Eksästä irrottaminen

solid90

Pakko tulla purkamaan tänne hieman tunteita, kun oikeassa elämässä kavereita on nykyisin niin vähän ja tuntuu että ajatukset vaan pyörii päässä ilman että niistä pääsee kertomaan kellekkään.

Eli siis, erosin muutama kuukausi sitten kolme vuotta kestäneestä suhteesta. Mies jätti minut, koska ei enää halunnut seurustella ja meillä oli mennyt huonosti jo kauan. Lisäksi olimme eronneet jo kerran aikaisemmin, eikä uudella yrityksellä mennyt yhtään sen paremmin. Minä olen 22 ja eksäni 23.

Seurustellessamme riitojen aiheet liittyivät aika pitkälti siihen, että olimme tosi erilaisia ja tahdoimme myös suhteelta eri asioita. Minä olisin halunnut viettää enemmän aikaa yhdessä ja mahdollisesti muuttaa yhteen. Miehelle taas kaverit tuntuivat olevan aina se tärkein asia, mistä seurasi aina riitoja. En kestänyt olla kakkosvaihtoehto: esimerkiksi viikonlopun menoja suunniteltassa hän jutteli aina asioista kavereidensa kanssa, saattoi esim heittää heille "mitäs ME tehdään viikonloppuna." Vaikea selittää mutta pointti oli se, että minulta tuota kysymystä ei kysytty.

Olin tosi ahdistunut suhteessa, ja loppuaikoina riitammekin muuttuivat ihan kamaliksi. Aina se lähti siitä kun yritin keskustella hänen kanssaan siitä kuinka meillä menee. Aina hän heittäytyi täysin välinpitämättömäksi, ei kuunnellut mitä puhuin, esitti niin kuin en olisi puhunut hänelle mitään. Vakuutteli vain että kaikki on hyvin jos vaan ei puhuta asiasta. Lopulta tilanne sitten kärjistyi eroon.

Noh, paskaa kohtelua siis riitti suhteessa yllinkyllin, mutta eron jälkeen meillä alkoi seksisuhde, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Olemme nähneet n. kerran viikossa hänen aloitteestaan. Aluksi ajatus tuntui hyvältä ja lievitti kummasti ikävää, mutta näin muutaman kuukauden jälkeen on alkanut ahdistamaan ja huomaan että odotan aina vain sitä päivää, kun hän soittaa minulle. Sanoin hänelle jo kerran, että tuntuu pahalta kun aina tavatessamme hän haluaa minulta vain seksiä. Kovasti hän vakuutteli että tahtoo myös nähdä minut oikeasti ja kaipaa seuraani, mutta, en tiedä. Hyväksikäytetty ja heikko olo tulee.

En vaan osaa sanoa hänelle eitä. Olen vieläkin täysin hänen lumoissaan. Meillä on myös sama kaveripiiri joten tapaamme toisiamme väkisinkin. Lisäksi meitä sitoo harrastus, jonka parissa näemme väkisinkin viikoittain. Välien katkaiseminen ei siis ole vaihtoehto. Nyt vain kaipaisin hieman neuvoja teiltä ulkopuolisilta siitä, että kuinka te näette tilanteen ja kuinka pääsisin tästä parhaani mukaan irti?

En vaan tiedä kuinka sen teen, koska aina ollessamme erossa ikävöin häntä ja tietysti hänen soittaessaan haluan nähdä hänet. Mutta käytetäänkö mua tässä nyt hyväksi 6-0 ? En ole ihan varma mitä tapahtuisi jos laittaisin välit poikki, uskoisin että hän kyllä alkaisi ikävöimään myös hetken päästä. Tähän mennessä pisin aika mitä emme ole nähneet on ollut 2 viikkoa tässä eron aikana.

Kaipaisin kovasti muiden mielipiteitä tilanteeseen. Kiitos paljon teille jotka jaksoitte lukea. 

Kommentit (1)

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

Samaa rataa meni minulla ja eksälläni. Toisaalta seurustelimme 5v ja halusimme kyllä samoja asioita, mutta luonteiden erilaisuus taisi olla se niitti joka kaatoi suhteen. 

Erosimme vuosi sitten.. Siitä noin puoli vuotta oli seksisuhde.. kummallakin omalta taholtaan myös muita säätöjä. Nykyään molemmat seurustelemme.. Seksisuhde osaltaan helpotti eroa mutta toisaalta taas vaikeutti. Ei päässyt irrottamaan. 

Samoja asioita myös eksäni halusi. Ja halusipa pitkään takaisinkin (vaikka itse oli se, joka laittoi suhteen poikki).. Onneksi en antanut periksi ja sortunut siihen sillä hetkellä helpoimmalta tuntuvaan vaihtoehtoon. Olimme tiiviisti yhdessä. Seksiä, leffoja, treffejä... Omalta osaltani mun päätöstä helpotti se, kun tuossa vaiheessa mies jäi kiinni niin useesta valheesta, että mulle riitti. Jos ei edes "kaveri/seksisuhteessa" voi olla rehellinen niin ei ole vaivan arvoinen ihminen. 

Nykyään ajoittain tupsahtelee mukavia muistoja eksästä (aika kultaa muitstot), mutta siihen se sitten jääkin. Olen onnellinen, että lopulta erosimme. Tuhlasimme molemmat vaan aikaa ja hermoja asiaan, joka ei vaan ollut oikein. Erot on aina henkilökohtaisia ja lutviutuvat kukin tavallaan. Mutta aina kannattaa pitää mielessä eron pohjimmaiset syyt. Yleensä asiat tuskin korjaantuvat eron jälkeen..ehkä jos välissä on useampi vuosi aikaa kummankin taholtaan kehittää itseään...

Tsemiä!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat