Ollako itsekäs vai myöntyäkö?

Natuska

Olen painiskellut tämän asian kanssa jo jonkun aikaa. Tarvitse apua ja neuvoja.

Elän "ihan mukavassa" parisuhteessa mukavan miehen kanssa. Me molemmat täytimme juuri 26 vuotta. Olemme tunteneet pitkään, seurustelleetkin jo hyvän aikaa ja yhteinen vuokrakotikin on. Asumme isohkossa itäsuomalaisessa kaupungissa, missä minä viihdyn, eikä minulla ole hinkua muuttaa pois. Minä olen valmistunut ammattiin ja teen määräaikaisuuksia kohtuullisen hyvällä palkalla. Työni muuttuu vakituiseksi muutaman vuoden kuluttua.

Mies valmistuu pian ja tulee todennäköisesti saamaan kovapalkkaisen työn heti valmistuttuaan.  Työ sijaitsee toisessa kaupungissa.

Minä haluaisin kovasti naimisiin. Mies ei vielä. Hän haluaa odottaa, että rahat riittävät häihin. Mielestäni meillä ei ole sellaista rahanpuutetta, ettemmekö saisi hienoja häitä aikaiseksi. Olen myöntynyt tähän.
 

Alan kuitenkin olla siinä iässä, että haluaisin lapsia. Mies ei vielä. Hän haluaa odottaa, että rahat riittävän lapsen hoitoon. Minua kuitenkin kauhistuttaa ajatus siitä, että siinä vaiheessa kun miehelle sopii, olenkin jo liian "vanha" saamaan lapsia. Lisäksi olen tässäkin asiassa sitä mieltä, että raha ei ole ongelma.

Tuntuu, että olen umpikujassa. Joudun olemaan epäitsekäs mieheni takia. Haluaisin kuitenkin ajatella itseäni. Nyt siis näyttää siltä, että "joudun" muuttamaan muualle ja tekemään lapseni huomattavasti myöhemmin kuin itse haluaisin.

Lähdenkö etsimään uutta vai jäänkö odottamaan miehen "kypsymistä" ajatukselle lapsista ja naimisiin menosta? Kyllästyttää odottaa ja elää vain toisen tarpeita varten.

Kommentit (4)

miumiu92

Onko mies itse sanonut haluavansa kuitenkin jossain vaiheessa naimisiin sekä lapsia? Vai vältteleekö hän aihetta sanomalla, että rahatilanteenne estää nämä? On varmasti vaikea päättää, mitä tuollaisessa tilanteessa tekee, sillä mies on kuitenkin sinulle todella tärkeä, koska haluaisit hänen kanssaan naimisiin. Kuten itsekin tuot viestissäsi esille, joutuisit kuitenkin "uhrautumaan" miehesi takia. Ehkä teidän kannattaisi koittaa vielä keskustella aiheesta ja voisitte molemmat tuoda kantanne ilmi ja perustella ajatuksianne. En tiedä kuinka paljon olette aiheesta keskustelleet, joten on vaikea sanoa, selventääkö se tilannetta lainkaan. Ei kuitenkaan ole oikein, että joudut luopumaan omasta onnesta miehesi takia. Tsemppiä tilanteen ratkaisuun :)

Natuska

Kiitokset neuvoista ja tsempeistä. Toki mies on kertonut haluavansa naimisiin. Ja itseasiassa hän haluaisi enemmän lapsia kuin minä :) Onneksi ongelma ei ole sellainen, että hän ei haluaisi OLLENKAAN samoja asioita kuin minä. En tiedä, onko mies joutunut lapsuudessaan kokemaan "rahattomuutta" ja siihen liittyviä ongelmia siten, ettei sitten ainakaan halua lapsilleen samaa tilannetta. Se on ymmärrettävää, toki minäkin haluan tuleville lapsilleni vain parasta.

Olemme keskustelleet asiasta ja luulen, että olemme saavuttamassa jonkinlaisen kompromissin. Tutkailen kuitenkin tilannetta, sillä en halua, että mies ostaa itselleen aikaa lupaamalla minulle asioita, joita ei voi pitää!

Lenune

Niinno... itselle vain tuli mieleen, että oletatko sitten jos jätät nykyisen miehesi ja lähdet etsimään uutta, että tämä uusi on heti valmis niiden lasten tekoon tai muuttamaan sinun kotikaupunkiisi? Parisuhteessa on kuitenkin elettävä molempien mukaan ja edettävä silloin, kun se kummastakin tuntuu hyvältä. Jos haluaa elää vain omien halujen tahtiin, niin miksi olla parisuhteessa? En nyt tarkoita millään pahalla, vaikka ehkä kuulostaakin aika radikaalilta mielipiteeltä...

Tottakai pitää keskustella ja voit selittää miehellesi, että tahdot tehdä lapset ennen kuin olet liian vanha. Ja onhan sekin totuus, että mitä pidempään odottelee niin raskauden mahdollisuus toisaalta pienenee ja esim. riski että lapsessa on jotain vikaa kasvaa. Voihan kuitenkin olla, että miehesi haluaa vakituisen työpaikan ennen lapsia, koska voin itsekin kuvitella millaista on lähteä muuttamaan raskaana olevan naisen tai pienen vauvan kanssa... Jos siis on muutettava hänen töidensä perässä. Ensin ne työt, vakituinen asuinpaikka jne, jotta vanhempien elämä on tasapainossa, kun lapsi tekee tuloaan. Takaa kaikille parhaat lähtökohdat tuohon elämänvaiheeseen.

Hyvä jokatapauksessa, että olette keskustelleet ja päässeet jonkinlaiseen tulokseen :) kaikkein viimeisimmäksi minä lähtisin miestä vaihtamaan, vaikka elämän aikataulu nyt ei ihan yksiin olisikaan. Kuitenkin teillä tuntuisi olevan samat toiveet elämältä pääasiassa. Vaikka joutuisittekin muuttamaan niin eipä sekään sano, ettette joskus voisi palata nykyiselle paikkakunnalle.

Elenainen

Voi tämä kuulostaa niin tutulta! Aivan kuin olisin omasta elämästäni lukenut... Itsekin olen valmis lapsiin ja omakotitaloon ja yhteiseen oikeaan aikuisen ihmisen elämään. Mutta mies jarruttelee..

En tiedä voiko elämä olla ikinä niin mallillaan että tuntuu että "nyt on oikea aika hankkia lapsia". En usko että sellaista hetkeä tulee.. Aina löytyy syitä olla hankkimatta lapsia, mutta kun tarkemmin katsoo, alkaa nähdä yllättävän hyviä syitä niiden hankkimiseenkin :)

Voi meitä, ehkä ne miehet vielä kasvaa aikuisiksi! :D

Kirjoitan parisuhde-elämästäni blogia, käy lueskelemassa lisää jos kiinnostaa, siellä voimme vaikka jatkaa keskustelua: http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat