Neuvoja elämän ensimmäiseen suhteeseen? Kertokaa kokemuksesta!

Krista-92

Olen vasta 19 vuotias ja seurustelen ensimmäistä kertaa, suhdetta on kestänyt vuoden, mutta etenkin äidin painostus ajoi minut epäilemään onko tässä mitään ideaa. Olemme nyt tauolla.

Kertokaa kokemuksesta, kannattaako elämän ensimmäisessä suhteessa pysyä vai ei?

Rakastan poikaa ja alusta asti on tuntunut mätsäävän harrastukset, mielenkiinnonkohteet ja lisäksi hän erityisen huomaavainen ja rakastava. Antaa lahjoja ja kuuntelee, hellii ja kannustaa.

Kompastuskivenä on eniten äitini joka on äärimmäisen närkästynyt siitä että poika on vain ammattikoulun käynyt (senkin vähän niin ja näin). Minulle pitäisi kuulemma olla parempaa, koska itsekin olen varsin kunnianhimoinen ja ahkera.

Äiti ei suostu tapaamaankaan koko poikaa kun väittää ettei hänestä tule mitään. (kuultu nimike: sosiaalipummi, työtön. "Päädytte työttömine johonkin rähjään, sulla on kersoja kädet täynnä ymymym")

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, miettimisaikaa on vielä jäljellä, mutta pelkään että valitsen väärin. Toinen on niin tajuttoman ihana ja uskollinen, kaikinpuolin samanlainen kuin minä, muttei kovin eteenpäinpyrkivä ja ahkera, ei mikään kovin fiksukaan. Välillä ärsyttää yleissivistyksen puute esim missäs järjestyksessä ne kuukaudet olikaan ja montako päivää yhdessä kuussa on...

Mutta silti en voi unohtaa sitä että yhtäläisyyksiä on niin paljon, entä jos en ikinä löydä ketään yhtä samanlaista?

Jos jatkan, mitä äidin kanssa pitäisi tehdä? Hän väittää että heitän elämäni hukkaan ja alan elättää jotain turhaa pummia. Pitääkö mun vaan odottaa ja pakottaa ne tutustumaan?

ps. Kaikenlaiset kokemukset kehiin! Mulla ei ole mitään elämänkokemusta ja äidin suhde asiaan on selvä...

Kommentit (5)

Erika88

No.. Oikeastaan se ei kuulu pätkääkään äidillesi, millaisen miehen kanssa seurustelet, vaikka asuisitkin kotona. Olethan täysi-ikäinen. Jos sinua ei haittaa, että mies ei ole hyvinkouluttautunut, sen ei pitäisi silloin häiritä ketään muutakaan. Eihän mies äitisi kanssa seurustele, joten mielestäni teidän ei kannata alkaa mielistellä äitiäsi.

Uskon, että vaikka poikaystävälläsi ei olisi juuri nyt töissä, hän varmasti sitä tulevaisuudessa saa. Joten tuo äitisi väittämä, että joutuisit elättämään poikaystäväsi, on minusta aika epärealistinen.

Minäkin olen "työtön", vaikka olen korkeastikoulutettu! Joten myöskään koulutus ei välttämättä aina katso, saako työpaikkaa vai ei.

Kehottaisin sinua miettimään, haluatko olla onnellinen rakastamasi miehen kanssa äitisi mielipiteistä välittämättä vai jättää miehen, koska hän on "työtön sosiaalipummi" vain äitisi mielestä!

foureight

Samaa sanoisin kuin Erika88, että se ei tosiaan kuulu äidillesi pätkääkään, että kenen kanssa seurustelet. Kumman paljon yhtäläisyyksiä löysin sinun tilanteestasi kuin omastani. Erosimme poikaystäväni kanssa jokin aika sitten, eikä äitini ilahtunut yhtään, kun ilmoitin, että ollaan taas yhdessä. Miehellä ei myöskään ole koulutusta, amiskin jäi kesken. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hänellä olisi kunnianhimoa. Sitä paitsi, hän tienaa jo tällä hetkellä enemmän kuin mitä minä todennäköisesti tulen tienaamaan ammattikorkeasta valmistuttuani. Eli ei se koulutus aina sanele palkkaa tai varsinkaan kunnianhimoa. Toki ymmärrän äitisi huolen siitä, että joutuisit miehen elättämään, mutta ei siitä voi tehdä elämää suurempaa asiaa. Kenelle tahansa voi tulla eteen tilanne, ettei pysty työskentelemään. Huippupalkallakin oleva mies voi esim. masentua tai ratketa ryyppäämään ja menettää sitä myötä työnsä. Ikinä ei voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu, joten sinuna miettisin ihan oikeasti, että onko se ihminen ihmisenä juuri se, jonka kanssa haluat olla vai ei. Ja myöskään sen, onko tämä sinun ensimmäinen vai kolmaskymmenes suhde, ei pitäisi vaikuttaa asiaan mitenkään.

emmu

Tärkeämpää kuin äidin mielipide on omat fiilikset. Jos olet kaikinpuolin onnellinen suhteessa, ei sitä kannata päästää karkuun mutta kannattaa pitää kiinni omista jutuista ja varsinkin jatkaa ahkerana ja kunnianhimoisena olemista, eihän sitä tiedä vaikka se tarttuisi toiseenkin:)

Äidin lepyttämiseksi sinulla kannattaa olla muitakin suunnitelmia tulevaisuuteen kuin vain parisuhde. Ja jos vielä selität, ettei sinulla ole mitään aikomusta "ruveta elättämään" toista ja, että aiot hankkia itsellesi hyvän koulutuksen ja työpaikat joita äitisi sinulle haluaa.

Älä missään nimessä anna muiden tehdä päätöstä puolestasi, katuessasi syyttäisi sitten muita. Mieti mitä haluat elämästäsi ja keskustele myös poikaystäväsi kanssa mitä hän haluaa.

brombola

älä heitä pois sitä poikaa jos yhtään tuolta tuntuu! minä olen -92 syntynyt parikymppinen likka, ollut ainoastaan yhden pojan kanssa, ja olen edelleen näin kuuden vuoden jälkeenkin eikä loppua näy! tietysti on ollut vastoinkäymisiä, mutta niin on myös paljon hyvää ja parasta, eikä voitaisi kuvitellakaan olevamme erossa :) aika näyttää mitä tuleman pitää ja äitisikin varmasti ajallansa leppyy, sitä ehkä vaan ressaa kun oot jo iso tyttö. ! :D

nape

ensiksikin, kukaan meistä ei voi kertoa kannattaako juuri sun pysyä elämäsi ensimmäisessä suhteessa vai ei, ainoastaan sä pystyt löytämään siihen vastauksen. yhtäläisyydet harrastusten ja mielenkiinnonkohteiden osalta on tietysti plussaa mutta ne yksistään ei tuo onnea, vaan rakkaus. myös hyvin erilaiset ihmiset voivat olla rakastuneita ja onnellisia. mieti siis enemmänkin sitä, oletko onnellinen hänen kanssaan, onko teillä hauskaa yhdessä, miten yhteiselo muuten sujuu ja onko hän muutenkin sellainen jonka kanssa haluat olla vaikka koko loppu elämäsi. kuten emmu sanoi, mieti mitä itse haluat ja juttele poikaystäväsi kanssa myös hänen suunnitelmistaan ja kannusta häntä toteuttamaan ne.

äitisi saattaa olla tuota mieltä siksi, ettei hänellä ole minkäänlaista tunnesidettä poikaystävääsi niinkuin sinulla, eikä siksi oikein ymmärrä miksi olet hänen kanssaan. voit esimerkiksi kysyä äidiltäsi miksi hän on tai oli isäsi kanssa: luulen ettei hän vastaa "hyvän koulutuksen ja työn" tai "rahan takia". siten hän voisi myös ymmärtää oman kantasi paremmin. tietysti sun pitää miettiä tarkasti ensin mikä se on, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja niiden perusteella päättää haluatko olla poikaystäväsi kanssa vai et. tämä on iso ja varmasti tosi vaikea päätös ja uskon ja ymmärrän että sua pelottaa jos valitsetkin väärin. ei kannata miettiä sitä, koska sitä ei voi tietää. keskity pelkästään siihen mitä nyt tällä hetkellä tunnet ja mikä on mielestäsi juuri nyt se oikea vaihtoehto ja uskalla tehdä päätös. mieti rauhassa ja tarkasti, ei ole mitään kiirettä. ja muista että tämä on sun oma päätös, älä alistu muiden tahtoon jos et halua. kyllä sä tiedät. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat