Miksi et ole onnellinen? - Gallupit

Hajoo

En ole ollut onnellinen aikoihin.

Välit on poikki isään ja toiseen veljeen. Siskolla ja toisella veljellä menee aikas huonosti ja äiti ei oikein jaksa. Isä on tehnyt meidän elämästä inhottavan.

Mun kissa on vanha ja pelkään, että joudun viemään sen piikille. Tiedän, ettei se ikuisesti elä, mutta pelkään sitä viimeistä päivää.

Kerrankin tietäisin, mitä haluaisin työkseni tehdä ja missä, niin sitten en saakaan. Työjutut on ihan auki vielä. Se stressaa.

Tää yksinäisyyskin tekee onnettomaksi. No, miehet ei tule kotiovelle eikä niitä voi tilata postimyynnistä. En tiedä tosin, tekisikö parisuhde onnelliseksi?

Tuntuu, että teen niin tai näin, niin aina teen väärin päin. Ja yhtä iloista asiaa kohden tapahtuu vähintään 2 inhottavaa asiaa ja muutenkin niitä inhottavia asioita tapahtuu paljon enemmän kuin iloisia.

Olen pessimisti ja masennusta pukkaa. "Muuta asennetta" ja "Itse voi asioihin vaikuttaa". Joo joo, ei se ihan noin mene.

"Se mikä ei tapa, vahvistaa." Kuinka vahvaksi sitä oikein pitää tulla??

Sivut

Kommentit (114)

Hippunen
Jzzu
Mie oon vähän hukassa enkä siksi ole onnellinen kuin hetkellisesti.
Yleensä myös jotain ikävää tapahtuu jos uskaltaudun olemaan onnellinen ja harvemmin sallin edes sitä itselleni.
Masennus ja elämän päämäärättömyys ahdistaa.

Sama täällä...

Miss Blood
Nan
Miss Blood
En tiedä miksi en ole onnellinen, kun syytä onnettomana olemiseen ei oikeastaan ole... Silti joka päivä tuntuu, että olen alakuloinen eikä mikään tunnu hyvältä. Toki välillä on sellaisiakin päiviä, että kaikki on jees eikä mikään vaivaa. Kuitenki... en tiiä, ehkä hieman harmittaa, ettei kesätöitä saanu, joten ei ole mitään kunnon tekemistä, saati edes rahaa että voisi jotain kivaa ostaa ym...
Muutenki välillä tämä oma parisuhde mietityttää ja tuntuu, ettei tuo toinen enää välitä/rakasta... En taas osaa oikein ilmaista itseäni...

Sama homma :? Tuntuu, että itelläkään ei ole mitään syytä olla onneton.. Ehkä vaan oon liian pessimisti kaiken suhteen. Lisäks oon ilmisesti tosi vainoharhanen, koska itsekin mietin omaa parisuhdetta ja pelkään, että toinen ei enää välitä. Vaikka kulta ei oo tehny mitään minkä takia mun pitäis sitä epäillä. Kai..

Tuo on itellä just samanlaista!! Alkaa epäillä ties mitä ihmeellisyyksiä, vaikkei ole mitään syytä. Mutta sitä kun on liian paljon aikaa miettiä, ajatella ja pohtia asioita, niin ite tuun tosi vainoharhaiseksi... Viime kesänä oli täysin sama juttu, kesätöitä en saanu joten taas jouduin kököttämään kämpillä. Pää oli tosi lähellä hajota niihin ajatuksiin mitä tuli mieleen... Onneksi sitten opiskelut jatkui, niin ei ehtinyt mitään tapahtua :roll: Mutta saa tosiaan nähä, kuinka pahasti sitä taas saa oman pään sekaisin... Siitä kun tämä parisuhde saattaa liikaa kärsiä...Täytyy vaan aina jotain tekemistä keksiä, ettei liian syvälle joudu mietteissä...

Shanya
Abigail
Surettaa, kun tunnen olevan aivan hukassa oman elämäni suunnan kanssa, minulla ei ole ystäviä, joihin voisin luottaa sataprosenttisesti, enkä myöskään osaa arvostaa itseäni sellaisena kuin olen.

Kuvaa hyvin myös omaa fillistäni tällä hetkellä.
Yritän saada takaisin sitä tervettä itsekkyyttä ja itsensä kunnioittamista.
Minulla olisi ystävä joka on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen, mutta liian vaikealta tuntuu puhua tietyistä asioista ystävälle, joista ehkä haluaisin kertoa hänelle. Tavallaan tuntuu, että toinen pääsee liian lähelle.

xaz

Asiani on verrattain hyvin, mutta ku tapanani on muutenki valittaa turhasta ja tehdä kärpäsistä härkäsiä niin heti eka asia mikä tulee mieleen, miks en oo onnellinen, niin kyllä se on tuo mies. Tai siis se ku sitä ei ole :roll:

Abigail

En ole tällä hetkellä onnellinen, enkä muista, koska olisin viimeksi ollut onnellinen. Se kai on ihan normaalia pitkäaikaismasentuneelle. Surettaa, kun tunnen olevan aivan hukassa oman elämäni suunnan kanssa, minulla ei ole ystäviä, joihin voisin luottaa sataprosenttisesti, enkä myöskään osaa arvostaa itseäni sellaisena kuin olen.

Lips_

Mulla no aina tapana valittaa asioista... Mutta nyt kun alkaa oikein miettimään niin ei tässä oikein tule mitään mieleen, miksi en olisi onnellinen. :) Ja hyvä näin.

Shandy
brunetti1981
Itse oisin onnellinen, HYVIN onnellinen jos pikkuveljeni selviäis pahasta aivosyövästä.

Voi :( On aina kurjaa kun joku läheinen on vakavasti sairas. Jaksamista!

Mää oon kyllä ihan perusonnellinen koko ajan. Joskus tulee mietittyä että onko sitä tosiaan onnellinen mut vaikka näitä ongelmia on itse kullakin ja tulee pähkäiltyä hölmöjä ja vähemmän hölmöjä juttuja niin kyllä mä aika onnellista elämää elän kuitenkin. Ei vaan jaksa kaikista pikkuasioista eikä aina niistä isommistakaan välittää niin kovin paljon kun suurin osa asioista on hyvin.

brunetti1981
Miffy
Mä tyydyn aika vähään. Mut ahdistus estää onnellisuuden aika tehokkaasti.

Ahdistus on tosi ikävää, kärsin itsekkin siitä. Saan välillä myös kohtauksia :cry: Mikä sua ahdistaa, tai haluatko kertoa ees? :cry:

Miffy

en tiiä... p.ystävällä kuitenkin osuutensa asiaan, tai ehkä suhteessa elämisellä.. mä luulen että tää on sisäsyntystä, juuret varmaan jo lapsuudessa... äääh.

brunetti1981
Miffy
en tiiä... p.ystävällä kuitenkin osuutensa asiaan, tai ehkä suhteessa elämisellä.. mä luulen että tää on sisäsyntystä, juuret varmaan jo lapsuudessa... äääh.

Tarkotatko että sun ahdistus johtuu sun lapsuudesta myös?

Miffy

Osittain ihan mahdollista: ehkä käyn sitä just nyt jollain lailla läpi...

Mutta siis luulen, ettei sitä kukaan pohjimmiltaan tiedä, miksi mua ahdistaa: jos tietäisin, ei varmaan enää yhtään niin paljoa ahdistaisikaan...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat