tehdä eron jälkeen: hirrrrveesti mässyä, hömppäleffoja ja cosmo! Se auttaa, kunhan sitä ei ota tavaksi. Voimia sinulle !! :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat